I Walk The Line: Black Wave Rising!

Combat Rock

I Walk the Line her�tti aikanaan ansaittua kohua yhdist�m�ll� r�hin��ns� niin iskelm�vivahteita kuin poppailevia melodiankuljetuksiakin. N�ill� ev�ill� murtauduttiin Suomen punk-piirej� laajemman yleis�n tietoisuuteen ja my�s ulkomaille. Uuden levyn soundi on kuitenkin hyvin uudistunut edelliseen Desolation Streetiin verrattuna. Ujeltava urku on vaihtunut v�kev��n new wave -syntikkaan ja mieleen tuleekin helposti Pelle Miljoona oy vihaisina kulta-aikoinaan.

Keskeisist� tekij�ist� ei silti ole tingitty; levyn kappalemateriaali on vahvempaa kuin kenties koskaan aiemmin IWTL:n uralla ja punainen lanka ei p��se katoamaan miss��n vaihessa levyn kuuntelun aikana. Vaikka levyll� kuultava Berlin-cover The Metro eroaakin kappaleena hieman b�ndin omasta materiaalista, se toimii erinomaisena avaimena siihen, mist� IWTL:ssa on kyse sen uusimmalla levyll� � ennakkoluulottomuuden ja perinteiden kohtaamisesta.

On toki my�nnett�v�, ett� yhdentoista kappaleen joukkoon mahtuu my�s heikompia hetki�. Varsinaisia huteja levyll� ei kuitenkaan kuulla, ja levyn avaavan Trouble Seekerin syntikkariffi imee mukaansa keskusimurin lailla. Vaanivampaa tunnelmaa edustava Words Like Knives r�j�ht�� sekin kertos�keens� my�t� t�yteen voimaansa. Way Back Homessa kuultava basson ja takapotkukitaran yhteisgroove puolestaan tuo ajoittain yksitoikkoisiin sovituksiin tuulahduksen raikkautta.

Kukaan ei voi v�itt��, ettei I Walk the Linella olisi omaa, tunnistettavaa soundiaan. N�in on edelleen, huolimatta selke�st� soundimuutoksesta. Se on seikka, joka niin usein erottaa jyv�t akanoista ja mielenkiintoisuudet keskinkertaisuuksista. Levy ei ehk� ole t�ydellinen, mutta siin� totisesti on se jokin.