Livearviot

Blackfield 2009 ‚Äď sunnuntai

21.06.2009
Gelsenkirchen / Saksa

'Santa

Juhannuksena joulupukkia ei nappaa niin mikään/kukaan, ainakin jos saksalaista Santa Hates You -orkesteria on uskominen. Antisymppiksen joulugubben taustalta löytyvät Project Pitchforkin vokalisti Peter Spilles sekä italialainen Jinxy, joiden äkkiväärää industrial dark-elektroa on ryyditetty hyvällä määrällä huumoria. Halloweenina 2007 ensimmäisen albuminsa julkaissut duo sai live-tilanteessa tukea vielä yhdeltä ekstra-kosketinsoittajalta, joka hoiti myös osia vokaaleista.

Tied√§ sitten kuinka tosissaan vihaisa joulupukki on mahdettu luoda, mutta telaketju-elektro kelpasi ainakin niille yleis√∂n edustajille jotka halusivat tanssia lepop√§iv√§n ratoksi ‚Äď ja heit√§ oli monta. Santa Hates Youn keikkaa on hiukan hankalaa kuvata, sill√§ l√§hin mielikuva johtaa jonnekin Terminator elokuvien tehdaskohtausten loputtomaan venytykseen. Aivan kuin keskelle p√§iv√§√§ olisi manattu teollisuus-painajainen josta ei voi p√§√§st√§ pois, eik√§ sielt√§ oikeastaan haluakaan paeta sill√§ painajaiset ovat niin ihania‚Ķ Tied√§tteh√§n?

'Faun' Ilkeän pukin paettua paikalta koettiin melkoinen vaihdos tunnelmissa, sillä kaiken kaatavista roboteista siirryttiin suoraan puunhalaajiin. Juhlat muuttuivat reilun puolen tunnin ajaksi folk-festivaaliksi, jossa soivat kauniit kielisoittimet ja kaiken maailman pillit, joita voi normaalisti ihastella museoissa. Keskiajan maailmoista innoituksensa hakeva folk-musiikki on nauttinut vankkaa suosiota Keski-Euroopassa jo vuosia. Faun kuuluu tuohon epämääräisesti rajattuun suuntaukseen, jossa avainsanoja ovat useimmiten pakana, folk ja kansansoittimet. Poikkeuksellisen orkesterista tekee kuitenkin se seikka, että miltei koko rytmipuoli on hoidettu koneellisesti laptop-velho Niel Mitran toimesta.

T√§m√§ koneiden ja keski-ajan liittym√§ saattaa √§kkiselt√§√§n vaikuttaa pakkoavioliitolta, mutta Faunin tapauksessa vastakohdat t√§ydensiv√§t toisiaan ja loivat eritt√§in uniikin soundin. Kappaleissa suurimman roolin sai Sandra Elfleinin viulu ja Fiona R√ľggebergin soittamat erilaiset puhaltimet sek√§ kielisoittimet. Neidot vastasivat my√∂s suuresta osasta vokaaleja yhdess√§ Oliver Sa Tyrin kanssa, joka niin ik√§√§n soitti erilaisia akustisia kielisoittimia. Yhtyeen viides j√§sen R√ľdiger Maul osoittautui puolestaan joka sortin taitajaksi, herran hallitessa mm. rumpujen ja mit√§ erilaisimpien percussio-soitinten salat.

Kansantarinoista innoittuneet kauniit kappaleet toivat miellyttävää vaihtelua päivän kokonaisuuteen ja vaikken välttämättä kuuntelisi kotioloissa Faunia, sopi orkesteri täydellisesti Blackfieldin iltapäivähetkeen. Tässä vaiheessa myös sään jumalat hymyilivät juhlille ja auringon paahteessa helleluvut rikkoutuivat taatusti.

'Frozen Heleistä ritariajoista loikattiin seuraavaksi jonnekin aivan muualle, kun saksalais-kreikkalainen synapop-duo Frozen Plasma levitti pehmeät äänimattonsa Gelsenkirchenin betoniselle tantereelle. Iloinen elektro-pop hömppä toimikin kuin kunnon potku nivusiin romanttisten folk-fiilistelyiden perään.

