Kirjat

Nick Cave, Sean O’Hagan: Usko, toivo ja kuolema

11.11.2022



Vuonna 2016 julkaistu Skeleton Tree nähdään usein Caven surulevynä, mutta kirjan perusteella suurin osa lyriikoista oli jo kirjoitettu ennen Arthurin kuolemaa. Ihmisellä on taipumus nähdä kaavoja kaikessa, tarkoituksia sumeissa usvissa ja albumin tekstit voi myös tulkita osin tulevaa ennakoiviksi. Cave näkeekin musiikin voiman maailmoiden rajoja rikkovana, siltana tämän ja tuonpuoleisen välillä, jonka täyden potentiaalin ymmärrämme vain väläyksenomaisina hetkinä.

Uusien levyjen elektronisia ja armotta runkoonsa karsittuja muotoja hän perustelee hivenen samanlaisin sanakääntein. Artistin tulee kulkea eteenpäin, eikä minkään toisto loputtomiin palvele ketään – edes fanaattisimpia kuulijoita. Samalla Cave on muuntanut biisintekoprosessiaan järisyttävästi, antaen sattumalle (jos moiseen uskoo) huomattavasti enemmän valtaa.

Vuoden 2019 Ghosteen-albumin kiertueen piti puolestaan olla se hetki, jolloin Cave olisi tavallaan avannut itsensä yleisölle. Pandemian laitettua kaiken jäihin Cave omien sanojensa mukaan musertui, koska kaikki oli jo suunniteltu valmiiksi, mutta samalla kohtalo antoi hänelle mahdollisuuden lähteä uusiin suuntiin. Hän mm. löysi itsestään veistostaiteilijan, pystyi raivaamaan aikaa uuteen kirjaprojektiin O’Haganin kanssa. Eikä vuoden 2021 Carnage-albumikaan olisi mahdollisesti syntynyt Warren Ellisin kanssa, jos maailma ei olisi järkkynyt.



Usein ystävyyteen kuuluu olennaisena osana leikkimielinen vinoilu, toisinaan jopa suoranainen töksäyttely. Tämä herkkä taiteenlaji määrittelee kokemusteni perusteella kunkin ystävyyssuhteen ainutlaatuisesti, eivätkä Cave & O’Hagan muodosta poikkeusta universaaliin sääntöön. Tuo kotoisa tunne toisaalta häivyttää tehokkaasti tietokirjamaisen fiiliksen, muistuttaen ns. arkisen elämän toisenlaisista mutkista.

O’Hagan ei ole lähtenyt tekemään kohukirjaa ja kun hän kyselee huumeiden osasta Caven elämässä käy nopeasti ilmi, ettei Cave ole kiinnostunut mistään ’elämänkertamaisesta roskasta’. Moinen jääköön elämäkertoja rustaaville tahoille, sillä tämä kertoo jostain aivan muusta. Uskosta ja kuolemasta, sekä niihin nivoutuvasta toivosta.

Mika Roth




Lukukertoja: 174
Facebook
Artistihaku
Kirja-arvioissa myös