Total Devastation, Satura Lanx, Ghost Brigade
14.02.2007
Nightlife/Helsinki
Ystävänpäivän kunniaksi järjestetty Noise-klubi ei jaksanut vetää suuria joukkoja paikalle. Oliko syy arki-illassa, klubipaikan hankalahkossa sijainnissa, vai bändien (suhteellisessa) tuntemattomuudessa, tätä en osaa sanoa. Sääli se joka tapauksessa oli, sillä nämä yhtyeet olisivat ansainneet paljon vuolaamman vastaanoton.
Illan avannut Ghost Brigade on ollut tammikuussa studiossa nauhoittamassa debyyttialbumiaan, jota odotan mielenkiinnolla. Olin kuullut heiltä ennen tätä iltaa vain nettijakelussa olleen Based on You -biisin, mutta sitä olenkin diggaillut täpöllä. Se erottuikin korvaani setin selvänä kohokohtana, sillä yksikään muu biisi ei sisältänyt samanlaista padotun, mutta silti vääjäämättömästi eteenpäin jauhavan tunnevyöryn tuntua. Yhtye tarvitsisikin vielä pari tällaista iskusävelmää lisää. Heidän koko settinsä kuunteli kyllä läpi mielikseen, soitto oli antaumuksellista mutta silti äärimmäisen tarkkaa, ja yhtyeen valitsema rokahtava tyyli on mukavasti vinossa ainakin suomalaisen metallin valtavirrasta.
Satura Lanx oli puolestaan minulle täysin uusi tuttavuus. Täytyy sanoa, etten keikan perusteella ihan kamalasti lämmennyt - erottuvuus, se erottuvuus. Yhtyeen hardcoren suunnasta ammentavassa metallissa oli kuitenkin energiaa, ja vaikka yleisö olikin staattista, niin laulaja Hannu liikkui koko porukan edestä. Sekä aaveprikaatin että saturoiden rumpalilla oli Converge-paita yllään, ja jos edellisten ilmaisussa oli tämän yhtyeen tapaan koko ilmaisusta tihkuvaa tunnelatausta, lähestyi jälkimmäinen heitä päällekäyvällä raivokkuudella, mikä herättää aina kunnioitusta.
Kolmella julkaistulla albumillaan Karhulan ylpeys Total Devastation oli selvästi illan konkaribändi. Heidän Wreck-albuminsa oli minulle yksi viime vuoden kovimmista uutuuksista, minkä vuoksi olinkin hyvin kiinnostunut yhtyeen livekunnosta. Ja perkeleen kovahan se oli, kuten tällaiselta parrakkaiden körmyjen koplalta voi odottaakin. Wreckin biiseistä kuultiin nyt ainakin High Standard, Unsung Hero, Twitcher ja edelleen massiivisen hieno Aware, joka tosin kärsi hieman levyllä kuultavien urkujen puutteesta. Ja vaikka levyä alunpitäen kuunnellessani en edes tajunnut yhtyeessä olevan kaksi laulajaa, toimi lavalla vokaalivastuun jakaminen Lauri Pikan ja Jaakko Heinosen kesken erinomaisesti. Miehet vaikuttivat hieman turhautuneilta yleisön passiivisuuteen, ja kuittailivatkin tästä pariin otteeseen, mutta tämä ei onneksi lannistanut bändiä. Keikka vahvistikin käsitystäni totaalihävityksestä Suomen tämänhetkisenä teknisen ja musertavan raskaan metallin lipunkantajana.
Teksti ja kuvat: Mikko Heimola
