Ramones - yhdysvaltalaisen punkrockin legendaarisin edustaja

Ensimmäisessä levytyslineupissaan solisti Joey Ramonesta (Jeffrey Hyman) kitaristi Johnny Ramonesta (John Cummings) basisti Dee Dee Ramonesta (Douglas Colvin) ja rumpali Tommy Ramonesta (Thomas Erdelyi) koostunut Ramones lienee yhdysvaltalaisen punkrockin kaikkein legendaarisin edustaja. Vaikkei yhtyeestä koskaan tullut levymyyntinsä mittapuulla todella suosittua, sen vaikutusta useisiin rockin eri genreihin voi pitää varsin merkittävänä.

Sire

23. huhtikuuta 1976 ilmestynyt Ramonesin nimeä kantava esikoispitkäsoitto on yleisesti tunnustettu rockin historian keskeisimpien albumien joukkoon lukeutuvaksi. Mainittu pitkäsoitto sisältää muun muassa legendaarisen singlebiisin Blitzkrieg Bop ja niin ikään klassikkotasoiset raidat Judy Is a Punk, Beat on the Brat sekä I Don't Wanna Go Down to the Basement. Ramonesin esikoisalbumin kappaleet edustavat yhtyeen omaa tuotantoa Chris Montez -coveria Let's Dance lukuun ottamatta.

Esimerkiksi Village Voicessa, Rolling Stonessa ja Newsdaysissä Ramonesin esikoisalbumista julkaistiin suorastaan ylistävät arviot. Silti pitkäsoitto joutui tyytymään Billboardin listalla sijaan 111. Singleformaatissa pitkäsoitolta ilmestyneet kappaleet Blitzkrieg Bop ja I Wanna Be Your Boyfriend jäivät vaille listasijoitusta. New Yorkin ulkopuolella Ramonesin ensimmäinen suuri keikka oli kesäkuussa Youngstownissa, Ohiossa. Paikalla yleisössä olivat clevelandilaisen The Dead Boysin jäsenet, jotka ystävystyivät Ramonesin kanssa.

Vasta Britanniassa tekemänsä kiertueen myötä Ramones alkoi päästä nauttimaan työnsä hedelmistä. Yhtyeen neljäs heinäkuuta 1976 Lontoon Roundhousessa Flamin' Grooviesin lämmittelijänä soittama konsertti oli huomattava menestys. Seuraavana iltana soitetun klubikeikan yhteydessä Ramonesit tapasivat The Clashin ja Sex Pistolsin jäsenet ja mainittu seikka tuli muodostumaan merkittäväksi brittiläiselle punkskenelle. Seuraavassa kuussa The Flamin' Groovies ja Ramones soittivat menestyksekkäästi Roxy Theatressa Los Angelesissa. Syyskuussa seurasi esiintyminen Torontossa ja punkrockin ilosanomaa levitettiin myös Kanadaan.

Tammikuussa 1977 ilmestynyt Ramonesin kakkosalbumi Leave Home lukeutuu edeltäjänsä tavoin yhtyeen ydintuotantoon. Sen keskeisimmistä repäisyistä mainittakoon pikaisesti Gimme Gimme Shock Treatment, Suzy is a Headbanger, Pinhead sekä Commando. Albumin ainoa coverkappale on The Rivierasin originaalituotantoa edustava vuoden 1964 hitti California Sun.

Ramonesin ensimmäiset Suomen-konsertit, jotka yhtye soitti 16. toukokuuta 1977 Helsingin Kulttuuritalolla ja seuraavana iltana Tampereen Teknillisellä opistolla jättivät lähtemättömän vaikutuksensa useisiin kotimaisiin punkkeihin Tumppi Varosesta ja Eppu Normaalin jäsenistöstä alkaen. Tampereen Tekun-keikan jälkeen Eput soittivatkin hetken aikaa ainoastaan Ramonesin biisejä ennen kuin alkoivat työstää omaa tuotantoaan.

Ramonesin diskografian keskeisimmäksi albumiksi itselleni on vuosikymmenten diggauksen myötä osoittautunut yhtyeen kolmas ja marraskuussa 1977 ilmestynyt pitkäsoitto Rocket to Russia. Mainittua albumia oli Ramonesin tuotannossa edeltänyt pieneksi hitiksi muodostunut Joey Ramonen käsialaa oleva single Sheena is a Punk Rocker, joka saavutti Billboardin listalla sijan 81. Kotimaassa mainitusta kappaleesta muistetaan lisäksi etenkin Tumppi Varosen luotsaaman Problemsin nimellä Tiina on niin nuori levyttämä näkemys.

