• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Queens Of The Stone Age: Songs For The Deaf

Interscope

Stonerin pioneerin uusin pitkäsoitto ei tarjoa juuri yllätyksiä. Se on juuri sellaista riffittelyä kuin bändiltä on totuttu odottamaan. Soundi on raskas, mutta kuitenkin melodinen ja biisit rullaavat tarttuvasti eteenpäin toistaen itseään loputtomiin. Levyn yleisilme on painostava; jopa tosikkomainen. Verrataanpa levyä esimerkiksi Fu Manchun uusimpaan. Jos FM on pilvessä oleva skeittaaja L.A:n rantabulevardilla on QOTSA peoytea vetävä rockari Mexikon rajalla.

Albumi alkaa todella lupaavasti. Ykkösbiisi You Think I Aint Worth..... jyrää ja kakkosena oleva hittibiisi No One Knows on kerrassaan ilmiömäinen - hypnoottinen riffi ja omalaatuisen monipuolinen laulu jäävät takomaan takaraivoon. Yksinkertainenkin voi olla niin kovin kekseliästä. Lupaavan alun jälkeen innostus kuitenkin laskee. Levyn ongelmana on nimittäin sen pituus. Tuntuu, että vallankin synkempien kappaleiden kohdalla ei ole tehty mitään rajausta vaan kaikki on päästetty levylle. Kuuntelu alkaa tuntua puurtamiselta, vaikka levyllä on monta hienoa kappaletta. Se ei kuitenkaan riitä pelastamaan kuuntelukokemusta. Vaikka kappaleet toimivat yksittäisinä niin kokonaisuus tökkii. Liian paljon samaa. Edes välillä oleva kevyempi Go With The Flow tai radioystävällisempi Another Love Song ei tarjoa tarpeeksi vaihtelua.

Haluan vielä tarkentaa, että kyseessä ei ole missään tapauksessa huono levy. Tarjolla on hienoa ja hyvintehtyä musiikkia. Jos biisi on hieno, se riittää. Toimiva kokonaisuus tulee vasta kakkossijalla. Jokaisella on mahdollisuus käyttää CD-soittimen skip-nappulaa. Ja lopuksi vielä pari kohtaa joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Ensiksi: Kuunnelkaa tarkkaan väliin tungetut radio-DJ -spiikit. Autenttisen tuntuisten juontojen sisältö on sen arvoista. Toiseksi: Vanhaa Kinks -fania lämmittää piiloraidalta löytyvä täysin uusiksi vedetty Everybody’s Gonna Be Happy.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 12.12.2002:

Pisteet:

levy ei todellakaan ole mikään easy listening tapaus. Saattaa mennä viikkoja kunnes kaikki biisit aukeaa,mutta sen jälkeen se onkin rokin juhlaa. Ekat kaksi biisiä ovat jumalaista rokkia ja niin on monet muutkin kappaleet. Levy on kuitenkin sen verran tuhti ja masentava paketti ettei sitä jaksa läheskään joka tuulella kuunnella...

Nimetön kommentoi 10.10.2003:

Pisteet:

Jos nyt vertaa tätä levyä edellisiin QOTSAn tekeleisiin niin tämä on ehdottomasti se paras albumi. No One Knows on 2000 luvun ehdottomasti rokkaavin biisi. Levyllä on paljon helmiä, Go With The Flow, uudelleen lämmitelty Hangin' Tree, aivan sairaan hienosti runnova First It Giventh, nimikkobiisi piinaava/rujo, mutta mykistävin teos on A Song For The Dead. Etenkin biisin lopetus on mahtavaa rummutusta. Another Love Song tuo mieleen italowesternit ja Mosquito Song on loistava.

JariJ kommentoi 04.03.2004:

Pisteet:

Uusimmat uutiset vihjailevat että QOTSA olisi hajoamassa - toivottavasti näin ei kuitenkaan ole...

Nimetön kommentoi 05.03.2004:

Pisteet:

Rockin parhaimmistoa. Ei voi oikein muuta lisätä, Josh Homme & Nick Oliveri ovat timantikovia muusikoita joilta löytyy ideoita enmmän kuin tarpeeksi. Edelliset albumit (Rated R, Qotsa) ovat jopa parempia, mutta tyyliltään hyvin erilaisia. SFTD on riffrokkia mahtavimmillaan, ja biisit kuten Millionaire, First It Giveth, Song For The Deaf ja Go With The Flow ansaitsevat kuolemattomien hittien tittelin. Gimme toro, gimme some more.....

Nimetön kommentoi 29.05.2004:

Pisteet:

Joo. oon aika qotsa fani ja cd:t löytyy myös desert sessionssilta ja eagles of death metal sivuprojekti albumi löytyy.

ja KYLLÄ TYKKÄÄN

Nimetön kommentoi 08.07.2004:

Pisteet:

QOTSA on vaan todella kova! Niin myös tämäkin levy. Ainut mikä minua itseäni häiritsi oli ne väli läpät. Kun minusta nä häiritsevät rockaavan levyn kulkua ja etenemistä. Muuten aivan uskomattoman loistava paketti. Kaikki mihin Josh Homme on itsensä mukaan laittanut rockaa täysillä. Desert sessionista Mondo generatoriin ja Kyussiin ja tätä listaahan voisi jatkaa ja jatkaa. Josh Homme on melkein jumala. Piste.

Nimetön kommentoi 11.07.2004:

Pisteet:

Tämä levy tulee jäämään historiaan. Tätä on nyt kaksi vuotta sulateltu ja ei tee kipeää sanoa: Mestariteos. Kunniahimoisin rocklevy vuosiin.

Nimetön kommentoi 23.09.2004:

Pisteet:

Erittäin hyvä levy, mutta ei pärjää R:lle.

Nimetön kommentoi 31.12.2004:

Pisteet:

Loistava levy. Rumpali Dave Grohl on mukana todella hyvin ja hän on se "melkein" jokapaikan höylä.

yatzmoro kommentoi 30.09.2006:

Pisteet:

Vain pari huonohkoa biisiä. Moni laulu koukuttaa niin, että kuuntelemista on PAKKO jatkaa. Toisaalta kuitenkin hiukan liian painostava pläjäys toisinaan.