PrrMotors – nykymusiikin pelastaja?
03.12.2009
Musiikkiteollisuus on viime vuosina liikkunut kriisistä kriisiin ja useimmiten ongelmilla on viitattu teollisuudenalan taloudellisten näkymien heikentymiseen. Harvemmin kuitenkaan puhutaan toisesta ilmeisestä ongelmasta, jonka näkee mitä tahansa myyntitilastoja tarkastelemalla: suuri osa siitä mikä myy ja menestyy on paskaa tai – mikä vielä pahempaa – mitäänsanomatonta, tylsää ja totaalisen näkemyksetöntä keskitien kulutushyödykettä, jonka ansiot todella voi mitata vain ja ainoastaan rahassa.
Tämän on huomannut ainakin helsinkiläinen PrrMotors, joka julistaa että ammattimuusikot, musiikkiteollisuus ja kuluttajat ovat pilanneet nykymusiikin tilan. Voi aiheellisesti kysyä, mikä PrrMotors on ja miten se voi esittää tällaisia lausuntoja? Tuntemattomista suuruuksista koostuva yhtye ei tietenkään ole paras mahdollinen kritiikin esittäjä, mutta ehkä sen mielipiteille antaa vahvuutta se tosiasia, että basson takaa löytyvä mies on toisen yhtyeensä kanssa levyttänyt suurelle levy-yhtiölle ja nauttinut mm. Musexin vientiponnistuksista.
PrrMotorsin samanniminen debyyttijulkaisu on ollut kuluneen levyvuoden riemastuttavimpia julkaisuja – raaka, häpeilemätön, alkukantainen ja siksi hyvin puhdas ja neitseellinen – ja jo siitä syystä yhtye ansaitsee nousta valokeilaan. Haastattelukysymysten vastauksia lukiessa tuli kuitenkin ilmeiseksi myös se, etteivät edellä mainitut piirteet rajoitu vain yhtyeen musiikilliseen ilmaukseen – niille tuntuu löytyvän vastineensa myös yhtyeen asenteista. Desibeli.netin kysymyksiin vastailivat Hannes Häyhä ja Jussi Laurila.
Keski-iältään 34-vuotias PrrMotors koostuu neljästä soittajasta. Yhtyeen soundin sielu on kitaristi Markku Nykänen, itseoppinut äänittäjä, miksaaja ja tuottaja, joka aikaisemmin asui henkilöautossa. Toisessa kitarassa on Laurila, joka myös laulaa puolissa PrrMotorsin biiseistä. Hän ei ole soittanut 15 vuoteen ja PrrMotors on hänen ensimmäinen yhtyeensä. Basson takana heiluu Lodgeristakin tuttu Häyhä, joka myös pääasiallisesti vastaa PrrMotorsin materiaalista. Rumpuja hallinnoi Pikkuapina, joka ei aiemmin ole soittanut mitään missään. Yhtyeen olemassaolon syyksi Laurila ilmoittaa, että puolet yhtyeestä elää henkistä teini-ikää ja toinen puoli ei ole vielä kyllästynyt.
PrrMotors on syntynyt treenikämpällä alkoholin sivutuotteena, kun nelikko muisti ilokseen, että musiikkia voi edelleen tehdä myös mitään osaamatta, kadonneen nuoruuden innolla – täysin ammattimuusikoiden, musiikkiteollisuuden ja kolmen tähden levyjen määrittämän nykymusiikin ulkopuolella. Yhdessä nelikko onkin soittanut tasan yhtä kauan kuin ensimmäisen levynsä tekeminen kesti: yhdeksän iltaa ja kaksi aamua.
Esikoislevynsä saatteessa yhtye kuvaili ulosantiaan hyvin lyhyesti: se on B-musiikkia. Mutta mitä se mahtaa tarkoittaa? Laurilan mukaan PrrMotors on ensimmäisenä kutsumassa musiikkiaan juuri siksi, ja sillä viitataan siihen samaan mentaliteettiin kuin millä nk. B-elokuvat ovat valtavirran varjossa syntyneet: ilman ylimääräistä kritiikin tai epäonnistumisen pelkoa sekä ilman taloudellisia rajoitteita tai paineita; ilman että kenenkään toimeentulo tai ego on riippuvainen lopputuloksesta. Yhtye toivoo, että valittu lähestymistapa pitää musiikin alastomana ja tuoreena, ja sitä se ainakin tähän asti on ollut.