Kone- ja s√§vellys-vastaava Vasi Vallis sek√§ vokalisti Felix Marc ovat tehneet yhdess√§ t√∂it√§ jo nelj√§n vuoden ajan. Ty√∂n tuloksena on syntynyt pitk√§soitto, kolme ep:t√§ sek√§ yksi sinkku. Siin√§ samalla kaksikko n√§ytt√§√§ valloittaneen ainakin puolet saksankielisest√§ Keski-Euroopasta, eik√§ se toinenkaan puoli taida pist√§√§ en√§√§ kauaa kampoihin. Ihan kelvolliseltahan tuo kuulosti omassa genress√§√§n, mutta pitk√§√§n ei allekirjoittanut jaksanut nauttia Frozen Plasman paremmasta maailmasta. T√§ss√§ v√§liss√§ olikin otollinen hetki tutustua myyntikojujen antimiin ja siihen √ľber-iloinen poppailu oli kerrassaan oivallista taustamusiikkia.

Letzte Instanz sijoitetaan usein myös ihanan epämääräisen folk metal nimikkeen alle, jossa on tilaa laidasta laitaan. Letzte Instanzin johtava soitin ei kuitenkaan ole mikään nyckelharpa vaan ihka oikea sähkökitara, jota dresdeniläisten musiikissa osataan myös käyttää.

'Letzte Helmikuun lopulla uuden albumin julkaissut yhtye ryyditti kappaleitaan s√§hk√∂isell√§ sellolla sek√§ viululla, mik√§ t√§ss√§ tapauksessa jopa toimi. Eksoottisemmat kielisoittimet eiv√§t hautautuneet minnek√§√§n massiivisten √§√§nivallien alle, tyyliin Eluveitie, vaan jokainen soittimista erottui kokonaisuudesta. Yhtye osoitti osaavansa my√∂s kaikki tarvittavat show-temput ja niinp√§ yleis√∂√§ huudatettiin, k√§si√§ nostatettiin ja hauskaa pidettiin. Ovelin temppu oli eitt√§m√§tt√§ se, ett√§ amfiteatterin ‚ÄĚpermannolla‚ÄĚ oleva yleis√∂nosa k√§√§nnytettiin seisomaan muuta yleis√∂√§ vastaan ja n√§in syntynyt ‚ÄĚkuoro‚ÄĚ sai laulaa yhden s√§keist√∂n muulle yleis√∂lle. Sama tehtiin luonnollisesti my√∂s toisin p√§in, terveen kilpailuvietin mukaisesti ja permanto selvisi voittajana. Todellista saksalaista tehokkuutta Letzte Instanzin keikassa heijasteli kuitenkin se, ett√§ b√§ndi pystyi k√§ym√§√§n kaikki numerot l√§pi nelj√§ss√§kymmeness√§ minuutissa. Eik√§ miss√§√§n vaiheessa tuntunut olevan edes kiire, kyll√§ se saksalainen vaan osaa‚Ķ

'IAMX' Englantilainen Chris Corner on mies IAMX yhtyeen takaa, itse asiassa IAMX on Cornerin eräänlainen alter ego, jonka kautta hän saattaa purkaa problemaattista tunne-elämäänsä, kuten herra on usein haastatteluissa todennut. Cornerin tyylissä yhdistyvät uniikilla tavalla Princen räävitön seksikkyys sekä Trent Reznorin vaaraa ja itsetuhoa uhkuva voima tavalla, jota on sangen vaikea selittää. IAMX tihkuu tunteita jotka eivät tahdo pysyä kartalla, eikä bändin kolmas pitkäsoitto Kingdom of Welcome Addiction ole juurikaan yksinkertaistanut tuota kuvaa, vaikka kyseessä on bändin selvästi kaupallisin tuotos.

Siinä missä monet päivän yhtyeet olivat tarjonneet helppoja ratkaisuja, sekä hieman yksinkertaisempaa musiikkia haastoi IAMX puolestaan kuulijansa, eikä tämä haaste saanut täysin varauksetonta vastakaikua. Corner yhtyeineen piti kuitenkin täyden rähinän päällä alusta hamaan loppuun saakka ja vähitellen orkesteri voitti itselleen yleisömetrejä. Livetilanteessa useat biisit olivat saaneet huomattavasti rosoisemman ja rockimman asun, samoin itse kappaleita oli sovitettu paikoin rohkeastikin uudestaan. Välispiikkejä ei juuri kuultu, sillä usein yhden biisin loppu muuttui saumattomasti toisen aluksi, mikä osaltaan vahvisti taideteosmaista vaikutelmaa. Tämä ei ainakaan helpottanut yhtyeen materiaaliin tutustumista ja kuulijakunnan reaktiot vaihtelivat lisäksi voimakkaasti sen mukaan, oliko kyseessä vauhdikkaampi menoraita vai iisimpi (ja hitaampi) siivu. Suoraviivaisemmat ja nopeammat numerot otettiin vastaan mukisematta, mutta kun vauhti hiipui ja monimutkaisuus kasvoi, tuntui kiinnostuskin herpaantuvan.

