Myös nimellä Ritchie Blackmore's Rainbow tunnettu Rainbow on Ritchie Blackmoren Deep Purplesta lähtönsä jälkeen kokoama brittiläis-yhdysvaltalainen rockyhtye. Muilta osin yhtyeen originaalin kokoonpanon muodostivat aikaisemmin yhtyeessä Elf vaikuttaneet neljä jäsentä, solisti Ronnie James Dio heistä tunnetuimpana.
Polydor
Ritchie Blackmoren uuden yhtyeen esikoisalbumi on neljäs elokuuta 1975 ilmestynyt Ritchie Blackmore's Rainbow. Tehdessään nauhoituksia Floridan Tampa Bayssa joulukuussa 1974 Blackmoren tarkoituksena oli aluksi levyttää ainoastaan single, jonka paraatipuolelle olisi tullut coverversio The Quatermass -yhtyeen vuonna 1970 levyttämästä kappaleesta Black Sheep of the Family ja kakkospuolelle Blackmoren uutta tuotantoa edustanut Sixteenth Century Greensleeves. Mainittuihin levytyksiin osallistuneita muita muusikoita olivat aikaisemmin bluesrockyhtye Elfissä vaikuttaneet solisti/tekstintekijä Ronnie James Dio ja rumpali Gary Driscoll sekä lisäksi ELO-yhtyeen sellisti Hugh McDowell.
Blackmore oli tyytyväinen levytysten laatuun ja niinpä hän päätti levyttää kokonaisen albumin. Elf-yhtyeen muut jäsenet; kosketinsoittaja Micky Lee Soule ja basisti Craig Gruber osallistuivat myös Rainbow'n esikoisalbumin muiden kappaleiden nauhoituksiin. Ne tapahtuivat Saksassa, Munichissa helmi-maaliskuussa 1975. Alun perin sooloprojektiksi kaavaillusta albumista kehkeytyi uusi yhtye. Ritchie Blackmore's Rainbow'n levytyksen jälkeen Elfin jäsenet saivat kuitenkin Dioa lukuun ottamatta lähtöpassit.
Rainbow'n ensimmäinen kokoonpano ei soittanut livekeikkoja ja yhtyeen esikoisalbumin sisäkannen keikkakuvat olivat Blackmoren osalta Deep Purplen ja muiden soittajien tapauksessa Elfin ajoilta. Black Sheep of the Familyn lisäksi albumin covertuotantoa edustaa näkemys keskeisimpiin brittiläisiin rhythm and blues-yhtyeisiin lukeutuvan The Yardbirdsin hittikappaleisiin kuuluvasta Still I'm Sadista. Keikkakontekstissa kyseinen kappale venyi Rainbow'n käsittelyssä suorastaan maratonmittoihin.
Rainbow'n esikoisalbumin klassikkokappaleisiin lukeutuvat erityisesti avausraita, todelliseksi keikkastandardiksi muodostunut Man on the Silver Mountain sekä balladituotantoa upeasti edustavat kaunokit Catch the Rainbow, The Temple of the King sekä jo debyyttisinglen kakkospuolella julkaistu Sixteenth Century Greensleeves. Ritchie Blackmore's Rainbow sai kriitikoiden taholta erinomaisen vastaanoton sekä musiikillisen innovatiivisuutensa, että tekstiensä fantasia- ja sankariaiheiden ansiosta. Monet albumin kappaleista jäivät pitkäksi aikaa keikkaohjelmistoon Rainbow'n myöhempien kokoonpanojen esitettäviksi. Myös Ronnie James Dio on nimennyt kyseisen albumin suosikikseen Rainbow'n pitkäsoitoista. Ritchie Blackmore's Rainbow ilmestyi remasteroituna cd-versiona Yhdysvalloissa huhtikuussa 1999 ja Euroopassa myöhemmin samaisena vuonna.
Rainbow'n esikosalbumin ilmestymisen jälkeen Elfin jäsenet saivat Dioa lukuun ottamatta lähteä. Heidän paikkansa ottivat jo tuossa vaiheessa esimerkiksi Jeff Beck Groupissa soittanut legendaarinen brittirumpali Cozy Powell, basisti Jimmy Bain sekä kosketinsoittaja Tony Carey. Toukokuussa 1976 ilmestynyt Rainbow Rising on mainitun Rainbow'n lineupin esikois- ja samalla ainoa studioalbumi, jonka jotkut ovat valmiit kohottamaan yhtyeen tuotannon laadukkaimmaksi työksi. Rising koostuu ainoastaan kuudesta kappaleesta, mutta valtaosalla niistä Blackmore ja Dio tekevät laadukkainta jälkeään kautta aikojen. Blackmore on todella timmissä vedossa niin soitannollisesti kuin sävellystensä osalta; Dio niin tulkinnallisesti kuin lyriikoiltaan.
