Anastus ja instrumentaalimatkat horisontin taa

Anastus yllätti kesän korvalla, kun Antti Niirasen sooloprojekti julkaisi Tähdenpyörä / Horisontin Vanki -tuplasinkun. Anastuksen musiikissa soivat erityisesti 60- ja 70-lukujen progressiivinen rock, murea jazz, sekä pirtsakka neo-soul. Mielleyhtymät sinkoilivat Santanasta aina Grand Funk Railroadiin asti, mutta mukana oli jotain muutakin. Jotain vaikeasti haarukoitavaa ja poikkeuksellisen kiehtovaa, mikä vaati jo itsessään sooloartistin haastattelua.

Käydäänkö aluksi läpi Anastuksen taustoja. Onko kyse täysivaltaisesta sooloprojektista, muiden kiireiden sivussa syntyneestä kummajaisesta, vai jostain näiden väliltä?

- Anastus syntyi halusta tutkia omaa säveltämistä ja soundipalettia myös pääprojekti Viiveen ulkopuolella. Minua inspiroi hyvin monenlainen musiikki ja toisaalta myös rakastan tehdä musiikkia hyvin laaja-alaisesti, ja siispä kaikki ideat eivät luontaisesti istu Viiveen identiteettiin.

Anastus toimii siis kanavana osalle materiaalia, mutta se ei ole mikään kaiken muun syövä syöveri. Niiranen myös ymmärtää kynästään syntyneen materiaalin soundaavan aina myös itseltään.

- Musaan tarttuu väistämättä jokin oma soundi ja estetiikka vaikka antaisikin itselleen vapauden säveltää vailla rajoitteita.

Niin, sooloilun lisäksi soitat myös Viive-orkesterissa. Missä muualla soittoasi voidaan kuulla ja tekemistesi jäljistä nauttia?

- Tällä hetkellä levytettyä materiaalia, jossa olen ollut mukana säveltäjänä tai soittajana, löytyy Viiveeltä ja Anastukselta. Olen kuitenkin tehnyt jonkin verran myös tuotannollista työtä muiden artistien kanssa. Miksasin Sumukuun tuoreen Jotain tapahtuu vielä EP:n ja olin mukana myös sen äänityksissä. Sen lisäksi tein Haminan Kun käsi kylmältä peittelee -singlelle jälkituotantoa, ja alkuvuoden aikana olen päässyt äänittämään rumpuja myös Haminan tulevalle albumille, joka on parhaillaan työn alla.

Albumin ykkössinkku Hattarataivas ilmestyi toukokuun loppupuolella ja silläkin kuullaan Niirasta.

- Siihen (albumille) olen rumpujen lisäksi tehnyt myös jälkituotantoa. Näiden lisäksi on myös pari projektia uunissa, joissa olen mukana niin rumpalina kuin myös säveltäjänä.

Kaikkea tulevasta ei kuitenkaan paljasteta vielä, tietenkään, joten palataan nykyhetkeen. Anastus julkaisi taannoin Tähdenpyörä / Horisontin Vanki -tuplasinkun, joka on progressiivinen ja tarinallinen ääntä ja tekstiä yhdistävä eksistentiaalinen kokonaisuus, tai näin ainakin itse kuvauksessa totesit. Retrofuturistinen meno on väkevää, sillä itse musiikki on mielenkiintoinen sekoitus mm. 60- ja 70-lukujen progressiivista rockia, mureaa jazzia, sekä pirtsakkaa neo-soulia. Angloamerikkalainen maailma kohtaa pohjoisen ulottuvuuden. Kuinka haastavaa oli luoda näin retrofuturistista ja nostalgiasta materiaalia?

- Kappaleet syntyivät yllättävän luontevasti. Ylipäänsä luomisprosessi oli hauskaa ja kokeilevaa ja annoin kappaleiden edetä omalla painollaan. Siitä huolimatta kappaleet muodostuivat varsin nopeasti. Vaikka yksin tekemisessä on paljon vapautta, on siinä myös haasteensa, jos vertaan luomisprosessia esimerkiksi siihen, kuinka teemme musiikkia Viiveen kanssa. Yksin tekeminen vaatii enemmän asioiden kuvittelua omassa päässä ennen kuin kaikki palaset loksahtavat kohdilleen.

Kappaleet ovat kirjoittamasi The Prisoner of the Horizon -novellin maailmasta, joten kumpi oli ensin: ääni vai teksti?

- En alun perin edes suunnitellut säveltäväni sen pohjalta musiikkia, mutta novellin maailma vei mukanaan tavalla, joka innosti syventämään sitä myös muille aisteille.

Luonnoksen pohjalta syntyivät sävelet. Novelli on tavallaan lyhyt tuokio, joten musiikin julkaisumuodoksi oli luontevaa valita napakka tuplasinkku. Yksi kuitenkin vaikuttaa toiseen ja Niiranen palasi vielä musiikin jälkeen viimeistelemään tekstiä.

- Teksti toimi ikään kuin alkukipinänä, mutta lopulta sekä ääni että teksti pääsivät vaikuttamaan toistensa syntyyn.

Tuplasinkun kappaleet ovat instrumentaaleja. Onko missään vaiheessa ollut suunnitelmissa, että mukana olisi vokalisti - tai ihmisääniä jossain muodossa?

- Vokaalit eivät ole millään tavalla poissuljettu elementti. Yksi Anastus-projektin keskeisistä lähtökohdista on ollut tietynlainen lokeroimaton vapaus – ajatus siitä, että musiikki voi kulloinkin olla juuri sellaista kuin tuntuu luontevalta tehdä.

