Jolly Jumpers zenin ytimessä
18.09.2006
Vuonna 1980 Tyrnävällä perustettu Jolly Jumpers lukeutuu siihen harvalukuiseen rock-bändien joukkoon, jotka ovat sitkeästi puskeneet omalla tyylillään, ilman kompromisseja. Yhtyeen keulahahmo, laulaja-kitaristi Petri Hannus avasi yhtyeen näkökulmia Desibelille yhtyeen seitsemännen levyn Mobile Babylon tiimoilta.
Aloitimme puhelinkeskustelun sukeltamalla historiaan. Kysyin Hannukselta, onko yhtyeen 26-vuotinen historia tuonut paljon muutoksia yhtyeen soundiin ja tekemisen asenteeseen. Hannuksen mukaan soundit ovat toki muuttuneet, joitain omiakaan alkuaikojen tuotoksia ei oikein tahtoisi kuunnella. Mutta lähtökohdat ja fanitukset ovat edelleen samoilla linjoilla. Vaikka edelleen ollaan yhtä jääräpäisiä, on bändi muuttunut vuosien saatossa helpommin lähestyttäväksi, positiivisemmaksi ja avoimemmaksi. Eikä enää aina tarvitse hermoilla niin paljon kuin ennen.
Tyrnävän kunnan sivuilla todetaan sen olevan juurtumisen paikka. Jolly Jumpers toteaa usein olevansa nimenomaan tyrnäväläinen yhtye, vaikka vain yksi jäsenistä asuu siellä nykyään. Hannuksen mielestä Tyrnävälle on juurruttu sen verran vahvasti, että ehkä hänkin siellä taas joskus asustaa. Kyllä sen kotipaikan ja kotiseudun aina tuntee.
Pitkään kolmimiehisenä toiminut JJ sai muutama vuosi takaperin toisen kitaristin mm. The Flaming Sideburnsissä itsensä suomalaisten rock-fanien sydämiin soittaneesta tohtorismies Arimatti Jutilasta. Millainen henki yhtyeessä oli päällä tuossa vaiheessa. Oliko bändi junnaamassa paikoillaan vai kuhistiinko innosta?
- Vallalla oli enemmän sellainen innostunut kuhina. Oli juuri tullut muutamia sinkkuja, oli soitettu keikkoja ja julkaistu juttuja... Oli hyvä into kehittää juttua. Kahta kitaraa on pohdittu monesti aiemminkin ja Rauno Härönenhän soitti bändissä aikoinaan... Minä kysyin Judelta kerran saunassa istuskeltaessa, että kokeillaanko?
Ainakin live-muodossa Jutila toi Jumpersiin paljon. Kitarakaksintaistelut ja herran jämäkkä habitus kuorruttaa keitosta hyvin. Mies tuntui heti siltä, että olisi aina ollut mukana bändissä. Muutamien treenien jälkeen mies lähti jo soittamaan keikalle, joskin aluksi hän ei aina soittanut koko keikkaa.
Jolly Jumpersin seitsemäs pitkäsoitto Mobile Babylon on ensimmäinen levy, jossa biisejä on tehty alusta asti Jutilan kanssa. Toisen kitaristin rooli oli heti iso, levyllä on kolme miehen käsialaa olevaa kappaletta. Herra ei tullut bändiin miksikään kitarasankariksi, jollainen rooli hänellä on joissain bändeissä ollut, vaan tasaveroiseksi luovaksi voimaksi.
- Uudella levyllä pöytä oli tyhjä, uudelleen katettu. Tarkoitus ei ollut Juden mukaantulon myötä lisätä kitaran määrää, vaan ajatusta ja ideaa. Levyllä ei ole kitarasooloja – korkeintaan välisoittoja. Soittotilanteessa Keijo Pirkolan ja Marko Leuanniemen muodostama rytmiryhmä huolehtii pohjasta, joiden päälle kitaroiden on helppo tulla. Välillä keikoilla huomaan itsekin vain seuraavani muitten soittoa.
- Jolly Jumpersin rytmiryhmässä on sellainen hieno piirre, että he eivät suostu soittamaan kuin hyvältä tuntuvia biisejä. Yhdelläkin kappaleella oli Keijon mukaan liikaa nuorisomusiikin piirteitä, joten sitä ei otettu mukaan levylle.