Liki pitäen majesteetillisella avausraidalla Tarot Woman musiikillisesti pääosaan pääsevät niin Blackmore kuin Carey. Run with the Wolf ja Starstruck ovat erinomaisen tyylitajuisia ja kekseliäitä hardrock-kappaleita. Niistä jälkimmäisestä muodostui keikkastandardi, tosin se muodosti medleyn Rainbow'n debyyttialbumin Ritchie Blackmore's Rainbow kenties tunnetuimman kappaleen Man on the Silver Mountain kanssa. Risingin ykköspuolen päättää sen ainoa hienoista täytemateriaalia edustava kappale, lyhyt ja nopea Do You Close Your Eyes, joka pääsi niin ikään mukaan Rainbow'n keikkasettiin.
Risingin kakkospuoli käynnistyy upean melodian kannattelemalla suurteoksella Stargazer, jossa oli mukana Munchenin filharmoninen orkesteri. Myös se pääsi ansaitusti mukaan keikkakontekstiin. Päätöskappale on yli kahdeksanminuuttinen ja Cozy Powellin upeine tuplabasareineen lähes powermetallia enteillyt A Light in the Black. Dion käsialaa olleet tekstit liittyivät fantasia- ja mytologia-aiheisiin. Legendaarisen tuottajahahmon Martin Birchin kanssa nauhoitettu klassikkoalbumi työstettiin Munchenin Musicland-studioilla samaisen vuoden 1976 helmikuussa. Kokonaiskestoltaan vain hieman yli 33-minuuttinen pitkäsoitto nousi kotimaassaan yhdenneksitoista ja Billboardin listalla sijalle 48.
Rainbow ehti harvinaislaatuisesti julkaista myös toisen albumin, vuoden 1977 satoa edustavan livetuplan On Stage täysin samalla line upilla. Livetuplan nauhoitukset ovat useista eri konserteista Saksassa ja Japanissa ja ne on taltioitu loppuvuodesta 1976 Rainbow'n Rising-pitkäsoittonsa tiimoilta tekemällä maailmankiertueella. Levytykseen on päässyt mukaan tyypillinen Rainbow-konserttien esittely, eli elokuvasta The Wizard of Oz napattu Dorothyn lause "I have a feeling we’re not in Kansas anymore. We must be over the Rainbow." Viimeisen kaiutetun nimikkosanansa jälkeen Rainbow soittaa pätkän Over the Rainbow’ta, kunnes tupla-albumin avauskappale Kill the King räjähtää ilmoille. Studioversiona kyseinen rypistys kuultiin vasta Rainbow'n seuraavalla pitkäsoitolla, huhtikuussa 1978 ilmestyneellä albumilla Long Live Rock 'n' Roll.
Arvioissa On Stagen mainittiin onnistuneen niin kappalevalinnoiltaan kuin soitannollisesti, mutta silti albumilta puuttui jotakin siitä jännityksestä, jota Ritchie Blackmoren varhaiset konsertit olivat tarjonneet. On Stagella oli silti tarjottavanaan upeaa ja jopa ainutlaatuista materiaalia, kuten yhden levypuoliskon mittainen näkemys alun perin Deep Purplen Burn-albumilla julkaistusta ja David Coverdalen vokalisoimasta balladista Mistreated. Tuplakon toinen suurteos on niin ikään yhden levypuoliskon vievä ja yli 15-minuuttinen näkemys alkuaan Ritchie Blackmore’s Rainbowlla julkaistusta slovarista Catch the Rainbow.
Syyskuussa 1977 On Stagelta julkaistiin Britanniassa single Kill the King / Man on the Silver Mountain / Mistreated. Se saavutti sijan 44. ja kyseessä oli Rainbow'n ensimmäinen singlemenestys. Yhtyeen tehtailtua 80-luvun alkuun mennessä singlehitit Since You Been Gone, All Night Long ja I Surrender, myös On Stagen singlepoiminta julkaistiin uudestaan ja se menestyi tällä kertaa hieman paremmin ja sijoittui sijalle 41. Solisti Ronnie James Dion mukaan Kill the Kingin väkivaltainen kuvasto kertoo shakkipelistä.
Vuonna 1991 Rainbowlta julkaistiin konserttitaltiointi Live in Germany 1976. Myös On Stagelta löytyvien kappaleiden lisäksi sillä ovat mukana Rising-albumin suurteoksiin lukeutuva Stargazer sekä Rainbow'n tuonaikaisten konserttien encorenumerona kuultu Do You Close Your Eyes. Deluxe-versio kyseisestä albumista julkaistiin Euroopassa marraskuussa 2012. Sen kakkoslevy sisältää materiaalia Rainbow'n viimeisestä Japanin-konsertista Tokion Nippon Budokan Hallista ja äänitykset on tehty 16. joulukuuta 1976.
