Horse Attack Sqwad: Rysdyk

Överdog

Missä kulkee suomi-grimen ja boombapin raja, siellä laiduntaa ratsujaan jo komean uran luonut Horse Attack Sqwad. Neljäs pitkäsoitto kuluvalla vuosikymmenellä ja kuudes yhteensä, siinä on melkoinen katalogi ihailtavaksi.

Rysdyk ilmestyi itse asiassa vinyylinä jo helmikuun alussa rajattuna 200 kappaleen painoksena, mutta digitaalisesti kiekko tullaan päästämään maailmalle vasta toukokuussa. Tässä ollaan siis tavallaan puolivälissä julkaisupäivien kannalta. Yksi ulottuvuus on se, että pitkäsoiton yhdestätoista raidasta jo kuusi on ilmestynyt sinkkuina, joten yli 50 pinnaa on tuttuja vetoja. Eikä kuudes kierros ole vain tuttujen juttujen toistoa, sillä uusi kiekko on tuima ja synkkä – jopa Horse Attack Sqwad -asteikolla.

Albumin korkkaa menneen kesän viimehenkäyksillä ilmestynyt ykkössinkku Raaempi kuin Rysdyk, joka iskee ovelalla sivugroovella suoraan kylkeen. Soundikenttä on erittäin karsittu ja rajattu, mutta uhkien sijaan käsissä on kerran toisensa jälkeen nippu mahdollisuuksia. Yhtäältä brutaalia väkivaltaa tihkuvat lyriikat ovat sysimustia, mikä on ryhmälle tyypillistä, eikä kannen varoituslätkä killitä paikallaan suotta. Kulma jyrkkenee kun Tappamisen makuun kronikoi yhden elämän luisun ojaan ja sieltä armottomaan loppuun. Menetetty maine lipsuu jo lähes kurveistaan ulos, mikä sekin on osa kokemusta ja olennaista.

Synkkyys on herkkä taidelaji, jonka Horse Attack Sqwad on jalostanut kuudennella albumillaan entistäkin kauheammaksi/kauniimmaksi. Henki on herkässä ja veri lentää, mutta maailmassa on edelleen rajoja ja heppajengi osaa pysytellä tiettyjen linjojen oikealla puolella. Näin touhu ei käänny itseään vastaan, vaan musta pysyy mustana. Toinen taitoa vaativa jekku on pitää yhtyeelle tunnusomaiset hevoset mukana käänteissä. Toisinaan ravi naputtaa komeasti, mutta onhan seassa joskus puolivillaista hevosteluakin.

Tuon perään on tosin tunnustettava, että Hevoset (hevoset) laukkaa viihdyttävästi aikansa ja Päivän hyvä teko kehtaa ripotella astetta valoisampaan maisemaan jopa jotain kielisoittimen kaltaista. Ryysyistä rikkauksiin antaa myös positiivisten elementtien päästä edes hetkeksi kuvaan mukaan, vaikka taas kerran viimeiset tulkinnat jäävät kuulijalle.

Grimeen väriä tuo myös tätä kirjoitettaessa uusimpana sinkkuna ilmestynyt Ei ois pitäny, joka jalostaa ilmaisua ja aiheuttaa jälleen sanoillaan ketjureaktioita mielen valkokankailla. Vaatii taitoa jättää toisinaan ilmeiset sanat sanomatta ja ideat leijumaan ilmaan, tai kätkeä oleellisen piikin sivuhuomautukseen.

Rysdyk on komea yksilö, etenkin kuudenneksi pitkäsoitoksi. Tyyli on jalostunut, ilmaisu kehittynyt ja viimeistään nyt halvat hevosvitsit kannattaa unohtaa. Muuten voi näet tulla kaviosta kalloon.