Jytäkesä Go-Go 2026

Jytäkesä Go-Go on yksi maan parhaista festivaaleista, ja ainoastaan täysi idiootti voi olla eri mieltä. Desibeli.netin Teemu Purhonen otti selvää, kuinka paikkansa kotimaisella festarikentällä vakiinnuttanut musiikkijuhla onnistui sateisena kesänä 2026.

Suvilahdessa koettiin tänäkin vuonna Jytäkesä Go-Go, joka on vakiinnuttanut paikkansa kotimaisella festarikentällä.

Viidettä kertaa järjestetty Jytäkesä Go-Go vakuutti perusteellisesti. Sen ohjelma oli myös tänäkin vuonna kuratoitu erinomaisen tyylikkäästi, vaikka kaikki esiintyjät eivät olleet sieltä nuorimmasta päästä. Tämä heijastui myös yleisöön melko vahvasti, mutta ei silti voi puhua pelkästä muumiolaumasta, sillä kyllä vanhojen jäärien yleisöissä näkyi nuoriakin. Ainoa festien miinus oli sade, jonka saapuminen ei ollut järjestäjien hallinnassa.

Mutta mitäs siitä. Pääsinpä näkemään esimerkiksi Therapy?:n, jota en ole todistanut sitten vuoden 1997 Ilosaarirockin. Samoin Fun Lovin Criminalsin olin jo kokenut vuonna 2001 Turussa Down By The Laituri -festivaalissa, ja olikin jo aika saada lisää sitäkin herkkua.

Molemmat olivat yhä jopa yllättävän kovassa vedossa.

Etenkin Fun Lovin Criminals oli varsin hyvinvoivan oloinen trio, ja leppoisa hip hopin, räpin ja funkin mikstuura toimi jopa sateisessa Suvilahdessa. Bändillä on niin paljon hittejä, että osa jäi soittamatta.

Esimerkiksi King of New Yorkia ei kuultu, joka oli aikoinaan isossa rotaatiossa MTV:llä (nuorisolle: MTV oli televisiokanava, jossa näytettiin pelkästään musiikkivideoita). Biisi on hämmentävää murhaajan glorifiointia, joka tuntuu oudolta tämmöiseltä bilebändiltä, jonka imago on krebaavat hassuttelevat pikkurikolliset. Biisissä toivotaan, että silloin vankilassa ollut mafiapomo John Gotti vapautetaan.

Mutta entäs ne muut biisit? Nostamisen arvoisia ovat The Fun Lovin Criminal, Scooby Snacks, Love Unlimited, 1972 ja upea rallatus nimeltä Korean Bodega.

Oli viihdyttävän ja rehdin näköistä, kun kipaleiden taustat laitettiin sympaattisesti soimaan CD-soittimesta, ja yhtä biisiä piti käynnistellä toistamiseen, jotta se lähti pyörimään toivotulla tavalla.

Newyorkilaisten letkeään esitykseen verrattuna irlantilainen Therapy? oli jotain täysin muuta. Vaihde oli isolla, ja meno sen mukaista. Siinä muuten toinen bändi, jonka katalogista ei aivan hirveästi saastaa löydy.

Setistä löytyi esimerkiksi upealta Nurselta monta herkkupalaa, kuten setin aloittanut Nausea ja myöhemmin kuultu kiivas Teethgrinder. Hittejä vilisevältä settilistalta löytyi muun muassa Stories, Nowhere, Femtex, Screamager ja Knives. Kaikki umpikovia biisejä ja timanttisesti soitettuna.

Erikoismaininta Therapy?:n törkeän hyvästä virvelisaudista, joka vähemmän yllättäen välittyi lavalta paremmin kuin äänitteeltä.

Therapy?:n meno oli hyvin raisulia siihen pisteeseen, että se vei bändin laulajakitaristin Andy Cairnin todella koviin sfääreihin. Lähes jokainen biisi yltyi yleisön huudatukseksi ja muuksi joutavaksi rallatukseksi. Kuten sanottu, todella hyviä lauluja piisaa, mutta terävä angsti tylsyy kummasti, kun biisien sijaan keskitytään yleisöön.

Makuasioita nämä, mutta itse nautin keikkani parhaiten, kun niillä esiintyvät tyypit keskittyvät soittamiseen.

Suomiräpin ehta OG Petos tietää tämän. Tiivistämön keikalla ei kuultu biisien lisäksi mitään muuta, kuin lopuksi heitetty kiitos yleisölle. Keikka koostui uusimman levyn materiaalista, joka on kuin törkeän piinaavaa ja äärihiostavaa dark ambientia erinomaisilla biiteillä, ja Petoksen räpit tulivat ulos tutulla suoraviivaisella ja nöyristelemättömällä asenteella, joka ei todellakaan anna armoa.

Petos on aiemmin alleviivannut sitä, että hän ei mitään vanhoja biisejä esitä, ja tottahan tämä oli myös Jytäkesässä. Tällä kertaa ei rupateltu kauluspaitojen ylivertaisuudesta. Ei haitannut, sillä uusin levy on niin pirun hyvä. Biisejä toivottiin lisää, mutta niitä ei kuulemma läppäriltä enää löytynyt.

Ydinperhe ei sekään pelleillyt. Keikalla oli festareiden kovin meno, ja näkyvissä oli pientä pittiäkin. Bändillä oli hieman samat vibat kuin Petoksella, sillä keikalla ei kuultu esimerkiksi varsin laajasti nautittua Aamulla töihin, illalla himaan -biisulia. Mitä järkeä on ryhtyä jukeboksiksi?

Jytäkesä 2026 vaikutti olevan sen verran menestyksellinen, että ensi vuoden festien tikettejä on jo myynnissä. Itse asiassa early bird -liput on myyty jo loppuun. Hyvä näin, sillä maa tarvitsee lisää näin mainiota festareita.

Teksti: Teemu Purhonen
Kuvat: Antti Ahonen