Alastoman lisäksi PrrMotorsin materiaali on hyvin raakaa. Jotenkin voisi kuvitella, että yksinkertaisuuksissa pysyttäytyvä ilmaisu voisi toimia hyvin lavalla, mutta bändin mukaan asia ei ole aivan niin. PrrMotors pyrkii soittamaan kaikki kappaleensa vain kerran, eli jos yhtye joskus lavalle uskaltautuisi, olisi kyseessä täysin ainutkertainen tilaisuus: kaikki biisit olisi kehitettävä lennosta. Tällä hetkellä yhtyeen kappaleiden keskimääräinen syntyaika on noin 15 minuuttia eli aivan liian pitkä livetilanteeseen. Jos yhtye kuitenkin lavamunaukseen lähtisi, tarkoittaisi se luonnollisesti livealbumin syntymistä.
Vertasin taannoisessa arviossani PrrMotorsin estetiikkaa yhtyeisiin kuten 22-Pistepirkko ja Liimanarina. Häyhä on otettu mainittuihin suuruuksiin vertaamisesta – Liimanarinaan vertaaminen on hänen mukaansa parasta mitä kenellekään voi makuuhuoneen ulkopuolella tapahtua – mutta näkee vertauksissa myös totuuden siemenen: luultavasti mainittujen verrokkien säilynyt alkukipinä on ollut vastaava kuin PrrMotorsin, mutta toisin kuin PrrMotorsista on näistä muista kasvanut sekä ihmisiä että oikeita soittajia.
PrrMotors tuntuu muutenkin olevan melko kotonaan riisutun ilmaisun ja enemmän sisältöä kuin taitoa omaavien outoilijoiden maailmassa, vaikka yhtye debyyttilevylleen yrittikin versioida Coldplayn Clocksin. Siitä ei tullut mitään, eikä tulos varmaankaan tule muuttumaan vaikka versiointia tullaan yrittämään jatkossakin. Laurila ei kuitenkaan osaa verrata PrrMotorsia mihinkään muihin yhtyeisiin, mutta lauluklangi on varastettu maailman parhaan yhtyeen The Fallin Mark E. Smithiltä.
Näin ulkopuolisesta näkökulmasta vaikuttaa siltä, että vaikka PrrMotors näennäisesti vain paiskoo menemään, vaikuttaa taustalla jokin suurempi visio. Näin ei heidän mukaansa kuitenkaan täysin ole. Yhtye kyllä paiskoo menemään, mutta tekee sen myös kaikella mitä siltä löytyy: se toteuttaa omaa intohimoaan ja sen rinnalla kaikki muu on toisarvoista. Tulevaisuus tuntuukin siksi olevan yhtyeelle selvänlainen: työnimenä ”Noplaceville” tai ”Normal Inactivity” elävä seuraava levy on jo puoliksi valmis, ja se pyritään julkaisemaan mahdollisimman pian, joulumarkkinoille. Tammikuun toisena viikonloppuna on tarkoitus äänittää kolmas levy, akustinen ”Aggregator”. Äänityspaikaksi on valittu Laurilan sähkötön mökki ja mukaan matkaan otetaan ainoastaan aggregaatti, akustinen kitara, mikrofoni sekä kannettava äänityslaite.
Pankaahan siis nimi mieleen. PrrMotors ei ole ammattimaista, se ei kuulosta erityisen hyvältä eikä sen jäsenetkään taida muutamaa poikkeusta lukuunottamatta osata edes soittaa. Silti – ja varmasti suurelta osin myös siksi – se on parempi, rehellisempi, ja huomattavasti maanläheisempi kuin suuri osa myyntilistoilla menestyvistä yhtyeistä. Myös viihdyttävämpi, vaikkei yhtyeen musiikillista puolta viihdelokeroon koskaan saisikaan tungettua – ikävä kyllä. Niitä, joita huolestuttaa yhtyeen lähes dogmaattinen asenne vastarannankiiskinä sekä kiehtoo alati kasvavalla tahdilla ilmestyvät enemmän tai vähemmän kattavat boksit erinäisten suosikkien materiaalista, voinee lohduttaa yksi PrrMotorsin pidemmän tähtäimen suunnitelmista:
Vuoden 2010 loppuun mennessä on tarkoitus saattaa valmiiksi kymmenen albumia, jotka julkaistaan juhlaboksina. Tietenkin vastalauseeksi ammattimuusikoiden, musiikkiteollisuuden ja kuluttajien pilaaman kolmen tähden määrittämän nykymusiikin tilalle.
Teksti: Jani Ekblom, kuvat: PrrMotors
