Robin Aro julkaisi taannoin Linear Maze EP:n, jolla vocoder ja synapoprock yllättäen astuivat valokeilaan ja antoivat uuden soundin musiikille. Samalla suomen kieli on tehnyt tilaa englannille. Keskustelu viisti myös Aron monia instrumentaalijulkaisuja, jotka ovat niin ikään tutustumisen arvoisia. Paljon on tapahtunut ja muuttunut muutamassa vuodessa, kaiken vaikuttaessa kaikkeen. Desibeli.net haastatteli tekijää äänteen takaa ja juttuahan riitti mukavasti.
No niin, olit Desibeli.netin haastateltavana reilu kolme vuotta sitten. Tuolloin pohdit vielä soolouran aloittamista, vuosi myöhemmin oli suomenkielisen Värit / Sydämessä ajan aina kilpaa -tuplasinkun vuoro ja nyt olemme vocoder-synapopversumissa. Kuinka kaikki oikein tapahtui?
- Linear Maze EP sai alkunsa marraskuussa 2025, kun virittelin musakonettani uuteen uskoon ja kaivoin vanhan microKorg XL:n varaston syövereistä ja kytkin sen MIDIllä kiinni koneeseen pitkästä aikaa.
Aro on julkaissut myös pianokappaleita, mihin palataan myöhemmin tässä jutussa, mutta siinä sivussa on syntynyt myös toisenlaisia muotoja kaivanneita palasia. Yksi tällainen oli pohja, josta oli tuleva myöhemmin The Future of the World, that We Are -kappale. Lopullinen soundi oli vain hakusessa, kunnes kohtalo puuttui peliin Daft Punkin Discovery-levyn muodossa, jota Aro ei ollut kuunnellut vuosiin.
- Kun Digital Love alkoi soida kaiuttimista, se nosti minut mitä parhaimpaan mielentilaan vokaaleineen ja upeine syntikkasooloineen. Jostain syystä olin unohtanut koko kappaleen, ja tuntui kuin olisin kuullut sen taas ensimmäistä kertaa. Kappaleen innoittamana päätin lähestyä vokaalisoundia talkboxin ja vocoderin näkökulmasta, ja näin sai alkunsa tutkimusmatka vocoderin syviin syövereihin, josta lopulta muodostui tämän EP:n keskeinen teema. Ensimmäiset vocoder kokeilut kuullaankin juuri The Future of the World, that We Are -kappaleessa.
- Halusin tuoda EP:lle myös aiempia levyjä iloisempaa sanomaa ja soundia. EP:llä yhdistyvät kokeellisuus, pop ja elektro. Lisäksi halusin luoda sille äänimaailman, jossa on voimakas nauhasaturaatio ja säröiset synasoundit. Näistä elementeistä syntyi yhdessä vocoderin kanssa EP:lle vahva omaleimainen soundi.
Niin, julkaisit juuri kuuden raidan mittaisen Linear Maze EP:n, jolta ei ymmärtääkseni ole lohkottu edes sinkkuja. Miksi toimit näin tänä sinkkujen hallitsemana aikana?
- Linear Maze on kokonaisuus ja toimii mielestäni parhaiten juuri sellaisena. Tämän takia siitä ei ole myöskään lohkottu sinkkuja. Se on tarina, yhtä älyttömän outo kuin nimensäkin. Tarina alkaa uudesta mahdollisuudesta ”heräämisestä” ja vapauttavasta lauantaiyöstä. Sen kaari johdattaa läpi öisen maailman ja vääristyneen mielen historian kohti tulevaisuuden toivoa, joka olemme muiden rakentamassa maailmassa. Lopulta se päätyy kohtaamiseen tyhjyyden ja yksinäisyyden risteyksissä, rakkauden kesässä, ja vie kohti uuden mahdollisuuden laitamia tällä pakomatkalla kohti uutta vapauttavaa lauantaiyötä.
Aika elokuvamaista menoa, hyvällä tavalla. Arviossa totean sinun omaksuneen palasia mm. M83:n, Daft Punkin, varhaisen Depeche Moden ja Airin maailmoista. Osuinko lainkaan liki, vai missä nykyiset vaikutteesi sijaitsevat?
