Kirjat

Ari Väntänen: Stam1na - Muistipalatsi

06.12.2023



Kirjan nyt-hetki, josta opus alkaa, johon se päättyy, ja jossa piipahdetaan siellä täällä kirjaa, on vuoden 2023 X-albumin syntyprosessi. Halki matkan Väntänen haastattelee ja taustoittaa tekijöitä X:n takana, kun bändi pyrkii sulkemaan tähän mennessä tapahtuneet asiat maailmastaan kymmenenteen pitkäsoittoon. Menneisiin halutaan viitata ja kuin varkain päästään avaamaan aiempien levyjen merkityksiä, sekä niiden muuntumista ajan hampaissa. Samalla Hyyrysen taiteellinen kunnianhimo ja korkeat kynnykset käyvät pala palalta selvemmiksi. Asiat ovat kimurantteja ja ne eivät ole, lemiläisellä tavalla ja persoonallisen huumorin ryydittäminä tietysti.

Menneisyyden mutkia kohti nykypäivää selvittäessä käy myös ilmi, että kaikki on ollut tavallaan loogista reagointia niin ympäröivään maailmaan kuin bändin edellisiin tekemisiin. Albumit eivät ole toistensa klooneja, vaan ennemminkin aina johonkin uuteen suuntaan tapahtuneita reagointeja. Muutosten siemenet onkin usein jo istutettu edeltävän kiekon luonnissa. Luultavasti juuri tämän takia yhtye on ensinnäkään enää elossa, koska se ei ole – ainakaan suuremmin – juuttunut tekemään vain sitä yhtä ja samaa juttua.

Kriittisin hetki uralla on luetun perusteella ollut koronamaailmassa syntynyt Novus Ordo Mundi, mutta tuon metallisen sätkinnän ja henkilökohtaisten kriisien jälkeen maailma vaikuttaa taas avautuneen Stam1nankin horisontissa. Vapaus on monia asioita, mutta lemiläisille se on yksi luomisen perusedellytyksistä, vapaus tehdä vaikka mitä. Tietysti vapaudella on myös hintansa, vaan niinhän kaikella arvokkaalla on.



Väntänen asettuu sivuun kirjaamaan tapahtumia, eikä hän tunge omia näkemyksiään ja mieltymyksiään eteen. Stam1nan tapauksessa tämä lähestymistapa on mielestäni erittäin toimiva, sillä mitäpä Hyyrynenkään tekee teksteissään juuri muuta kuin tarkkailee aina aikaansa. Vitsailuakin on, mutta fokus ei huku koskaan. Mestarillinen Viimeinen Atlantis on jo moderni klassikko, jonka ilmastoahdistus on (ikävä kyllä) myös tätä päivää. Harmillisen osuvaksi dystopiaksi on osoittautunut myös Elokuutio, joka on yhä viiden tähden saavutus kriittisen metallin kriittisten pisteiden tuntumissa.

X ilmestyi jo jokin aika sitten, maailma jatkaa radallaan kohti tummempaa huomista ja Stam1na tekee sitä missä se on vahvimmillaan, eli kiertää taas uuden levyn tiimoilta ja kehittänee jo seuraavan kiekon ensimmäisiä aihioita siinä samalla. Koneisto on kasvanut suuremmaksi, juhlajuomia kuluu vähemmän, mutta Lemin herrain silmissä tuntuu edelleen kipinöivän. Tuon kaiken Väntänen tuo hienosti esiin kirjassa, joka on todella aiheensa arvoinen.

Mika Roth




Lukukertoja: 412
Facebook
Artistihaku
Kirja-arvioissa my�s