Grand Funk Railroad: Grand Funk, 1969

Michiganilainen Grand Funk Railroad on eräs suosituimmiksi osoittautuneista yhdysvaltalaisista varhaisen heavy- ja hardrockin edustajista. Sen kuuluisimman triokokoonpanon muodostivat solisti/kitaristi Mark Farner, rumpali/solisti Don Brewer ja basisti Mel Schacher. Grand Funk Rairoadin vuosien 1969–1971 välillä ilmestynyt varhaistuotanto koostuu iskevästä, lyriikoidensa osalta paikoitellen varsin tiedostavasta hardrockista. Vuonna 1972 yhtyeen kokoonpanon täydensi kosketinsoittaja Craig Frost. Samalla yhtyeen tyyli keveni hienoisesti ja se työsti suurimmat menestysalbuminsa. Lähitarkastelussa on Grand Funk Railroadin joulukuussa 1969 ilmestynyt toinen pitkäsoitto Grand Funk.

EMI

Vuonna 1969 Flintissä, Michiganissa perustettu Grand Funk Railroad on eräs 70-luvun suosituimmista yhdysvaltalaisista rockyhtyeistä. Sen originaalikokoonpanon muodostivat solisti/kitaristi Mark Farner, rumpali/solisti Don Brewer sekä basisti Mel Schacher. Grand Funk Railroadin ensimmäinen hajoaminen ajoittui vuoteen 1976 ja tuohon mennessä yhtye oli ehtinyt saavuttaa kuusi platinamyyntiin yltänyttä ja seitsemän kultaa myynyttä albumia.

Grand Funk Railroadin iskevä boogierock yhdistettynä ajoittain yhteiskunnallisesti tiedostaviin teksteihin osui ajan hermoon ja yhtye soitti täysille areenoille ympäri maailmaa siitäkin huolimatta, ettei Grand Funk Railroadista milloinkaan muodostunut erityisen suurta suosikkiyhtyettä kriitikoiden keskuudessa. Grand Funk Railroad saavutti huomattavaa menestystä ensiksi vuoden 1969 Atlanta Pop Festivaaleilla soittamassaan konsertissa. Kahta vuotta myöhemmin yhtye myi Shea Stadiumin loppuun Beatlesiä nopeammin. 70-luvun alkupuolella Grand Funk Railroadin suuriin singlemenestyksiin lukeutuivat esimerkiksi vuonna 1973 ilmestyneen ja Todd Rundgrenin tuottaman albumin We're an American Band nimikappale, Walk Like a Man sekä cover Little Evan originaalituotantoa edustavasta The Locomotionista.

90-luvun aikana Grand Funk Railroad teki useampia reunioneita. Vuonna 1998 Mark Farner jätti Grand Funk Railroadin lopullisesti ja sen jälkeen Don Brewer ja Mel Shacher ovat jatkaneet konsertointiaan Grand Funk Railroadin nimellä.

Tärkeimmäksi Grand Funk Railroadin studioalbumeista on itselleni osoittautunut 29. joulukuuta 1969 ilmestynyt kakkosalbumi Grand Funk. Mainittu pitkäsoitto tunnetaan myös nimellä Red Album ja on lisäksi basisti Mel Shacherin suosikki yhtyeensä tuotannosta. Grand Funk Railroadin managerina toimineen Terry Knightin tuottamasta pitkäsoitosta muodostui yhtyeen ensimmäinen kultalevyn saavuttanut albumi.

Pitkäsoiton päättävää ja ensisijaisesti newcastlelaisen rhythm and blues -yhtyeen The Animalsin näkemyksenä muistettua vankilalaulua, erityisesti Grand Funkin alkuaikojen konserttien kohokohtiin lukeutunutta Inside Looking Outia lukuun ottamatta albumi koostuu Grand Funkin johtohahmon, solisti/kitaristi Mark Farnerin käsialaa olevista kappaleista. Letkeän Please Don't Worryn kirjoittamiseen on lisäksi osallistunut rumpali Don Brewer. Pitkää päätösraitaa In Need lukuun ottamatta albumin ykköspuoli koostuu lyhyemmistä kappaleista. Niistä kaivattavaa tartuntapintaa on annosteltu erityisesti Mr Limousine Driverille ja myös High Falootin Woman svengaa suorastaan erinomaisesti.

Pitkäsoiton käynnistävä Got This Thing on the Move on raskaampi ja riffipainotteinen esitys. Albumin kakkospuolelle sijoitetut Winter and My Soul, Black Sabbathin asemesta omaa tuotantoa edustava Paranoid sekä aikaisemmin mainittu The Animals-cover Inside Looking Out ovat pitkiä, mutta mainiosti koossa pysyviä ja kiinnostavuutensa säilyttäviä kappaleita. Lähes vuosi ennen Black Sabbathin Paranoidia ilmestynyt Grand Funk -kappale sisältää hienoisia psykedeliavivahteita ja kaksi kitarasooloa ja Winter and My Soul lukeutuu sävellyksellisen innovatiivisuutensa ansiosta Grand Funkin kakkosalbumin kiinnostavimpaan antiin.

Vuonna 2002 Grand Funk Railroadin kakkosalbumista julkaistiin kaksi bonuskappaletta sisältävä ja remasteroitu versio. Bonukset ovat demoversio Grand Funkia seuranneella yhtyeen studioalbumilla Closer to Home julkaistusta kappaleesta Nothing is the Same sekä Mr. Limousine Driverin remix-versio. Kappalemateriaalinsa iskevyydessä Grand Funkin kakkosalbumi lukeutuu yhtyeen laadukkaimpien töiden joukkoon esimerkiksi vuonna 1971 ilmestyneen albumin Survival tavoin.

Pertti Pulkkanen