Nefertiti Malaty: Melankolian mestari � Miika Tenkula

Sentenced kuului suurempaa kansainv�list� suosiota nauttineiden suomalaisten metallib�ndien ensimm�iseen aaltoon. Matka pienest� Muhoksesta isoon maailmaan oli pitk�, kivinen ja toisinaan alkoholin t�ytt�m�, mutta yht� kaikki legendaarisia tarinoita ja klassikoiksi laskettavia albumeita syntyi. Nefertiti Malaty kartoittaa kuinka yhtyeen soolokitaristi ja s�velt�j� Miika Tenkula eli lyhyeksi j��neen el�m�ns� tuo kaiken keskell�.

Otava

Nefertiti Malaty on tehnyt runsaasti ty�t�, etsiess��n Tenkulan el�m�kertaan materiaalia eri suunnista. Aihe on vain hankala, sill� vuonna 2009 perinn�lliseen syd�nsairauteen menehtynyt Tenkula ei varsinaisesti ollut koskaan suuna p��n� saavutuksistaan. Ei ainakaan tilanteissa, joissa toimittajat olisivat ehtineet kirjata yl�s kuulemaansa. Syd�mest��n ujo maalaispoika ei kokenut sosiaalisia tilanteita helpoiksi, vaan antoi useimmiten ulosp�in suuntautuneempien yhtyetovereidensa hoitaa puhumisen. Tenkula itse keskittyi kitaraan, s�velt�miseen ja loistavien kitarasoolojen kehittelyyn, nuottien puhuessa luojansa puolesta.

Alkuper�ist� l�hdemateriaalia on siis eritt�in rajallisesti, joten ��neen ovat p��sseet Sentencediss� eri aikoina vaikuttaneet muusikot, yst�v�t, sukulaiset ja toisinaan my�s ihan kyl�nmiehet ja -naiset. Eri aikoina Tenkulan l�hell� on ollut hyvinkin erilaisia ihmisi�, jotka ovat n�hneet Tenkulasta hyvinkin erilaisia puolia ja sf��rej�. Tuolta saralta tarkasteltuna kuultavaa on runsaasti, mutta kirjassa on lopulta yll�tt�v�n v�h�n mit��n itse suoraan Tenkulan sanomaa.

Salapoliisimainen haaste on ollut kiistatta hankala, vaan Malaty ei ole antanut periksi, eik� h�n my�sk��n ole tunkenut auttamatta tyhjiksi j��neisiin kohtiin tarpeettomasti omia n�kemyksi��n. Usein puolittain kysymysmuotoisiksi j�tetyt toteamukset Tenkulan syvimm�st� luonteesta ja hahmosta j��v�tkin entisten yhtyetovereiden heitett�viksi. Toisinaan mukana on enemm�n arvailua, mutta mielest�ni kaikesta luetusta syntyy hiljalleen hyvinkin tarkka kuva poikkeuksellisen lahjakkaasta muhoslaisesta muusikosta, jolle musiikki oli v�yl� ilmaista syvimpi� tuntoja.

Kronologisesti etenev� kirja esittelee Muhoksen pienine piireineen siin� miss� Tenkulankin. Nyt ollaan pohjoisessa ja ihmisten perusluonteet poikkeavat etel�isen Suomen asukeista � ison maailman v�est� nyt puhumattakaan. Ei halailua tai small talkkia, hyv� kun edes puhutaan toisinaan mit��n. Kuvaavaa on ahdistus, jota b�ndi koki my�hempin� vuosina p��tyess��n italialaisen Lacuna Coilin kanssa kiertueelle. Tenkulan painajaiseksi maalaama tilanne olisi jumittuminen hissiin kroonisesti puheripulista k�rsivien italialaisten kanssa. Miten kenell�k��n edes riitt�� noin puhetta, pohtivat pohjoisen jullit.

Hiljaisuus saattoi olla suojamuuri Tenkulalle, mutta n�in j�i tilaa my�s tummuuteen taipuvaisille ajatuksille ja siten uusille kappaleaihioille. Pienen paikkakunnan v�h�iset piirit saivat nuoren pojan syd�men, eik� Tenkula koskaan muuttanut Muhokselta muualle, ei edes Sentencedin suurimman suosion aikana. L�hell� oli kaikki tarpeellinen ja mit��n ei puuttunut, ei ainakaan mit��n sellaista, mink� takia olisi pit�nyt kiskoa irti juurensa.

Sentencedin tarina on jo useampaan kertaan kerrottu ja kerrattu, mutta musiikillisena johtajana toimineen Tenkulan kulma asioihin tarjoaa toisinaan mielenkiintoisia huomioita. Sentenced ei tullut kuuluisaksi helpoista valinnoista, eik� yhtye tehnyt alussa kahta samanlaista levy� per�kk�in. Voisi jopa todeta b�ndin suorastaan v�istelleen urautumisen uhkaa ja loikkineen ensin death metalista rokimpaan ilmaisuun ja sitten siit� viel� gootimman raskasrockin puolelle tarpeettomankin innokkaasti.

Tenkulan harvojen lausuntojen perusteella muutokset tapahtuivat luonnostaan, sit� materiaalia tuli mit� tuli. Eli muhoslainen mies teki mit� halusi ja j�tti reagoinnit levy-yhti�ille sun muille tahoille. Suoraan syd�mest�, hitot muista. H�rk�p�isyytt� l�hennellyt tinkim�tt�myys s�teili positiivisesti, mutta toisinaan my�s negatiivisesti, ja Sentencedin haastavat loppuajat tuodaan kirjassa my�s realistisesti esiin. B�ndi pisti pillit pussiin uransa huipulta ja itsekin Wackenin vuoden 2005 keikan n�hneen�, voin sanoa Sentencedin l�hteneen estradeilta komeimmalla mahdollisella tavalla. Kyll�h�n siin� ihmeteltiin, ett� miksi n�in, miksi nyt?



El�m�kerroissa loput ovat yleens� tylsint� luettavaa, kun kaikki on jo ollut aiemmin luettavissa musiikin historiankirjoista. Tenkulan tapauksessa tilanne on tyystin toinen, sill� vuoden 2005 j�lkeen h�n pitk�lti katosi musiikkimaailman kartalta uutta luovana tekij�n�. Toki DVD:t ja muut Sentencedin tarinan p��telleet jutut k�yd��n l�pi, mutta Tenkula liikkui tuon j�lkeen l�hinn� Muhoksella. T�ytteli veikkauslappuja, k�vi baareissa ja eli pieniss� piireiss� el�m��ns�.

Tenkulan kuolema sulki lopullisesti Sentencedin kohtalon, koska ilman b�ndin sielua ei ole mit��n j�rke� tehd� mink��nlaista paluuviritelm�� � koskaan. Melankolian mestari eli el�m�ns� kuten valitsi, mutta paljon olisi ollut viel� annettavaakin. Harmi etteiv�t suunnitellut b�ndikuviot Sentencedin j�lkeisess� maailmassa koskaan tuottaneet suurempaa tulosta. Vaan ehk� sekin kertoo jotain Tenkulan luonteesta, mieluummin priimaa tai sitten ei mit��n.

Mika Roth