Sweeties, Jermaine, I Was A Teenage Satan Worshipper
05.01.2007
Klubi/Tampere
Klubin fiksu päätös aikaistaa keikkojaan johti siihen, että näin perjantai-iltanakin piti olla paikalla jo yhdeksän pintaan, jos halusi nähdä kaikki illan live-soittajat. Niinpä vähän vaille paikalle saapuessani paikka ei ollut vielä kovin kansoitettu, vaikka illan mittaan väkeä tulikin oikein hyvin. Ja mikä parasta, tila ei tyhjentynyt bändien lopetettua, mistä voi varmasti kiittää myös deejii-kopissa touhunnutta Jukka Salmista, josta on kehittynyt vuosien saatossa yksi parhaista Tampereen indie-levysepoista.
Traffic Islandin keikan peruuntuminen selkisi vasta paikan päällä, kun tilapäisbasistilla varustettu Sweeties kipusi lavalle. Hiukan harmitti, vaikka toki Makeisetkin kelpaavat. Bändin iloinen paukkupurkka on näemmä kulkenut hiukan aiempaa rokimpaan suuntaan ja biisimateriaalista löytyy tarttuvia ralleja. Lyhyt setti ja väen vähyys eivät silti oikein kyenneet luomaan todellista hurmosta päälle.
Olisihan se aika hassua, jos sama jamppa viihtyisi lavalla useamman keikan putkeen. Koska soittojärjestys tarjosi keskimmäisen paikan särökitaravallin ja lelu-urun synteesille, I Was A Teenage Satan Worshipperille, ei Pasipetteri Viitanen tällä kertaa näppäillyt nelikielistä Sweetiesissä. Teinisatanistien kieltämättä hilpeä ja myös tarttuva kaava alkaa olla tuttu ja hititkin on kuultu. Nyt kolmikko kaipaisi jonkinlaista seuraavaa askelta – uusia biisejä, kaavan syventämistä tms… Kuulin huhupuhetta, että bändiin olisi tulossa liverumpali. Jos näin on, siinä saattaisi olla yksi avain.
Toki bändi on edelleen iskussa ja myös sympaattinen, mutta se tuorein innostus on tainnut mennä jo ainakin Tampereen keikkojen osalta. Toki pakkaa aina naurattamaan, kun bändillä kerta kerran perään hajoaa jotain. Nyt se oli kitaran piuha. Pasin etsiessä vikaa Utu ja Tuomo ehtivät rennosti istuskellakin hetkisen…
Jermainen emo-valli oli selkeästi ottanut live-muodossa askeleita eteenpäin. Nelikon positiivinen ja iloisesti pomputtava soitto on löytänyt esiintymiseen rentoutta ja biiseihin entistä enemmän koukkua. Toki ongelma on edelleen se, että biisimateriaali on aika tasapaksua, mutta pystyn kyllä helposti kuvittelemaan Pirkkalan pojat jo ensi kesän isommille festivaaleille hyppyyttämään kansaa. Sen minkä Disco Ensemble tekee silkalla energialla ja Lapko tummuudella, voisi Jermaine tehdä hymy huulilla, auringonpaisteesta nauttien. Edellä mainittujen parhaisiin hetkiin on kuitenkin vielä hiukan matkaa…
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
