Jann Wilde & The Neon Comets palasi tribuuttibändinä

Tamperelainen Jann Wilde & The Neon Comets julkaisi vuonna 2008 klassikoksi laskettavan Neon City Rockers -albumin, jolla 70-lukulainen glam rock ja uuden vuosituhannen modernimpi soundi löysivät sydänystävät toisistaan. Bändi jäi tauolle 00-luvun lopulla ja kaikki tuntui päättyneen. Yllättäen yhtye teki paluun keikka-areenoille viime vuoden puolella ja oli aika haastatella itse Jann Wildea, joka tunnetaan nykyisin nimellä Jani Matti Juhani. Missä olitte kaikki nämä vuodet?

- Vuoden 2010 jälkeen yhteistyö jatkui uusien projektien parissa. The Saturnettes oli parin levyn verran suoraa jatkumoa Jann Wilde -hommille elektronisemmalla otteella ja vuonna 2014 vaihdoin kielen suomeksi ja nimen Jani Matti Juhaniksi. En enää muista kuinka monta levyä olen tehnyt.

Mutta ne ovat olleet hyviä ja toisinaan suorastaan erinomaisia levyjä. Vuoden 2019 Piste on yhä mielestäni viiden tähden kiekko, eikä neljä vuotta aiemmin julkaistu Jani Matti Juhani ja Mustat Käärmeet ole kärsinyt tippaakaan ajan hampaissa.

Eivätkä bändin muutkaan soittoniekat ole jääneet tahoillaan laakereilleen lepäilemään, vaan kaikenlaista on tapahtunut ja tehty.

- Joonas (Dean) on pysynyt kiireisenä mm. Höpinätötterön, Toothpasten ja Pulsen (Pink Floyd -tribuutti) parissa. Risto on luotsannut kunnianhimoista Sirkkeli Explosionia omien sanojensa mukaan kuin Stalin Neuvostoliittoa. Henrika on sekalaisten musahommien lisäksi kunnostautunut drag-artistina ja julkaisi kehutun Säädytön-esikoiskirjansa viime vuonna. Teemu on laittanut rumpuja solmuun mm. Rain Diaryssa ja poikabändi Generikissä.

Asioita on siis tapahtunut, mutta toisinaan The Neon Cometsin soittajien tiet ovat johtaneet myös hetkellisesti takaisin yhteen.

- Henrikan kirjajulkkareilla vuosi sitten soittelin Riston kanssa setin ja Teemun kanssa oli uusi yhteinen bändikin, joka kuitenkin jumiutui pandemian kouriin.

Vuoden 2008 Neon City Rockers -albumilla kokoonpano oli Jann Wilde (laulu), Robin Savage (kitara), Dean Martini (basso), Kaide Palmer (koskettimet ja laulu) ja Tender Rexx (rummut). Millä kokoonpanolla olette nyt liikkeellä?

- Kaidea lukuun ottamatta kokoonpano on sama. Koskettimissa ja laulussa on The Saturnettesista tuttu Henrika, joka oli mukana myös Neon City Rockers -levyllä nimellä Poppy Starley. Monimutkaisten ja suomalaiseen suuhun hankalasti taipuvien taiteilijanimien sijaan tuntuu kivalta olla nykyään vaan omilla nimillä Jani Tuovinen, Risto Pajari, Joonas Keskinen, Teemu Alajoki ja Henrika Huon de Kermadec.

Kuuntelin Neon City Rockers ja Tokio Okei -albumeita tuossa uudelleen. Ne kuulostavat yllättävänkin tuoreilta, vai mitä mieltä itse olet kiekoista? Tavallaan soundi on vanha, mutta kuitenkin tuoreen raikkaalla tavalla, ainakin mielestäni.

- Tätä samaa kuulin joulukuisen paluukeikan jälkeen, että kuinka nämä biisit on ihan relevanttia indiepoppia, vaikka kaikuja kuuluukin esim. Franz Ferdinandista ja Strokesista. Sovituksissa on vuosituhannen alun estetiikalle ominaista discokomppia ja ränkytystä. Suurin vaikute on kuitenkin 70-luvun tyyli kirjoittaa lauluja. Ehkä siinä on jotain ajatonta, koska siihen aina palataan.

Bowie on aina toimiva kiintopiste, ettekä olleet todellakaan ainoa Franz Ferdinandista innoitusta hakenut ryhmä. Pidän silti soundianne enemmän 70-lukulaisena.

- Jann Wilde -biisit niputettiin aikoinaan aika tylysti samaan laariin tamperelaisten meikkaavien hard rock -bändien kanssa. Esiinnyimme myös Negativen kanssa yli 20 kertaa, joten meidän luultiin olevan kuuntelematta samaa meininkiä. Negative, Lovex ja Uniklubi yms. kuulostavat nykyään täysin aikansa tuotoksilta, koska olivat silloin täysin kiinni ajan hermolla ja saundissa.

Aikaa on ehkä kulunut, mutta omat biisit ovat siinä määrin tuttuja, ettei niitä ole kuuleman mukaan paljoakaan treenailtu. Tutut biisit kyllä tulevat selkärangasta edelleen ongelmitta. Painopiste on näin vuoden 2007 Tokio Okei ja vuoden 2008 Neon City Rockers -albumeilla.

Paluukeikalla encorena soitettiin myös vuoden 2005 Boys Out Of New York EP:ltä Hold Me Against The Wall, mikä oli kumarrus bändin fanaattisimpien fanien suuntaan. Mutta mitään ei ole pakko soittaa, ei edes vuoden 2007 Euroviisukarsinnoista tuttua Cinnamon-kipaletta.