- Musiikilliset vaikutteet ovat löytyneet hyvin ja osuvat melko tarkasti niihin artisteihin, jotka ovat pyörineet ajatuksissa tekemisen aikana. Tärkeänä lisäyksenä haluaisin mainita Thom Yorken soolotuotannon, joka on myös ollut merkittävä inspiraation lähde syntetisaattoreiden maailmaan varsinkin kappale Dawn Chorus.
Tiiviimmällä rytmillä ja äänikudoksella varustettu The World they Built for You and Me vei minut puolestaan "Kraftwerkin päivitetylle autobahnille, jossa kiidetään Tron-leffan valopyörillä kohti digitaalista auringonlaskua", arviota lainatakseni. Minkälaisia visioita itse tekijällä on musiikistaan?
- Kappaletta kirjoittaessa mielessäni pyöri visio teini-iästä, kesästä ja vapaudesta kulkea pyörällä minne tahansa. Siinä yhdistyivät loppukesän yöt, vapauden tunne ja oman paikan etsiminen aikuistumisen kynnyksellä maailmassa, joka on rakentunut muiden päätösten ja tahtotilojen mukaan. Samalla kappale pohtii, miten tällainen maailma palvelee yksilöä, hänen odotuksiaan ja käsitystään ympäröivästä todellisuudesta. Risteyskohdasta voi kuitenkin löytyä mahdollisuus nähdä toisin ja alkaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta.
- Tämän kappaleen valmistuminen kesti pisimpään. Kertosäe oli alun perin sävelletty soolopianokappaleeksi, ja sen ympärille rakentuneiden osioiden valmistuminen vei aikaa.
Tiivistys kohtasi myös tekstiä, joka lyheni nykyiseen muotoonsa. Pyöreän melodinen Those Saturday Nights on popkappaleena kirjoissani täydellisyyttä hipova ja Aron mukaan se syntyi The World They Built for You and Me -kappaletta tehdessä. Ensin piti syntyä säkeistö, sitten kertosäe, mutta rytmillinen vaihdos kappaleen sisällä ei vain toiminut. Tätä voi pitää onnekkaana sattumana, koska nyt käsissä on hieno biisi.
- Kappale valmistui lopulta melko nopeasti, muistaakseni se otti kaksi viikonloppua. Kappaleen intro, joka toistuu myös lopussa, muodostui, kun yritin löytää ratkaisua kappaleen keskiosalle. Sävellys oli kuitenkin mielestäni liian pitkä ja tunnelmallinen, ja se katkaisi kappaleen väärällä tavalla. Siirtelin kappaleen osia, ja lopulta oikea kohta löytyi introon ja outroon.
- Lisäksi halusin kappaleen keskivaiheelle terävämmän syntikkasoundin. Soundi löytyi lopulta ja jalostui Exit of Our Escape -kappaleeseen repiväksi synasoundiksi.
Palaset ja osat löysivät lopulta mukavan luonnollisesti paikkansa, eikä suurta draamaa koettu työstössä. Aro toteaakin, että Linear Maze on äänimaisemien seikkailu ja eräänlainen domino, jossa yhden kappaleen luominen on luonut pohjan seuraavalle kappaleelle.
Iso osa nykyistä soundiasi on vocoder, joka antaa vahvan leiman vokaaleille. Tuleeko linja jatkumaan tulevaisuudessakin samojen soundien parissa? Mielestäni linjaa hieman rikkova The Future of the World, that We Are on ainakin piristävän erilainen linjasta.
- Sanotaan näin, että vocoder pysyy mukana, mutta tulee esittämään mahdollisesti erilaista roolia ja ei välttämättä ole näin vahvasti esillä. Katsotaan mitä tuleva tuo. Uudella tuotannolla kuullaan enemmän perinteistä laulua.
Linear Maze on täysin tee-se-itse tyyppinen kokonaisuus, jolla Aro tutkimusmatkaili vapaasti ja loi ”hallittua kaaosta”. Eikä kaaoksen silmään kaivattu muita tekijöitä muuttamaan tiloja.
- Ajatuksena on, että jos soitan kappaleita keskeneräisinä muille, suunta saattaa muuttua ja syntyä jotain muuta kuin oli alun perin tarkoitettu. Kokeilevuus katoaa, ja siitä tulee jotain, mikä ei ole osa minua, vaan osa jotakin muuta. Haluan pitää sooloprojektini juuri sellaisina: kuule virheet, kuule raa’at, viimeistelemättömät otokset, joita ei ole hiottu liiallisuuksiin, ja kuule se hetki, jolloin kappale on sävelletty. Näin saattaa löytyä jotain uniikkia, jotain sellaista, mikä muuten jäisi syntymättä.