'IAMX' Kaksijakoisessa tilanteessa erityisesti koskettimista, toisesta kitarasta ja satunnaisesti my√∂s vokaaleista vastannut Janine Gezang pyrki erityisesti innostamaan kuulijoita. Yritys oli esimerkillist√§, mutta tulokset j√§iv√§t kovin laihoiksi. Samoin yleis√∂n vastakaikua pyrki v√§hemmiss√§ m√§√§rin saamaan my√∂s kitaristi Dean Rosenzweig, sek√§ Corner itse, mutta herrojen ponnistelut j√§iv√§t huomattavasti vaisuimmiksi. Tom Marsh ei rumpujensa takana voinut puolestaan tehd√§ juuri muuta kuin takoa, ja sen herra tekikin ‚Äď t√§ydell√§ voimalla. Debyytilt√§ napattu Sailor potki alkukeikasta esimerkillisesti ja toiselta albumilta l√∂ytyv√§ Nightlife sai niin ik√§√§n liikett√§ aikaiseksi, mutta vasta viimeisen√§ kuultu Kiss and Swallow mursi toden teolla yleis√∂n ylle ilmestyneen j√§hmetystaian, joka piti suurinta osaa massasta vallassaan.

Allekirjoittaneen mielestä festivaalit saavuttivat IAMX:n keikassa eräänlaisen lakipisteensä. Upean latauksen ja tinkimättömän esiintymisen lisäksi orkesteri soitti setin, josta ei jäänyt puuttumaan mitään. Mukana olivat ne ilmeisimmät hitit, muutama yllättävä numero, sekä pari kappaletta joiden ainoa tehtävä oli vain sitoa settiä tyylillisesti yhteen, joko yhdistämällä tai tahallisesti rikkomalla kuvaa. Kerrassaan erinomaista, suorastaan nerokasta sanoisin.

'Suicide Termi EBM on lyhenne sanoista Electronic Bocy Music ja tuon suuntauksen, myöhemmän aggrotechin sekä industrialin eräs suurimmista ja legendaarisimmista nimistä on belgialainen Suicide Commando. Johan Van Royn 23 vuotta itsevaltiaismaisesti luotsaama bändi valmistelee kaikessa rauhassa uutta albumia, joka ei tulle muuttamaan suuremmin orkesterin tuttua tyyliä.

Van Roy orkestereineen osoittautui hieman yllättäen myös melkoiseksi yleisön vetonaulaksi ja Suicide Commando olikin päivän ensimmäinen akti, joka pystyi vetämään amfiteatterin täyteen väkeä. Eikä yleisö suinkaan seurannut passiivisena tapahtumia, vaan osoitti innostustaan kaikin mahdollisin tavoin. Avauksena kuultiin toistaiseksi viimeisimmän studioalbumin nimibiisi Bind, Torture, Kill minkä jälkeen tarjolla oli biisin nimen mukaista lyyristä tarinaa vajaan tunnin ajan. Välillä suurelle taustakankaalle heijastettiin myös kuvastoa, joka verisyydessään ja kaikessa groteskiudessaan koetteli jo rajoja.

Livetilanteessa Van Roylla oli tukenaan kahden kosketinsoittajan sek√§ rumpalin muodostama yhtye, joka toisti melko tarkasti levyill√§ kuullut versiot kappaleista. Uudemmasta materiaalista etenkin Love Breeds Suicide sek√§ toissa vuoden lopulla julkaistu Hate Me tuntuivat tippuvan otolliseen maaper√§√§n. Keikka lopetettiin tyylille sopivasti Hellraiser kiskaisulla, jonka j√§lkeen p√§iv√§n raatosavotta oli siin√§. Tuhdeilla soundeilla ja mittavilla puitteilla p√§√§stiin tiettyyn pisteeseen saakka, mutta lopulta Van Royn erinomaisuus oli se tekij√§, joka nosti mestarin oppipoikien edelle ‚Äď siisp√§ t√§ydet pisteet Belgiaan.