Hannus selittää, kuinka hänen mielestään monelta kaupunkilaiselta yhtyeeltä tuntuu puuttuvan kyky luoda avaruuden tuntua. Maalla taivaanranta on kaukana ja tähdet loistaa, kaupungissa luonnon koko valtavuus jää välillä neonvalojen peittoon. Kun ei näe tähtiä, saattaa musiikistakin tulla hätäistä. Edellä mainittu biisi oli ehkä liian kaupunkilainen JJ:n biisiksi.
Kysymykseen siitä, antoiko Jutilan tulo bändille lisää itseluottamusta ja uskoa itseensä, Hannus toteaa että kysymys oli enemmän siitä, että bändillä oli tuossa vaiheessa todella hyvä meininki päällä ja hyviä biisejä syntyi.
- Levyllä vallitsee rauha, vaikkei musiikki olekaan rauhallista. Siinä on sitä syvää tunnetta ja ajattomuutta. Levyä tehtiin ilman kiirettä, kaikessa rauhassa, vuoden verran melko intensiivisesti. Esimerkiksi laulun ja kitaran stemmoja hinkattiin paljon. Mielestäni levystä huokuu sellainen positiivinen seesteisyys. Zen-musiikkia.
Hannukselle musiikin teko ei ole terapiaa tai vastapainoa, vaan kanava purkaa luovuutta. Pystyy peilaamaan suhdetta ympäröivään maailmaan ja itseensä. Silloin 26 vuotta sitten asioita ei ehkä ajatellut ihan noin, mutta vaihtoehdot olivat suunnilleen linjoilla soittaa bändissä tai lyödä pesäpalloa.
Levynjulkaisun tiimoilta Hannus myöntää, että ilmassa on jonkinlaista kihelmöintiä. Levy on saanut radiosoittoa, muutamia positiivisia arvioita on jo julkaistu ja Saksassakin on kuulemma innostusta. Hannus toteaa, että olisi mukava saavuttaa tietynlainen vakiintunut asema myös Saksassa, jonne yhtye lähtee kolmatta kertaa ensi keväänä.
Mobile Babyloninhan julkaisee saksalainen TUG Records, jonka kanssa jakelusta oli puhuttu jo edellisen levyn tiimoilta. Viimeistään yhtyeen keikan nähtyään TUGin johto alkoi tosissaan uskoa bändiin. Viime kerralla yhtye soitti myös punk rock-festivaaleilla Leipzigissä, joka poikkesi keesipäineen melkoisesti muista keikoista. Yleisesti palaute on Saksassakin ollut positiivista ja yhteydenottoja on tullut.
JJ lämmitteli pari vuotta takaperin legendaarista Dead Moonia Tavastialla. Kysymykseeni yhtyeen roolista Jollyille esikuvana, Hannus toteaa Dead Moonin olevan ihan hyvä bändi ja Jutilan olevan varmaan trion suurin fani Jollyistä. Hannukselle itselleen merkitsee enemmän se, että Moonin olemassaolo on musiikkia suurempaa. Bändi ei ole hänelle välttämättä niin merkittävä niinkään musiikiltaan, vaan ilmiönä.
Toinen artisti, johon JJ:tä usein verrataan, on legendaarinen ”amerikan ääni” Johnny Cash, joiden tekemisiä Hannus myöntää kunnioittavansa. Cashin viimeisiin töihin lukeutuneet American Recordings -yhteistyö Rick Rubinin kanssa herra rankkaa myös korkealle.
Jolly Jumpersin musiikki on välillä hyvinkin shamanistista ja hypnotisoivaa. Mutta onko yhtyeen rock ”vaarallista”, sitä pohdimme Hannuksen kanssa pitkään.
- Tietty siinä on semmoinen vaarallisuus, mystisyys ja pelottavuus mukana... Onhan se sillä lailla mukaansa viettelevää. Mutta vaarallinen on nykyään aika typerä sana – tarkoittaako se että bändi kuuma tai in? Onko se synonyymi seksikkäälle? Toki vaaran pitää olla hyvässä taiteessa läsnä, mutta paljon riippuu siitä, kuka sitä käyttää tai miten ja missä yhteydessä? Sielun Veljet oli vaarallinen, ei koskaan tiennyt mitä keikoilla odottaa. Jolly Jumpersin keikoilla voi lähteä korkeintaan järki...
Teksti ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, kuvat: www.jollyjumpers.fi
