Wojciech: Ystävät, toverit
Julkaistu: 26.05.2004
Arvostelija: Marko Ylitalo
Plastic Passion
Tämä levy on tapaus. Tapauksen siitä tekee laulukieli. Levy olisi ainoastaan loistava englannin kielelläkin laulettuna, mutta nyt se on tapaus. Englanninkielisenä se hukkuisi kaiken maailman americana-bändien, kuten Grandaddy, Sparklehorse, Mercury Rev tai The Flaming Lips, sekaan ja luultavasti jäisi alakynteen, koska Wojciechia haukuttaisiin plagioinnista. Suomeksi laulaessaan Wojciech erottuu edukseen. Lieviä yhtymäkohtia voidaan vetää myös muutamaan uudehkoon kotimaiseen kokoonpanoon, kuten Ultramariini, Liekki tai Bilmo. Kaikesta edellä mainitusta huolimatta näillä turkulaisilla on oma selkeästi muusta musiikkitodellisuudesta erottuva näkemyksensä. Itse bändiläiset kertovat kuunnelleensa viime aikoina Nirvanaa, The Beatlesia, Dioa ja Katri-Helenaa, joiden vaikutusta ei kyllä ihan heti huomaa.
Tunnustan heti alkuun, että olen asettanut tälle levylle kovat odotukset, koska ihastuin yhtyeen seiskatuumaisen kokoiseen ensituotokseen Halipuut/Älä itke meteoriparvi -singlelevyyn täysin, ja pitkällinen odotus on saanut nälän vain kasvamaan. Onneksi en joutunut pettymään. Musiikki pysyy edellä mainitun pikkulevyn asettamalla korkealla tasolla koko täyspitkän albumin ajan. Levy alkaa Pakkolasku palavalla polkuharmonilla -nimisellä introlla, jonka ensimmäiset sanat Hyvää vauhtia / Hieman ilmakuoppia antavat esimakua tulevasta matkasta, joka on hyvällä tavalla epätasainen seikkailu uuteen ja tuntemattomaan. Vauhti on koko matkan ajan hyvä, vaikka välillä poiketaankin aika kummallisissa paikoissa.
On syytä mainita, että levyllä soittaa eri joukkio kuin mitä Wojciech nykyään on. Stanislawista tutun (no sehän on suhteellinen käsite) kaksikon Jari Oisalon ja Sami Lehtosen projektiluontoisesta kokeilusta on kasvanut täysimittainen bändi, ja kokoonpanokin on ehtinyt muuttumaan levyn nauhoitusten jälkeen. Stanislawista tuli sittemmin Turun Romantiikka ja levyllä laulava Oisalo on nykyään bändin kakkoslaulaja. Uuden kokoonpanon laulajana on Bridgetin Janne Kiviniemi eli musiikkimaailmassakin (no siellä, jos missä) vain muutos on pysyvää. Nykyisen Wojciech -kokoonpanon muu miehistö on soitellut sellaisissakin yhtyeissä kuin Since November, Aromat ja a Spokane. Wojciechin musiikkia on väritetty muun muassa kellopelillä ja melodicalla, ja levyn soundi on hyvin lämmin ja orgaaninen. Olohuoneessa nauhoitetuksi levyksi äänimaailma ei jää tippaakaan jälkeen niin sanotuista kaupallisimmista tuotoksista. Asia on pikemminkin päinvastoin: kotikutoisuus ja lo-fi-estetiikka sopivat tähän yhteyteen paremmin kuin kirsikka synttärikakkuun.
Jari Oisalon sanoitukset seikkailevat aivan omassa universumissaan, joka on kiehtova tähtienvälinen avaruus- ja keijukaismaailma. Välillä ollaan hieman enemmän konkreettisia ja välillä taas enemmän abstrakteja, joka tapauksessa tekstit kiehtovat ja kutkuttavat mielikuvitusta kauttaaltaan. Monia kappaleita yhdistää matkustaminen ja lähteminen joko fyysisesti tai mentaalisesti. Esimerkiksi Lähtöselvityksiä -kappaleessa lauletaan: Kuin vihannekset ilmakehään / Ulos, alas ja asfalttiin / Valenollapainovoimaa, Halipuut -laulussa Mieli eksyy synkkään metsään, ja levyn nimibiisissä Kuljemme jo poispäin kuin pilvet kotiinpäin / ... / Ylihuomenna täällä, yliäänitien päällä. Levyllä ei ole yhtään huonoa laulua, on vain hienoja tai vielä hienompia. Henkilökohtaisiksi suosikeikseni nousevat kaunis Halipuut, Starfenkround ja Ystävät, toverit, tai ehkä sittenkin Kylmäkäynnistys tai rokkaavampi Yliäänitie tai... Wojciech on kuin ensilumi, jonka jälleennäkemien on joka kerta aivan yhtä ihanaa.
Suosittelen tätä levyä lämpimästi kaikille hyvän musiikin ystäville. Levyä jopa myydään erittäin edulliseen hintaan, joten rahalle todellakin saa vastinetta. Uuden kotimaisen indie-musiikin menestys ei osoita hiipumisen merkkejä, vaan uusia yhtyeitä ja upeita levyjä ilmestyy joko marginaalisten pienlevy-yhtiöiden kautta tai jopa omakustanteina (esimerkiksi Ultramariini). Levytyssopimus ison yhtiön kanssa ei todellakaan ole mikään laadun tae, siitä Wojciech on jälleen oiva esimerkki. Toivottavasti kuulemme vielä lisää tämän väärinkirjoituksia aiheuttavan yhtyeen kiehtovia tuotoksia. Ei voi kuin ihailla ja toivottaa kaikkea hyvää. Mitäköhän seuraavaksi? Halipuut-laulun sanoin: Täältä lähdetään vain kauas. Hyvää matkaa!
Wojciech
Suomenkielisiä ”runoja” laulava turkulainen yhtye, joka on musiikillinen sekoitus Sigur Rósia ja Liekkiä.
Kotisivut: http://www.wojciech.fi
(Päivitetty 18.03.2009)
Kommenttien keskiarvo:
