Cleaning Women
30.09.2006
Rytmikorjaamo/Seinäjoki
Maamme hygieenisin trio Cleaning Women on persoonallinen päästä varpaisiin. Tämä puhtaanapitolaitos on jo vuosia määrätietoisesti levittänyt siivoamisen ilosanomaa ja kuurannut uutterasti niin Suomessa kuin kaukomaillakin. Jos et vielä tiennyt, kolmikko on varsin
tunnettu muun muassa pyykinkuivaustelineillä tuotetusta musiikistaan.
Siivousalan asiantuntijat näyttäytyivät pitkästä aikaa Seinäjoella. Nyt ensimmäistä kertaa Rytmikorjaamolla järjestetyn Kultrock-tapahtuman ehdoton pääesiintyjä totisesti tuli, näki ja siivosi. Bändin monenkirjava musisointi pakotti lukemattomat lantiot liikkeeseen eikä siinä auttanut muu kuin nostaa perässä tanssijalkaa. Siistijättärien omintakeinen samba-tekno-avaruus-rock pyyhälsi eteenpäin kuin areenalle ryntäävä härkä, siis vimmatusti poukkoillen. Hyperkiitollisen vastaanoton sai varsinkin yhtyeen viimeisimmän levyn, Aelitan, riemukkain raita Hotel Jungle Fever. Nopeatempoiset tulkinnat otettiinkin muita paremmin vastaan, sillä yleisö oli selvästi tullut panemaan jalalla koreasti.
Päättäväisesti eteenpäin rientävä Enthusiasmus oli menestys, rauhallisempi Teknigrad sen sijaan hetkellisesti hillitsi hikistä heimokarkelointia. Arviolta tunnin kestänyt hypnoottinen ilakointi vierähti lennokkaasti aivan muissa sfääreissä. Aikataulujen suhteen jälkijunassa edenneen minifestarin loppu huipentui kello puoli kolmen tietämissä encoressa soitettuun, huikeaan Secret Passengeriin. This was the sound of Cleaning Women. Mitä, joko se nyt loppui?
Planeetta Clinuksen puhtoisesta ulottuvuudesta ponnistava kolmen kopla on kiistatta yksi galaksimme mielenkiintoisimmista livebändeistä. Tässä on kokoonpano, joka on oikeasti samaan aikaan sekä kuulemisen että näkemisen arvoinen. Cleaning Women on vakavasti otettava organisaatio, joka saa aikaan tahratonta jälkeä missä ikinä esiintyykin. Tällaista lisää ja heti. Tilaisuutena Kultrock kiinnosti aiempaa huomattavasti enemmän, liekö syynä ollut iltaman uusi sijainti vai esiintyjien maaginen vetovoima. Puhtaus on puoli ruokaa.
Teksti ja kuvat: Miia Pikkumäki
