Jarkko Martikainen

Jarkko Martikaisen ensimmäinen Tampereen-keikka tamperelaisena artistina oli samalla tyylikäs muistotilaisuus kaupungin näyttelijälegendalle Seela Sellalle.

"Tämä laulu on omistettu sanomattoman rakkaalle Seela Sellalle", Jarkko Martikainen lausui mikrofoniin ennen kun hän aloitti trionsa kanssa Kaikki me kuolemme pian -kappaleen. Kaikki tässä hetkessä tuntui loksahtavan kohdalleen: laulun aihe, tulkinta ystävän muistolle, miljöö. Samassa spiikissään hän muisteli, miten oli samassa tilassa ollut katsomassa pari vuotta sitten Sellan ja Timo Torikan tulkitsemaa Eichmann-näytelmää.

Nelijalkaista perheenjäsentään muistelevaan Kiitos kaikesta -lauluun Martikainen johdatteli Sellan toteamuksella, että kun katsoo eläintä silmiin, näkee jumalan kasvot. Itsenäisenä ajattelijana ja ilkikurisena humoristina Martikainen äityi pohtimaan, että jos näin todella olisi, se pistää miettimään teurastajan työtä ja miten niistä hommista oltaisiin tässä tapauksessa muodostettu jono kiirepsykiatrian ovelle.

Oheiset esimerkit kuvaavat Martikaisen keikkojen sisältöä sitä tuntemattomille: on iloa, surua, toivoa, rakkautta, positiivisuutta, huumoria, ajatuksia, filosofiaa ja niitä kaikkia yhdistävää, omanlaistaan stand up -komediaa. Martikainen tuntee yleisönsä, vaikkei tietysti henkilökohtaisesti tunnekaan. Mutta hän ei pelkää myöskään kertovansa, että näkee ihmisen lävitse, koska on psykiatrian erikoislääkärin ja patologin lapsi. Tyypillinen makaaberi martikaisismi, jossa on kuitenkin vähintään toinen puoli totuutta.

Monenlaisilla kokoonpanoilla soolouransa aikana kiertänyt taiteilija oli laajentanut viime aikojen Martikainen-Petri Tiainen-duoaan lyömäsoittaja Janne Mathlinilla. Koska basistia ei ollut, odotin hieman kevyempää perkussionismia kuin kokonaista rumpusettiä. Konsertin alkupuolella virveli särähti voimalla muiden äänten rinnalla, mutta kummasti siihen tottui keikan edetessä. Basismin puutetta paikkasi Tiainen loihtimalla bassotaajuuksia koskettimistaan.

Siviilissä kanttorina työskentelevä Tiainen otti ilon irti myös urkuharmoonistaan, erityisesti uudessa joululaulussa On joulu täällä taas, jossa hammond-oletettu ujelsi kirkollisissa sfääreissä. Ilta sisälsi neljä uutta luentaa, joista Tom Waits -laina Pidä tuo toivo sekä Retorinen kysymys julkaistiin hiljattain singlenä. Osa vanhoista lauluista oli saanut uudet sovitukset, jotka toimivat kahdenlaisesti. Se on oikeastaan aika tyypillistä, kun tietynlaiseen muottiin totutettua yleisöä lähdetään kylmiltään haastamaan. Positiivisen erityismaininnan ansaitsee Nainen, sinä olet nuiva -kappaleen uusi salajazzahtava poljento.

Monella tavalla riemastuttavat YUP-lainat mukaan lukien illan aikana kuultiin läpileikkaus noin kymmeneltä albumilta ja parilta EP:ltä ja singleltä yli 30 vuoden aikajänteellä. Vaikka Martikaisen soolouran materiaali olisi kannatellut konserttia riittävästi, YUP-laulut toivat mukaan sellaista dynamiikkaa ja räjähtävää luovuutta, ettei ole sattumaa miksi Väärinkäsityksiä merellä ja Homo sapiens oli sijoitettu toisen puoliskon loppuun ennen encoreita. Martikainen on sinut menneisyytensä kanssa ja jaksaa innostua ikiaikaisista klassikoista ilman että lopputulos olisi kädenlämpöistä, nostalgian turpeaa haikailusimulaatiota. Soolo-Martikainen huutaa harkiten, mutta silloin kun se YUP-lauluissa kuuluu asiaan, ääni irtoaa lattiasta täysin palkein.

Teksti ja kuvat: Heikki Väliniemi