Kastor � Lohdulliseen kirkkauteen, hiljalleen

Alkuvuoden syk�hdytt�vimpi� kitarapop-levyj� on maaliskuun alussa julkaistu Kastorin debyytti Lost Station - Kuulas ja kaunis levy on h�peilem�tt�m�sti pop tarjoten oivallisen ��niraidan kev��n odottamiseen. Tippuvien r�yst�iden ja sumuisten p�ivien melankolian ohella aina v�lill� paistaa aurinko � eik� noina p�ivin� tavoita aina jotain jostain sellaisesta, joka on samaan aikaan sek� suurta ett� pient�?

Vuonna 2000 syntynyt Kastor julkaisi kolme vuotta takaperin ruokahalun her�tt�neen Invisible Triumph -minilevyn. Aikaa on kulunut, ja yhtye on tehnyt sit�, mit� yhtyeet tekev�t. Debyyttipitk�soiton suhteen Kastor on kuitenkin edennyt rauhassa. Levyn aika oli vasta t�n� kev��n�. Kypsyttely on kannattanut, sill� Lost Station on vahva n�ytt� ryhm�lt�, jolta on jo vuosien ajan osattu odottaa jotain hienoa.

Desibeli istui iltaa Kastorin poikien kanssa Helsingin keskustassa astetta hienommassa pop-luolassa. Aloitetaan ilmeisimm�ll� �Milt� nyt tuntuu?� -urheilutoimittajakysymyksell�: Kuinka hankalaa levy� on kuvailla tai kuunnella t�ss� vaiheessa?

Jarno(Koponen, rummut): - Kyll� sit� on viel� itse niin l�hell� ja sis�ll�. Mutta mulle ja varmaan pojillekin tulee mieleen jotain elementtej�, jotka kantaa t�m�n linjan. Jos pit�� ajatella mit� Kastor on, niin kyll� sen levy� kuunnellessa ja levy� tehdess� tiet��, mit� siell� pit�� olla. Siell� pit�� olla � ja nyt puhun omasta puolestani ja toivon ett� pojat antaa positiivista kitkaa � siin� on se rytminen vahvuus, melodinen vahvuus ja leikkisyys. Vaikka tehd��n visio mieless� n�it� asioita, pit�� antaa sattumalle mahdollisuus. Hyv� pop-laulu on sellainen, mik� siell� aina siint��, taivaanrannassa. Turha �kkiv��ryys tai itsetarkoituksellinen kikkailu ei ole Kastorin leikkikentt�� ollenkaan.

Vaikka turhaa kikkailua Lost Station ei sis�ll�k��n, ei siihen Matiaksen (Koponen, laulu/kitara) mukaan p��se v�ltt�m�tt� sis�lle turhan helposti. Elementtej� on k�ytetty sen verran paljon, ett� levy vaatii syventymist�. Jarno helpottaa urakkaa tarjoamalla kaksi laadullista kiintopistett�, jotka kantavat l�pi levyn. Ensimm�inen adjektiivi on lohdullinen, toinen kirkas. Lohdullisuuteen, kirkkauteen sek� eritoten laadukkaaseen ja valmiin oloiseen materiaaliin on ylletty kovalla ty�ll�. Kastor hioo kappaleitaan yhdess� niin kauan, ett� lopputulos tyydytt�� jokaista osapuolta.

Jarno: - Mulla on sellainen ajatus, ett� t�m� on kollektiivista palapelin kokoamista. Kyll� sen tiet��, kun se on siin�. V�lill� joku palanen jonka on ajatellut kuuluvan tiettyyn kokonaisuuteen kuuluukin johonkin toiseen paikkaan, ja se huomataan yhdess�. Aina on toki my�s keskustelun varaa.

Esko (Janatuinen, basso): - Siin� saattaa k�yd� niin, ett� on olemassa biisi, jossa on s�keist�riffi ja kertsiriffi. Se tuodaan treenikselle ja sit� aletaan hinkkaamaan. Lopputuloksena on biisi, jossa ei ole kumpaakaan riffi�. Tai toinen riffi menee toiseen biisiin ja toinen toiseen.

Kastor alkoi ty�st�m��n levy��n vuoden 2007 tammikuussa. Tuolloin yhtye oli sit� mielt�, ett� kasassa on sellainen kokoelma kappaleita, ett� kokonaisuutta oli mahdollista l�hte� rakentamaan. Levy� ��nitettiin Jarnon mukaan �riuskasti eri sessioissa, mink� j�lkeen oli pohdinnan ja kokeilemisen aika.� Lievilt� konflikteilta ei prosessin aikana v�ltytty, mutta hankauksen synnytt�m� energia oli mahdollista kanavoida itse musiikkiin.

Jarno: - Jos puhutaan t�llaisista herkist�, nyanssikkaista asioista, todellakin kaikilla on mielipiteit�. En sano, ett� jokin prosessi tai p��t�nt�tapa on paras mahdollinen, mutta n�en itse ett� se kitka, mit� siell� b�ndik�mp�ll� on, on tosi positiivinen voima. Ei aina. V�lill� alkaa vituttamaan, mutta suurimman osan ajasta.