- Oma lähestymistapani säveltämiseen on kuitenkin vahvasti instrumentaalinen, mikä on varmasti vaikuttanut siihen, että esimerkiksi tämä tuplasingle on täysin instrumentaalinen.

Anastus on studiossa toimiva projekti, jota ei keikoilla voi nähdä. Ainakaan toistaiseksi, mutta muutos saattaa olla ovella, jos joskus syntyisi vaikka kokonainen Anastus-albumi.

- Voi myös olla, että jollain Viive-keikalla päädymme lipsauttamaan kappaleen Anastusta sekaan.

Projektin vapaus muodoista ja mahdollisuus työskennellä muiden kanssa mahdollistaa paperilla miltei minkä tahansa kehityksen. Vaikka laulun mukaan tulemisen.

Pidän etenkin Horisontin Vanki -kappaleen tavasta leijailla ja ajelehtia tilasta toiseen, taustojen vaihtuessa kuin elokuvan lavasteiden.

- Kiva kuulla ja tykkään tästä vertauskuvasta!

Horisontin Vanki on novellin tarinan nimi suomennettuna, mutta mitä mystinen hahmo merkitsee sinulle, kuka hän on?

- Tavallaan novellin päähenkilö, aluksen ainoa matkustaja Cal, on tarinan vanki. Hänen vankeutensa ei kuitenkaan synny vain sidonnaisuudesta rajattuun tilaan vaan sitä ylläpitävät yhtä lailla itse alus, sen ääniohjattu identiteetti ETERNA sekä alusta ympäröivä äärettömyys. Horisontti itsessään on lupaus jostain, mitä ei koskaan voi saavuttaa. Se on aina näkyvissä, mutta aina yhtä kaukana. Siksi Horisontin Vanki on joku tai jokin, joka elää jatkuvassa siirtymässä: ei enää menneessä, muttei koskaan pääse perillekään. Hänet on sidottu illuusioon liikkeestä, joka ei oikeasti vie mihinkään. Novellissa Cal yrittää löytää merkitystä keskusteluista ETERNA:n kanssa, simuloiduista maisemista, jopa juomasta kädessään. Kaikki palautuu kuitenkin lopulta samaan kehään.

Kyseessä on siis häkki, vaikkakin ehkä kultainen?

- Se tekee hänestä vangin, ei pelkästään fyysisesti mutta myös eksistentiaalisesti. Hän ei ole lukittuna vain tilaan, mutta myös ajatukseen siitä, että jossain hän olisi perillä, vaikkei tätä määränpäätä ole mahdollisesti edes olemassa. Ja ehkä olennaisin kysymys on: haluaako Horisontin Vanki edes vapautua? Jos horisontti katoaisi, katoaisi myös suunta. Silloin jäljelle jäisi vain tyhjyys ilman liikettä, mikä voi olla vielä pelottavampaa.

Entä missä pyörii Tähdenpyörä? Sain päähäni kuvia 60-lukulaisella tavalla futuristisesta avaruusasemasta, hiukan Avaruusseikkailu 2001 -leffan hengessä. Olenko ihan hakoteillä ja voitko valottaa biisin taustaa?

- Novellissa on viittaus aluksen menneisyyteen, sen alkuperäiseen tarkoitukseen. “Luxury cruises through charted star systems”. Kappale ikään kuin maalaa tätä paljettien ja martini-lasien loisteen valaisemaa retrofuturistisen ylellistä ympäristöä. Tietynlainen haikea nostalginen hyppy, jossa irtaannutaan hetkeksi novellin nykyhetken tukahduttavasta tunnelmasta.

Okei, voinkin jo kuulla Richard Straussin Also sprach Zarathustran ja toisen Straussin Tonavan ylistyksen soivan taustalla. Puhaltimet, Hammondit ja Wurlitzerit luovat tuhdin äänikentän, mutta paketti pysyy mielestäni kiitettävästi koossa. Niiranen vastasi kynäilyn lisäksi äänityksestä ja miksauksesta, eikä hän voisi olla lopputulokseen kuullun perusteella juuri tyytyväisempi. Jokainen projekti opettaa aina jotain uutta, ja sen ansiosta oma työkalupakki ja musiikin tekotavat kehittyvät jatkuvasti.



- Jokainen julkaisu on oman aikansa kuva ja näin ollen se, missä muodossa se lopulta tulee ulos, on juuri oikea. Vaikka saattaisin tänään kappaleita miksatessani tehdä jotain toisin, en kuitenkaan koe, että haluaisin muuttaa jotain kappaleissa, jotka ovat ulkona.

Mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja tai jotain muuta huomioitavaa Anastuksen tiimoilta?

- Tällä hetkellä keskityn Viiveen toisen pitkäsoiton tekemiseen ja pariin muuhun projektiin, joista olen tosi innoissani.

Anastuksen kohdalla tuleva on tuntematon maa, joka odottaa taustalla valmiina, jos tai ehkäpä kun sille sopivaa musiikkia syntyy. Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Ensinnäkin kiitos Viive-yhtyeestäkin tutulle Oula Karppiselle, joka oli mukana Tähdenpyörä-kappaleen tekemisessä, sekä Manuel Trabuccolle, joka oli mukana molemmissa kappaleissa. Iso kiitos myös Jarno Alholle julkaisun masteroinnista sekä Henrika Kurkimäelle kauniista kansitaiteesta. Kiitokset kuuluvat myös Haminasta ja Ateenasta tutulle Topi Velloselle, joka antoi arvokkaita kommentteja kappaleista ennen julkaisua. Lisäksi lämmin kiitos kumppanilleni Pinjalle tuesta ja kannustuksesta, sekä Viive-yhtyeestä tutuille ystävilleni Samulille ja Riikalle.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Anastus