'Mesh' Bristolista taipaleensa aloittanut englantilainen Mesh on valmistelemassa uutta albumia, jonka huhujen mukaan pit√§isi muokata duon tyyli√§ aiempaa rosoisemmaksi sek√§ rockimmaksi. Samalla kyseess√§ on b√§ndin ensimm√§inen julkaisu Neil Taylorin l√§hd√∂n j√§lkeen, joten Meshin uusien tuulien haistelu oli jo ennakkoon mielenkiintoista. Saavathan Mark Hockings ja Richard Silverthorn nyt ilmaista itse√§√§n aiempaa ‚ÄĚvapaammin‚ÄĚ. Orkesteri vitsaili jo itsekin venyneest√§ levytysaikataulustaan ja lupasi, ett√§ jonain p√§iv√§n√§ kiekko on viel√§ ostettavissa kaupoista. Sit√§ odotellessa yhtye tarjosi pari n√§ytett√§ tulevalta albumiltaan ja mainioltahan tuo kuulosti, jopa paremmalta kuin suurin osa vanhasta materiaalista.

Parhaimmillaan Mesh osoitti jo olevansa melkoinen tekij√§, mutta vastaavasti heikoimmillaan touhusta syntyi ik√§v√§ ‚ÄĚk√∂yh√§n miehen Depece Mode‚ÄĚ -fiilis. Lis√§ksi yhtyeelt√§ ei yksinkertaisesti l√∂ytynyt riitt√§v√§sti ykk√∂sluokan materiaalia tunnin mittaiseen settiin, mink√§ johdosta keikalla koettiin muutama tunnelmallinen mahalasku. Livetilanteessa Hockings ja Silverthorn olivat saaneet vahvistuksekseen rumpalin sek√§ kosketinsoittajan, mik√§ toi soittoon ulottuvuutta, mutta Hockingsin karismattomuutta apujoukotkaan eiv√§t pystyneet paikkaamaan.

Toisilta puuttuu karismaa, moista ongelmaa ei kuitenkaan ollut seuraavalla esiintyj√§ll√§. Er√§s festivaalien odotetuimmista akteista oli eitt√§m√§tt√§ norjalainen Apoptygma Berzerk jonka alkuvuodesta julkaistu Rocket Science ‚Äďpitk√§soitto on vienyt ryhm√§n ilmaisua yh√§ kohti rockimpaa maastoa. Pehme√§ synapop leijailu saikin j√§√§d√§ taka-alalle, kun ryhm√§ valloitti vokalisti Stephen Grothin johdolla Gelsenkirchenin.

'Apoptygma Vanhan koulukunnan synapoppareista uuden ajan stadionrokkareiksi viime vuosien aikana muuttuneet norjalaiset esittiv√§t toki vanhoja hittej√§√§n, kuten Kathy¬īs Song, Love Never Dies ja Non Stop Violence. N√§ist√§ kaikki otettiin vastaan my√∂s riemuiten, mutta selv√§sti yhtye nautti eniten uuden aikakautensa hiteist√§. Cambodiaa soittaessaa b√§ndi ja etenkin kosketinsoittaja Geir Bratland vaikutti suorastaan repe√§v√§n riemusta ja sama tarina toistui In This Togetherin kohdalla. Kitaristi Audun ‚ÄĚAngel‚ÄĚ Stengelkin innostui kulkemaan t√§ss√§ kohdin rumputasanteen ymp√§ri, eik√§ Grothillekaan n√§ytt√§nyt riitt√§v√§n lainkaan estradi. N√§in norjalaiset johtivat massiivisella elektro pop-rockillaan yleis√∂√§ tunnin ajan, eik√§ p√§iv√§n suurimmasta sukseesta ollut en√§√§ pienint√§k√§√§n ep√§selvyytt√§.

Illan ja festivaalien viimeiseksi esiintyjäksi oli varattu Frankfurtin goottirockjätti ASP, jonka suosio Keski-Euroopassa on jättimäinen. Tässä vaiheessa Desibelin edustaja tuli kuitenkin siihen tulokseen, että festarit olivat mukavasti paketissa, eikä ylemmäs voinut enää päästä. Eli siinä se, ensi kesää ja uusia juhannus-juhlia odotellessa.

Blackfieldin lauantai

Teksti ja kuvat: Mika Roth




Lukukertoja: 2378
Facebook
Artistihaku
Uusimmat livearviot