Idolae, Mesmer

Telakan keskiviikkoilta tarjoili reilulle viidellekymmenelle hengelle kaksi kotimaista nousevaa yhtyettä, joilla molemmilla keitokseen kuuluu huminaa, jumitusta, koneita, koskettimia ja kitaroita. Kun toinen ammensi vahvasti Radiohead-henkisestä rikkaasta pop-maailmasta, oli toisella meiningissä enemmän kylmyyttä ja piinaa.

Mesmer aloitti soiton yhdistämällä tummaan ja ahdistavaan äänijunnaukseen Miki Brunoun mahtipontisen ja aika suoraviivaisen laulun. Alkukeikasta näiden kohtaaminen ei tuntunut loksahtavan sujuvasti hammaspyöriin, mutta soiton alkaessa löytää groovempaa otetta oli meininki toinen. Vaikka Brunoun laulusuoritus oli sinällään ihan toimivaa, sopi keikan ihmisäänistä kosketinsoittajan ujellukset keitokseen parhaiten. Encore katkaisi ihan hyvään poljentoon päässeen tripin eikä etenkään Judas Priestin Breaking The Law-versiointi kieltämättä omaperäisestä sovituksestaan huolimatta oikein innostanut.

Vaikka Mesmer ei missään nimessä ollut huono, pisti Idolae minun korvaani paremmin. Popimman kitarautujunnauksen ja tietokonetaustojen yhdistelmää koristi hienosti Taneli Hermusen sumuinen laulu, jota Imaginery Friendin Minna Sihvonen kävi komeasti tukemassa Red Momentin verran. Parhaimpaan iskuun yhtye ylsi Daydreams Of Destructionin kasvavan haaveilun parissa. Pahimmat Radiopää-mielikuvatkin jäivät onneksi vain muutamaan hetkeen. Encoreita yhtye ei tarjoillut kiivaasta kannustuksesta huolimatta. Ei ehkä vielä todellista tajunnanräjäytystä tai kliimaksia, mutta ainakin lupaavia rakenteita ja jatkuvaa kehitystä.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo