The Haunted (Swe), Burst (Swe), Abduktio
20.02.2007
Lutakko/Jyväskylä
Kun keikka osuu tiistaille ja ulkona on parikymmentä astetta pakkasta ja hyinen viima, voisi pessimistisempi olettaa illan menevän myttyyn ja realistisempikin jäävän laimeaksi. Ei mennyt eikä jäänyt. Pari lämppäriä ja etenkin illan pääesiintyjä, Ruotsin The Haunted, lämmittivät Lutakollisen kansaa kuumaksi, osan suorastaan hikiseksi.
Ensimmäinen akti oli kotimainen Abduktio. Viime vuonna mainion Yövuoro-ep:nsä julkaissut viisikko aloitti kymmenen tietämillä oman osuutensa paiskomisesta. Bändi soitti äärimmäisen tiukan puolituntisen, jossa ei juuri löysiä ollut. Kombo runttasi metallista ja poukkoilevaa hard coreaan siihen malliin, että ainakin allekirjoittanut oli oikein tyytyväinen. Jos bändi on levyillään jäänyt hieman liian etäiseksi, nähtiin Lutakossa laadukas ja energinen show silkkaa ydintä. Laulaja Mikko Suikkasen lupauksen mukaan uutta kokopitkää saadaan odottaa syksymmällä. Hieno homma, ainakin minä löydän tuolloin tieni levykaupoille. Ehkä hauskinta Abduktion keikan aikana oli seurata lavan edustalle muodostunutta teini-moshpittiä, jossa nuoremman polven musadiggarit mätkivät toisiaan kuin isommat konsanaan. Pojasta polvi ja sitä rataa, homma näytti olevan oikein hienosti hallussa.
Abduktiota pidempään soitti ruotsalainen Burst. Ja valitettavasti tylsemmin, sillä homma toimi paperilla paremmin kuin käytännössä. Raskaita riffejä louhiva metallikone jäi jotenkin vaisuksi. Ainakaan vuorovaikutuksen puutteesta ei porukkaa kuitenkaan voi syyttää. Laulaja Linus Jägerskog osoittautui varsin sympaattiseksi veikoksi ja kertoi muun muassa, ettei koskaan ollut tuntenut sellaista kylmää mikä tiistaina tanssisalin ulkopuolella oli. Eipä varmaan, kaverit ovat kuitenkin tuon pienemmän rapakon takaa maasta, jota ei myöskään ole sijainnilla siunattu. Jyväskylän doom-death-ylpeyttä Swallow the Sunia Linus kehaisi, mikä herätteli jossain vaiheessa väsyksiin päässyttä yleisöä. Välillä pitissä liikuttiin ihan reteästi, mutta suurin osa keikasta oli kuitenkin nyökyttelyä. Liekö porukka odottanut The Hauntedia vai oliko vika orkassa, paha sanoa. Joka tapauksessa Burst oli lievä pettymys.
The Haunted saatiin lavalle puoliltaöin. Meininki oli alusta asti erittäin selvä. Tätä oli odotettu, ja odotukset lunastettiin saman tien. Yleisö oli yhtä nyrkki- ja pirunsarviviidakkoa näiden länsinaapureiden kavutessa lauteille. Ruotsin pojat tuntuvat olevan mukavia kavereita kaikki, tosin The Hauntedin keulakuva Peter Dolving jotenkin röyhkeämpi kuin Burstin kollegansa. Jos edeltävän esityksen aikana saattoi havaita jonkinmoista yliyrittämistä, The Haunted hoiti hommansa kotiin melkoisen suvereenisti. Sälleillä itselläänkin näytti olevan lavalla hauskaa, ja Dolving jäi useamman kerran patsastelemaan tuppisuuna nauttiakseen yleisön huutelusta. Eikä kitaristi Jensenin tarvinnut kovinkaan paljon elehtiä saadakseen yleisön taputtamaan tahdissa.
The Hauntedissa yhdistyi raskaus nopeuteen ja tarttuvuuteen sopivassa suhteessa. Monet mitälie metallicorea puskevat yhtyeet tuntuvat joskus hieman puuduttavilta, mutta tämän bändin soittaessa ei aika tullut pitkäksi. Oli kyse sitten tuhatta kulkevista trash-kaahauksista tai hitaammista jurnutuksista, hommassa oli jujua. Tylsäksi meno ei äitynyt missään vaiheessa. Dolving varoitteli eräässä vaiheessa seuraavan biisin hitaudesta ja kehotti tässä vaiheessa hakemaan olutta baarin puolelta. Enpä nähnyt kenenkään poistuvan, vaan meno jatkui samanlaisena mättämisenä. Helvetti sentään, yhtään biisiä en tuntenut ennen iltaa mutta nyt olen aika selkeästi bändin fani. Mutta kuka olikaan se mysteerihemmo, joka sukelsi lavalta yleisön niskaan? Liekö joku bändin läheinen, kun järjestysmiehet eivät asiaan puuttuneet.
Tanssisali Lutakon henkilökuntaa on kyllä pakko kehaista taas, ties kuinka monennen kerran. Pitissä riekkuessa tulee hiki ja jano jano, eikä vessaan tai tiskille juomaan meneminen välttämättä tule kysymykseen. Staffilaiset virvoittivat aktiivisempaa yleisönosaa tyylikkäästi kantamalla hikipäissään riehuville täysiä tarjottimia vesituoppeja. Tuli jälleen sellainen olo, että asiakkaista halutaan pitää huolta. Minua saa kaikin mokomin syyttää paikkakuntauskolliseksi, mutta jos väitän Lutakon kuuluvan tiukimpaan eliittiin Suomen keikkapaikoista, en liene kovasti väärässä. Henkilökunnan huolenpito kruunasi loistavan illan. Hyvissä puitteissa The Haunted veti vuoden parhaan keikan tähän mennessä.
Teksti: Tuomas Tiainen, kuvat: Kalle Björklid/Huumakuva.net
