Sydän, sydän
20.01.2012
Telakka / Tampere
Pimeäpäinen viihde, pätevä setti, selkeät soundit ja hyvää mieltä levittänyt tunnelma eivät jättäneet sijaa viilailulle.
Tovin jos toisenkin tauolla viihtynyt Sydän, sydän palasi reippaana takaisin sorvin ääreen kera uuden levyn. Kapselin julkaisua juhlistava kiertue ennätti jo toisella keikallaan Tampereelle, missä yhtyeen esiintymispaikaksi valikoitui yllättäen Telakka. Pienehkö taidekapakka on tunnelmallinen ja esiintyjälle intiimit puitteet suova soittopaikka, mikä tuntui hivenen kummalliselta valinnalta äänekkäälle orkesterille, joka saa Yo-talonkin kokoisen paikan helposti täyteen. Onni suosi lippunsa jo ennakkoon ostaneita, sillä loppuunmyydyltä keikalta ei lennokasta meininkiä ja positiivista energiaa puuttunut.
Auto-levyn käynnistävä Pappa sanoi, että aloitti karkelot jännästi hevanderoivalla sovituksella, ja viritteli mukaansatempaavaan tunnelmaan. Toisena seurannut Jänis imaisi väen jo innolla mukaan eikä loppukeikan ajan tehnyt mieli kääntää huomiota yhtyeestä poispäin – eikä varsinkaan suupieliä nousujohteisesta asennosta. Toistaiseksi Ducato-singleä lukuunottamatta tuntematon Kapseli osoitti live-olosuhteissa, että bändin omalaatuisen tyylin sekä uusiin suuntiin kurkottavan poukkoilun välillä kääntyilevien tasokkaiden albumeiden sarja jatkuu vahvana.
Usko itseesi-levyn velmuista konepulputuksista on palattu orgaanisemman bändisoinnin pariin. Jo ensikuulemalla koukuttavilta tuntuneet biisit toivat mieleen äkkiväärän Au-albumin, mutta pop-henkisemmin ja toisaalta paljon progeilevammin toteutettuna. Etenkin alkunsa osalta Ristoa muistuttava, mutta pidemmän päälle suureelliseksi kasvava Viimeinen aamu osui kerrasta.
Aiemmilta täyspitkiltä mukaan oli ujutettu varmoja valintoja, kuten Tutti Frutti ja varsinaisen setin päättänyt Kukko. Rallien ilmeisyydestä ei kehtaa nipottaa, viime kerrasta on kuitenkin vierähtänyt se tovi jos toinenkin, ja keikkasovitusten suhteen arvaamaton orkesteri takasi värikkään performanssin. Biisien välissä käytiin muunmuassa ontologista keskustelua sekä suurimpana spektaakkelina suoritettiin yleisöstä valittujen edustajien voimin viisaripyörähdys ”livenä ensimmäistä kertaa koskaan”.
Pimeäpäinen viihde, pätevä setti, selkeät, mutta potkivat soundit ja hyvää mieltä ympäriinsä levittänyt tunnelma eivät jättäneet sijaa viilailulle. Sydän, sydän on livenä juuri niin hyvä kuin muistikuvatkin väittävät – ihan kuin mitään taukoa ei olisi koskaan ollutkaan!
Teksti ja kuvat: Aleksi Leskinen