Onko siis biisejä, joita on turha huudella yleisöstä, koska niitä ei tulla kuulemaan?

- Tokio Okei -levyn biiseistä Days of Delirium on luonnollisesti pois setistä, sillä se on kitaristi Arden heiniä. En myöskään saa enää kiinni biisistä Superstar Cocktail Bar. Kauhea kekkulointi.

Entä saadaanko Elvistä englanniksi?

- Jann Wilde & Rose Avenuella soitettiin usein keikkojen päätteeksi Carl Perkinsin Everybody's Trying To Be My Baby. Rakastan 50-luvun rock'n'rollia, mutta en usko että sitä kuitenkaan kaivetaan esille.

Tuleeko paluun myötä myös uutta levytettyä materiaalia?

- Neon City Rockers -levylle tehtiin jatko-osaa, mutta se jäi roikkumaan. Ehkä sieltä voisi jotain viimeistellä. Paha sanoa onko uudelle matskulle mitään tarvetta. Yleensä comebackin tekevien bändien uudet levyt on aika väkinäisiä ja yrittävät olla jatkumoa. Luontainen jatkuvuus on kuitenkin katkennut. Nyt ollaan ikään kuin tribuuttibändi. Huomaan puhuvani Jann Wildestä usein kolmannessa persoonassa. Julkaistaan uutta vain jos sille on hyvä syy.

Entä onko tarkoitus jossain vaiheessa käydä läpi arkistojen aarteita ja tehdä uudelleenjulkaisuja?

- Siltä saralta löytyy sälää. Neon City Rockers julkaistiin aikoinaan kiireellä keskeneräisenä, joten siitä on tulossa juhlapainos. Mulla on tätä nykyä oma levy-yhtiö ja olen perso arkistoinnille, joten baana on auki muillekin rarities-julkaisuille.



- Muusikoiden liiton avulla myös kaikki vanhat sopimukset on purettu, joten oikeudet on omissa käsissä. Asioita tehtiin silloin aika pää edellä, mutta onneksi olen puhunut manageri Tommi Liimataisen kanssa asiat halki. Mitään tuottoa en ole levyistä ikinä saanut ja rojaltit niistettiin kuluihin. Kustannussopimuksetkin olisivat rauennut vasta muutama vuosi sitten.

- Nämä sopimussotkut oli ehkäpä suuri syy miksi lopetin Wildeilyn ja päätin aloittaa alusta. Inhosin pitkään koko menneisyyttäni todella paljon ja kokemus oli varsin traumaattinen. Olen ostanut Tokio Okein ja Neon City Rockersin itselleni myöhemmin kirpparilta ja nyt ne kuulostaa hassuilta ja sympaattisilta. Olen antanut ja myös saanut anteeksi. Se oli sitä sekavaa aikaa.

Tuo on paljon sanottu ja hienoa kuulla. Ikävintä olisi ollut se, että Jann Wilden hahmo ei olisi saanut lopulta ansaitsemaansa päätöstä. Olette siis nyt tavallaan tribuuttibändi ja artisti Wilde jää historiaan omana hahmonaan. Maailma on kovin erilainen kuin vajaa kaksi vuosikymmentä sitten - vai onko? Miltä maailma näyttäisi nyt Jann Wilden silmin?

- Maailma tuntuu paljon epävakaammalta, polarisoituneelta ja konservatiivisemmalta. Toisaalta asioista myös uskalletaan puhua rohkeammin. Kitka on myös merkki siitä, että laivaa työnnetään eteenpäin. Jann Wildenä sain kuulla kaduilla huutelua ja kerran mut kaapattiin baarissa henkilökunnan toimesta tiskin taakse ettei joku urpo käynyt käsiksi. Vain siksi että olin meikattu mies. Nämä on silti ihan naurettavan pieniä juttuja verrattuna nykyajan touhuihin. Meillä pitäisi edelleen olla yhteinen agenda taistella porukalla ahdasmielisyyttä vastaan.

Jann Wilde on siis historiaa ja olet viime vuodet tehnyt musiikkia Jani Matti Juhanin nimellä. Elvis-covereita ja suomenkielistä kitararockia, niin omissa nimissä kuin Mustat Käärmeet -yhtyeenkin kanssa. Onko Jani Matti Juhani nyt tauolla, kun Jann Wilde on maisemassa?

- Musahommat jatkuu kaikilla rintamilla ja mikään ei sulje toisiaan pois. Molemmat alter egot mahtuu hyvin saman katon alle. Jani Matti Juhanina kirjoitan parhaillaan uusia lauluja. Seija Simolan silmät -single ilmestyi toukokuussa ja sai hyvän vastaanoton. Lisäksi rakkaan ystäväni Johannes Laitilan kanssa työstämme levyä yhdessä, jossa palaamme 26 vuoden takaisiin lauluihimme!

Mitä seuraavaksi? Onko luvassa keikkoja, kenties jollain poikkeuksellisella kulmalla, setillä, vierailijoilla, tai jotain muuta huomioitavaa?

- Paluukeikkoja on nyt viisi kappaletta. Lisäkulmia ei olla mietitty, sillä koko juttu tuntuu yhdeltä suurelta lisäkulmalta!

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Näihin loppukommentteihin otin tavaksi sanoa aikoinaan Jann Wildenä aina Up The Irons, joten mennään sillä, mutta nyt caps lock pohjassa: UP THE IRONS!

Haastattelu: Mika Roth
Kuvat: Mauri Pennanen (Jann Wilde & The Neon Comets), Mari Perkiö (The Saturnettes), Kari Vieri (Henrika Huon de Kermadec)