Jyrock

Saavuin Ilokiveen yst�v�ni kera melko passelisti jo mukavanpituiseksi kasvaneen jonon jatkoksi. Tied� h�nt�, olisiko pressill� varustettuna joutunut edes jonottamaan. Mutta kun on niin tottunut. Ilokiven kaksikerroksinen tilaratkaisu on ideaalinen sis�festarin j�rjest�miseen. Muun muassa opiskelijaruokalana ty�aikanaan toimiva tila mahdollistaa p��llekk�isen soiton, joka on roudaamisen suhteen hyv�, mutta yleis�� ajatellen kiusallinen. Eip� silti, ainahan festareilla jotain missaa. T�n� vuonna oli 15. Jyrock eli juhlavuosi ja esiintyj�lista sen mukainen. Ennakolta kovien aktien lis�ksi paikalle saapuisi monia mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia.

Alalavan korkkasi tamperelainen Aloha Junktion, joka kuvailee antiaan itse unigarageksi. Yhtyeen laahavan hypnoottinen soitto oli kuin rentoa alkusoittoa illan biletykselle. Ik�v� kyll� viisihenkinen orkesteri k�rsi alkuillan yleis�n puutteesta. Harmi, sill� hyv�lt�h�n tuo kuulosti. Sitten mentiinkin jo tramppatramp portaita yl�s ja rokkaamaan! Yl�kerran nurkista pyyhki p�lyt kotietua nauttiva The Rollstons. Jo kohtuulliseksi kasvanut yleis�massa sai nauttia b�ndin tyylikk��st� rokista. Hetkitt�in laulaja hakeutui Sueden Brettin ��nileveleille, mutta vain hetkitt�in. Korot sai kyyti�!

Taas tuli kirottua jatkuvaa lavanvaihtohoppuilua. Puolen tunnin seteill� sai kyll� kuvan meiningist�, mutta harmitti, kun ei voinut kokonaisvaltaisesti nauttia hyvist� keikoista. Alakerran yleis�n suorastaan r�j�ytti big band -henkinen Astro Can Caravan. Nopealla laskutoimituksella sain kaksitoista soittajaa, joista puolet puhaltajia. Cool! Setti oli illan kovinta antia, yhtye laukkasi progella kuin Kingston Wall, fuusiojazzilla kuin Rinneradio, keikan loppupuolella jopa funkyll� kuin George Clinton ik��n. Jalat vei ja taas menn��n, t�m� nimi muistiin. Koko festarin paras jamitusakti. Karavaani kulki jaloissa edelleen, kun horjuin yl�kerran puolelle. Kuopion seudulta ponnistava Staufenbiel Brothers luottaa huuliharppuihin ja harvemmin moista revittely� kyseisill� instrumenteill� saakaan seurata. Tiukka rumpukomppi, mausteeksi v�h�n kosketinvaltaa. Huuliharppukostajat rocks ok!

Meno sen kuin yltyy. Alhaalla aloitteli ensimm�inen isommilla krediiteill� varustettu yhtye. Circlen maaninen transsirokki kaaosujeltavine lauluineen vei yleis�n matkalle aina kauas toiselle puolelle asti. Tappava basso yhdistettyn� helvetilliseen raivoon ja vingutukseen. Argh!

Keskiy�ll� yl�lavan valtasi ensimm�inen naisorkesteri. The Micragirlsin tyt�t ovat nimens� mukaisesti nissankokoisia ja yhten�inen hoitsuhenkinen asustus toikin mieleen kiinan kansanarmeijan. Musiikillisesti kuvaavaa voisi olla Thee Ultra Bimboos soittamassa Aavikkoa. Vitsi oli ihan hyv� aluksi, mutta sit� venytettiin liikaakin. Vaimon kakkosautotytt�jen lopetettua yl�kerran annista vastasi norjalainen Dj Annie, joka on saanut osakseen jonkinasteista nostatusta. House disco ja elektromausteilla liikutti kansaa, mutta se odottamani lava-akti oli olematonta. Eikun portaisiin.

Suomalainen rock el�� voi hyvin! T�m�n todisti Jolly Jumpers vet�m�ll� todella hyv�n setin. Caravanin ja Circlen uuvuttama yleis� osattiin ottaa ja innostaa bailaamaan. Trio rokkasi kuin Pistepirkot ik��n. Jumpersin roketista siirryin taas yl�kertaan uteliaana n�kem��n ja kuulemaan, mit� Kaukolampi ja Vilunki saavat irti pitk��n telakalla olleesta And The Lefthandedist�.

Miedompaa oli kuin Op:l Bastardsien tiukka v��nt�, eik� samaa hurmaa irronnut, kuin aikoinaan Larryn aikoihin. Olin hiukan pettynyt. Mutta ei h�t��! Alkuveikkauksissa olin sijoittanut isoimman pinon senttej� Helsinkil�iseen hiphop/reggae -ryhm��n Kapteeni �-neen, enk� joutunut tappiolle. �-nen letke� ja asiaa puhuva meisinki t�ytti alakerran ja meno maistui. B�ndih�n vaatiikin aina tietty� tunnelmaa ja sit� oli ilmassa. Jukka Poika, Nopsajalka ja Bommi - Tommi, p��esiintyj�t. Vaikka meno oli upeata, alkoivat silm�t painaa ja jalat olla makaronia, joten l�hdin majoitukseen lataamaan akkuja. Huominen melkein jo kurkisti taivaanrannan takaa.

Ilkka Valpasvuo