Nick Cave, Sean O�Hagan: Usko, toivo ja kuolema

Nick Cave on ansainnut muusikkolegendan maineensa pitk�n kaavan kautta. 70-luvun alkupuolelta asti musiikkia eri yhtyeiden ja yhteyksien kautta julkaissut Nicholas Edward Cave onkin kiistatta yksi aikamme valovoimaisimmista rock-t�hdist�, jonka jokainen julkaisu on aina tapahtuma. Pandemian suljettua maailman Cave suostui yst�v�ns� haastateltavaksi ja n�in sai alkunsa hieman toisenlainen kirja.

Like

O�Hagan on luetun perusteella tuntenut, tai oikeammin tiennyt Caven jo vuosikymmeni�. Satunnaisten tapaamisten luonne muuntui kuitenkin vuosien saatossa, ja herrojen yst�vyys on kehittynyt vasta my�hempin� aikoina nykyiselle tasolleen. Pisteeseen jossa voidaan puhua henkil�kohtaisista asioista luonnollisesti, eik� koviakaan mielipiteit� tarvitse varoa.

Haastattelut on tehty pitk�n� sarjana, jolloin niin haastattelija kuin haastateltavakin ovat ehtineet puntaroida jo puhuttua. Aiheisiin palaillaan, niit� viistet��n eri kulmista ja O�Hagan kohtelee haastateltavaansa kunnioittaen ja hienovaraisesti, kuten yst�v�� tuleekin. Toisinaan keskustelu kuumenee ja Cave antaa temperamenttinsa l�isky�. Cave on kuitenkin Cave viel� nytkin, etenkin nytkin.

Kirjan materiaali on toimitettu taatusti isosta l�hdemateriaalista, mutta sen virtaus on onnistuttu pit�m��n loistavana ja suunta selke�n�. Alussa ei ole mit��n johdantoja, pohjustuksia tai biografioita, vaan lukija tipautetaan heti keskustelun tiimellykseen. Ensinn� tehd��n selv�ksi se, ett� Cave ei perusta lainkaan haastatteluista. Niill� vain yritet��n myyd� uusinta teosta, eik� se ole kenenk��n eduksi pitk�ss� juoksussa, v�hiten artistin. Ja t�m� on vasta kirjan alku, joka johtaa lukijan moneen kummaan paikkaan.

Otsikko on �Usko, toivo ja kuolema�, joista etenkin ensimm�ist� ja viimeist� sanaa l�hestyt��n monista eri kulmista. Cave paljastuu tavallaan uskovaksi olennoksi, joka on l�yt�nyt paikkansa t�ss� maailmassa. O�Hagan pyrkii my�s purkamaan Caven pojan, Arthurin, vuonna 2015 tapahtunutta tapaturmaista kuolemaa, jonka tuottama trauma on syv�. Yhdenk��n vanhemman ei kuuluisi haudata lastaan, ja tuo musertava totuus my�s k�y n�ist� sivuista ilmi. Suru on ollut suurta, osapuilleen valtaisaa, mutta Cave haluaa avata syd�nt��n, etsi� keskustelun kautta vastauksia ja ehk�p� samalla tarjota apuaan monille muille saman kokeneille.

Kuolema saa keskusteluissa my�s muiden kasvoja, sill� Cave menetti is�ns� jo nuorena ja O�Hagan suree edelleen veljens� kuolemaa. Caven �iti eli puolestaan poikkeuksellisen pitk��n ja n�ki poikansa vanhenevan, kunnes viimein poistui t�st� maailmasta valmiina seuraavaan. Yst�vien l�ht� on my�s v�ist�m�t�nt�, kun ik�� karttuu, ja kirjan kokoamisen aikaan kuollut Anita Lane on selv�sti ollut yksi kivuliaimmista menetyksist�. Cave n�kee maailman, todellisuuden ja kaikkeuden kuitenkin tavallaan, kuoleman ollessa osa sit�, joten kaikessa on my�s lohtua.

Vuonna 2016 julkaistu Skeleton Tree n�hd��n usein Caven surulevyn�, mutta kirjan perusteella suurin osa lyriikoista oli jo kirjoitettu ennen Arthurin kuolemaa. Ihmisell� on taipumus n�hd� kaavoja kaikessa, tarkoituksia sumeissa usvissa ja albumin tekstit voi my�s tulkita osin tulevaa ennakoiviksi. Cave n�keekin musiikin voiman maailmoiden rajoja rikkovana, siltana t�m�n ja tuonpuoleisen v�lill�, jonka t�yden potentiaalin ymm�rr�mme vain v�l�yksenomaisina hetkin�.

Uusien levyjen elektronisia ja armotta runkoonsa karsittuja muotoja h�n perustelee hivenen samanlaisin sanak��ntein. Artistin tulee kulkea eteenp�in, eik� mink��n toisto loputtomiin palvele ket��n � edes fanaattisimpia kuulijoita. Samalla Cave on muuntanut biisintekoprosessiaan j�risytt�v�sti, antaen sattumalle (jos moiseen uskoo) huomattavasti enemm�n valtaa.

Vuoden 2019 Ghosteen-albumin kiertueen piti puolestaan olla se hetki, jolloin Cave olisi tavallaan avannut itsens� yleis�lle. Pandemian laitettua kaiken j�ihin Cave omien sanojensa mukaan musertui, koska kaikki oli jo suunniteltu valmiiksi, mutta samalla kohtalo antoi h�nelle mahdollisuuden l�hte� uusiin suuntiin. H�n mm. l�ysi itsest��n veistostaiteilijan, pystyi raivaamaan aikaa uuteen kirjaprojektiin O�Haganin kanssa. Eik� vuoden 2021 Carnage-albumikaan olisi mahdollisesti syntynyt Warren Ellisin kanssa, jos maailma ei olisi j�rkkynyt.



Usein yst�vyyteen kuuluu olennaisena osana leikkimielinen vinoilu, toisinaan jopa suoranainen t�ks�yttely. T�m� herkk� taiteenlaji m��rittelee kokemusteni perusteella kunkin yst�vyyssuhteen ainutlaatuisesti, eiv�tk� Cave & O�Hagan muodosta poikkeusta universaaliin s��nt��n. Tuo kotoisa tunne toisaalta h�ivytt�� tehokkaasti tietokirjamaisen fiiliksen, muistuttaen ns. arkisen el�m�n toisenlaisista mutkista.

O�Hagan ei ole l�htenyt tekem��n kohukirjaa ja kun h�n kyselee huumeiden osasta Caven el�m�ss� k�y nopeasti ilmi, ettei Cave ole kiinnostunut mist��n �el�m�nkertamaisesta roskasta�. Moinen j��k��n el�m�kertoja rustaaville tahoille, sill� t�m� kertoo jostain aivan muusta. Uskosta ja kuolemasta, sek� niihin nivoutuvasta toivosta.

Mika Roth