Ronnie James Dion vokalisoiman Rainbow'n joutsenlauluksi jäi huhtikuussa 1978 ilmestynyt albumi Long Live Rock 'n' Roll. Hankin sen aikanaan, eli vuonna 1988 Rainbow'n tuotannosta ensimmäisenä ja niinpä kyseisellä albumilla on erityisasemansa koko yhtyeen repertuaarista. Albumin nauhoitusten aikaan Rainbow'n kosketinsoittajaksi Tony Careyn tilalle vaihtui David Stone ja basistiksi Bob Daisley. Ritchie Blackmore tosin vastasi basso-osuuksista neljällä albumin kappaleista. Kosketinsoitinten osalta albumilla kuullaan sekä Careyn että Stonen soittoa.
Long Live Rock 'n' Roll ilmestyi Ritchie Blackmoren 33-vuotispäivänä 14. huhtikuuta 1978. Pitkäsoiton avaava nimikappale on kiistaton anthem ja sitä seuraava, hienoisesti myönteisesti tuoreemmasta Led Zeppelinin tuotannosta muistuttava ja Blackmoren upeaa soolotyöskentelyä sisältävä Lady of the Lake on eräs albumin kirkkaimmista ja samalla myös hieman harvinaisemmista helmistä.
Varsin lähelle sitä sijoittuu Cozy Powellin upean rumputyöskentelyn kruunaama L.A. Connection, mutta pitkäsoiton ykköspuolen päättävä, suorastaan majesteetillinen Gates of Babylon lukeutuu Rainbow'n tuotannon ehdottomaan kärkikastiin, samoin kuin kakkospuolen avaava tyylitajuisesti revittelevä ja liveversionaan jo On Stagelle sisältyvä Kill the King. Gates of Babylon nauhoitettiin albumin kappaleista viimeisenä.
The Shed (Subtle) ja Sensitive to the Light edustavat kumpikin laadukasta hardrockia. Erityisesti niistä ensin mainittu ei jää kauaksi unohdetusta klassikosta. Pitkäsoiton päättävä balladikaunokki Rainbow Eyes on eräs tyylilajinsa kiistattomista helmistä. Long Live Rock 'n' Roll on Rainbow'n kahden edellisen studiolevyn tavoin erinomainen albumi ja singleformaatissa pitkäsoitolta julkaistiin sen nimikappale sekä L.A. Connection.
Vuonna 2012 Long Live Rock 'n' Rollista ilmestyi Deluxe Edition-versio, jonka jälkimmäinen cd sisältää 14 ennenjulkaisematonta versiota albumin kappaleista. Niiden joukossa on raakamiksauksia heinäkuulta 1977, Shepperton Film -studioilla nauhoitettuja treeniversioita samaisen vuoden elokuulta sekä keikkatulkintoja Don Kirschner Showsta toukokuulta 1978. Rainbow'n keikkasetin vakioiksi albumilta nousivat sen laadukkuudesta huolimatta ainoastaan Kill the King sekä nimiraita. Niiden lisäksi Dio esitti konserteissaan vuosien 2004 ja 2010 välillä Gates of Babylonia.
Myös nimellä Ritchie Blackmore's Rainbow tunnettu Rainbow on Ritchie Blackmoren Deep Purplesta lähtönsä jälkeen kokoama brittiläis-yhdysvaltalainen rockyhtye. Muilta osin yhtyeen originaalin kokoonpanon muodostivat aikaisemmin yhtyeessä Elf vaikuttaneet neljä jäsentä, solisti Ronnie James Dio heistä tunnetuimpana.
Rainbow ehti harvinaislaatuisesti julkaista myös toisen albumin, vuoden 1977 satoa edustavan livetuplan On Stage täysin samalla line upilla. Livetuplan nauhoitukset ovat useista eri konserteista Saksassa ja Japanissa ja ne on taltioitu loppuvuodesta 1976 Rainbow'n Rising-pitkäsoittonsa tiimoilta tekemällä maailmankiertueella. Levytykseen on päässyt mukaan tyypillinen Rainbow-konserttien esittely, eli elokuvasta The Wizard of Oz napattu Dorothyn lause "I have a feeling we’re not in Kansas anymore. We must be over the Rainbow." Viimeisen kaiutetun nimikkosanansa jälkeen Rainbow soittaa pätkän Over the Rainbow’ta, kunnes tupla-albumin avauskappale Kill the King räjähtää ilmoille. Studioversiona kyseinen rypistys kuultiin vasta Rainbow'n seuraavalla pitkäsoitolla, huhtikuussa 1978 ilmestyneellä albumilla Long Live Rock 'n' Roll.
Varsin lähelle sitä sijoittuu Cozy Powellin upean rumputyöskentelyn kruunaama L.A. Connection, mutta pitkäsoiton ykköspuolen päättävä, suorastaan majesteetillinen Gates of Babylon lukeutuu Rainbow'n tuotannon ehdottomaan kärkikastiin, samoin kuin kakkospuolen avaava tyylitajuisesti revittelevä ja liveversionaan jo On Stagelle sisältyvä Kill the King. Gates of Babylon nauhoitettiin albumin kappaleista viimeisenä.