Vaikutteita on aina, mutta Aro korostaa haluaan luoda aina jotain erilaista, jotain omaa ja kiinnostavaa. Ainoa ulkopuolinen tekijä on ollut EP:n masteroinut Janne Hakanen, kaikki muu on artistin toimesta luotua.
Suomenkielisen tuplasinkun ja uuden EP:n välissä teit erilaisia juttuja. Viime vuoden lopulla julkaisit neljästä silkalla pianolla esitetystä instrumentaalikappaleesta muodostuneen blue EP:n, jota edelsi muutama lähinnä vain pianolla esitetty instrumentaaliraita. Aro aikoo myös palata pianomusiikin pariin ja useampi sävellyksin jo valmiina, sovitusten hakiessa vielä muotoaan.
- En ota kiirettä pianokappaleiden kanssa, annan niiden hautua tällä kertaa pitempään, jos jotain uusia ideoita sävellyksiin vielä muodostuisi. Aikaisemmissa julkaisuissa soundia on etsitty paljon erilaisilla mikitys kokeiluilla, ja tämä työskentelytapa jatkunee myös uusissa kappaleissa.
blue EP:n kappaleet jäivät julkaisussa Aron mukaan ”täysin kuiviksi”. Ne äänitettiin muutamalla otolla yhden viikonlopun aikana. Sovitukset yksinkertaistuivat nopeassa, pyrähdysmäisessä tallennusprosessissa ja nimet pohjautuivat sinisen eri sävyihin. Yleisemmin teemat käsittelevät kuuleman mukaan luontoa. Mistä muuten löydät uusia kappaleita ja onko monikin kehitelmä odottelemassa hyllyllä oikeaa hetkeään?
- Mulla on lyhyitä sävellyksiä aika paljon valmiina, joista sovitustyöllä saa luotua kokonaisuuksia. Uusia sävellyksiä syntyy ihan vaan soitellessa kitaraa tai pianoa. Joskus tulee myös ihan lähdettyä liikkeelle syntikan soundeja vääntelemällä ja löytämällä sieltä jokin tunnelma. Suurin osa uusista kappaleista on syntynyt pianokappaleiden kylkiäisenä.
Onko saamasi palaute ollut myönteistä uuden EP:n tiimoilta?
- Voisi sanoa, että tämän aikakauden hengen mukaisesti palaute on ollut hyvin ääripäistä. EP toimii mielestäni parhaiten kokonaisuutena kuunneltuna, ja sen avautuminen voi vaatia muutaman kuuntelukerran.
- Itse olen tyytyväinen siihen, että EP on nostanut hymyn monen kasvoille, ollut yllättävä ja saanut ihmiset hyvälle tuulelle. Silloin se on onnistuneesti tehnyt tehtävänsä.
Entä kuinka pianomusiikkia on arvostettu kentällä?
- Pianokappaleet on saanut positiivista vastaanottoa ja hyviä kommentteja kuuntelijoilta ainakin Puolasta, Brasiliasta ja Yhdysvalloista.
- Eräs toinen artisti on myös kysynyt, voisiko kappaleista tehdä remixejä konemusiikin suuntaan. Saa nähdä, saadaanko sellaisia vielä jossain vaiheessa julkaistua.
Keikkoja ei ole kuulemma suunnittelemissa, mutta mitä seuraavaksi tapahtuu Robin Aron uralla? Onko luvassa julkaisuja, tyylillisiä käännöksiä tms.?
- Kokeellinen matka jatkuu, mutta tulevilla julkaisulla kuullaan varmasti myös tuttuja elementtejä sekä instrumentaali- että vokaalikappaleita. Rohkeasti luvattuna, uutta musiikkia on luvassa vielä tämän vuoden puolella.
No niin, olit Desibeli.netin haastateltavana reilu kolme vuotta sitten. Tuolloin pohdit vielä soolouran aloittamista, vuosi myöhemmin oli suomenkielisen Värit / Sydämessä ajan aina kilpaa -tuplasinkun vuoro ja nyt olemme vocoder-synapopversumissa. Kuinka kaikki oikein tapahtui?