Matias: - On aina parempi, jos on kaksi n�kemyst� kuin jos on viisi alkiota eik� yht��n n�kemyst�.

Esko: - Meille on tyypillist� se, ett� usein biisin kypsytteleminen kest�� tosi pitk��n, mutta soittoaika voi j��d� yll�tt�en aika lyhyeksi. Jossain vaiheessa tulee kyll�styminen eik� biisi� en�� soiteta tai se korjataan my�hemmin. Se on tavallaan kukassaan vain sen lyhyen hetken.

Joskus kappaleet el�v�t vain hetken, joitain taas soitetaan vuosia. Leip��ntyminen on koettava olennaisena osana luovaa prosessia. Kastor ei yleens�k��n hoputa itse��n.

Jarno: - Kaikella on my�s momentti. Sen ei tarvitse olla v�ltt�m�tt� kaikille yhteinen yht�-�kkinen valaistuminen. P�invastoin, joku ottaa sen aihion, saa kipin�t lentelem��n kaikilta ja ideat py�rim��n. Joskus voi saada kummalliset kiksit sellaisesta jutusta, mik� on hautautunut jonnekin.

Artturi (Taira, koskettimet): - Kyll� levy olisi periaatteessa voitu tehd� kolme vuotta sitten, mutta kuten Jarno sanoi, kaikella on hetkens�.

Lost Stationia tehtiin useammassa paikassa. Pohjia ty�stettiin H�stholmenissa, joka on It�-Helsingiss� meren rannalla sijaitseva vanha koulu- ja kes�leirikeskus. Paikkaan koottiin studio, jossa Sampsa V��t�inen toimi studioteknikkona. Toisenlaisissa maisemissa, Helsingin Punavuoressa Studio Anatolissa, ��nitettiin puolestaan laulu-, kitara ja perkussioraitoja. Pohjois-Helsingiss� sijaitsevassa Kartanona tunnetussa Kastorin omassa studioty�tilassa ��nitettiin lis�� esimerkiksi koskettimia sek� Studio H�meentie 28:ssa joitain lauluraitoja. Yll�tt�vin paikka ��nitt�miseen oli kitaristi Jarkko Kumpulaisen suihkukoppi.

Matias: - Kokeiltiin kitaristin k�mpp�� ja eristettiin suihkukoppi ja menin sinne laulamaan. Kokeiltiin t�llaista atmosf��ri�. Mulla ei onneksi ole mit��n ahtaanpaikankammoa, mutta m� tykk�sin siit� koska se oli sellainen ahdas tila. Siin� on niin itsens� kanssa ja siin� tilassa niin vahvasti. Se oli niin toisaalta niin tavallinen paikka, mutta ��nityksiss� niin ep�tavallinen.

Lost Station on vahva kokonaisuus, joka sis�lt�� monenlaisia tunnelmia ja ratkaisuja perinteisemm�st� kitaramusiikista paisuttelevaan tunteiluun ja aina tanssibiittiin asti. Levyll� ei Jarnon mukaan ole yht� tietty� avainkappaletta, mutta kokonaisuus on harkitusti koostettu siten, ett� sen kappaleet muodostavat kaaren.

Jarno: - Yksi paras tapa ajatella levyn kokonaiskaarta on ajatella keikkaa, eli l�hdet��n settilistan mukaan. Too Much Alike avaa levyn, ja se oli meill� pitk��n keikanavausbiisi. Tietysti me otetaan matkaan my�s ekstrabiisej�, mutta livetilanne antaa meille mahdollisuuden avata levyn draaman kaarta.

Artturi: - Biisej� on ollut kiva soittaa levyn j�rjestyksess�. En ole esimerkiksi t�t� levy� kuunnellut sen j�lkeen kun se saatiin valmiiksi. Kun levyn biisej� soittaa samassa j�rjestyksess�, tulee tosi kummallinen, mystinen olo. On kuin olisi jotenkin oman levyn sis�ll�.

Kastor on kulkenut tiet��n jo usean vuoden ajan, mutta on silti vasta polkunsa alussa. Heitet��n ilmaan sana kunnianhimo, ja kuunnellaan, mit� pojat kertovat. Kyll�: materiaalinen rikkaus ei niink��n kiinnosta, eteenp�in ajava voima on muu kuin mammona.

Jarno: - Me tehd��n niit� juttuja mit� tekee sellaiset ihmiset, jotka on kiinnostuneita musiikista. Ne tekee biisej�. Ne on kiinnostuneita seuraavasta etapista, levyst�, keikoista. Tietysti pit�� olla kunnianhimoa, mutta se ei minulle tarkoita mink��n keikkapalkkion suuruutta tai keikkapaikan yleis�lukum��r��.

Artturi: - Se on enemm�nkin taiteellista kunnianhimoa. Se on aina ollut varmaan kaikille se l�ht�kohta, ei niink��n se ett� �t�m� voisi menn� l�pi.�

Matias: - M� haluan Rolls-Roycen ja ison huvilan ja oman saaren. Ja paljon naisia joilla on silikonit. Ja kokaiinia.

Vitsailee l�mpimikseen, tuo parrakas ja lempe�katseinen miekkonen.

Teksti: Tuomas Tiainen, kuvat: Backstage Alliance