Rocket to Russian kirkkaimpiin klassikoihin lukeutuu lisäksi etenkin basisti Dee Dee Ramonen käsialaa oleva ja esimerkiksi Beach Boysilta vaikutteita ammentanut, albumin tuotannon terävimpään kärkeen lukeutuva Rockaway Beach, joka julkaistiin niin ikään singleformaatissa. Billboardilla mainittu kappale saavutti sijan 66. ja siitä muodostui Ramonesin suurin singlemenestys Yhdysvalloissa.

Rocket to Russian covertuotantoa edustavat näkemykset kotimaassa Hurriganesin menestyksekkäästi versioimasta Bobby Freemanin Do You Wanna Dancesta sekä The Trashmenin Surfin' Birdistä. Rocket to Russian voi todeta sisältävän Ramonesin kahta edellistä pitkäsoittoa runsaammin elementtejä surfmusiikista. Albumin avaava Cretin' Hop on yhtyeen tribuutti diggareilleen. Päätösraita We're a Happy Family on lyriikkansa osalta karikatyyri 1900-luvun yhdysvaltalaisesta keskiluokkaisesta perheestä.

Aivan Ramonesin varhaistuotantoon lukeutuva I Don't Care toimii minimalismissaan erinomaisesti. Rocket to Russia vastaanotti myönteisiä arvioita heti ilmestymisensä jälkeen. Rolling Stonessa Dave Marsh nimesi sen vuoden parhaaksi yhdysvaltalaiseksi rockalbumiksi. Vuonna 2012 Rocket to Russia saavutti sijan 106. Rolling Stonen laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla.

Tommy Ramonen joutsenlauluksi Ramonesin riveissä muusikkona tuli jäämään joulukuun viimeisenä 1977 Lontoon Rainbow Theatressa taltioitu vitaalinen livetupla It's Alive; kyseinen albumi julkaistiin vasta niinkin myöhään, kuin huhtikuussa 1979. Mainittu tupla-albumi sisältää vitaalisina livetulkintoina parhaat palat yhtyeen kolmelta ensimmäiseltä studioalbumilta Rocket to Russia mukaan lukien. Mainitun pitkäsoiton biisivalintoihin It's Alivella lukeutuvat Rockaway Beach, Teenage Lobotomy, I Wanna Be Well, I Don't Care, Sheena is a Punk Rocker, Here Today, Gone Tomorrow, Surfin' Bird, Cretin Hop, Do You Wanna Dance? sekä We're a Happy Family.

Ramonesin 70-luvun diskografian yhtyeen studioalbumien osalta päätti syyskuussa 1978 ilmestynyt neljäs pitkäsoitto Road to Ruin, jolla Marc Bell, eli Marky Ramone oli ottanut Tommyn paikan yhtyeen rumpalina. Ennen Ramonesia Tommy oli soittanut 70-luvun alussa hardrockyhtyeessä Dust, Wayne Countyssa ja punkrockin pioneereihin lukeutuneessa yhtyeessä Richard Hell & The Voidoids.

Edeltäjiään hienoisesti sofistikoituneempi Road to Ruin sisältää muun muassa erinomaiset singlebiisit I Wanna Be Sedated ja I Just Want to Have Something to Do, mainiossa svengissään niin ikään hittipotentiaalia omanneen rallin She's the One sekä tuohon mennessä suorastaan radikaalia balladiosastoa Ramonesin tuotannossa edustavan kappaleen Questioningly.



Ramojen 80-luku käynnistyi Phil Spectorin tuottamalla albumilla End of the Century, jonka huippuhetkiin lukeutuvat myös singlenä julkaistu avausraita Do You Remember Rock 'N' Roll Radio?, menestyksekäs cover The Ronettesin Baby, I Love Yousta, jonka levytykseen yhtyeen jäsenistä osallistui tosin ainoastaan solisti Joey sekä rankka, Dee Dee Ramonen ja Richard Hellin yhteistyötä edustava Chinese Rock.

Määrätynlaisesta pelkistyneisyydestään huolimatta Ramonesin musiikki on yllättävän monipuolista; sisältyyhän siihen punkrockin lisäksi elementtejä esimerkiksi britti-invaasiota edustaneilta yhteiltä, surf-musiikista, classic rockin edustajilta eri vuosikymmeniltä sekä 60-luvun alun tyttöyhtyeiden edustamasta tyylistä.

Pertti Pulkkanen