Lenny Kravitz (Usa)
23.05.2002
Globen/Tukholma
Kauan odotettu päivä oli vihdoin käsillä. Lenny Kravitzin keikasta oli unelmoitu jo vuosia.
Näkisin vihdoin suuren suosikkini, miehen, joka osaa tehdä ja esittää musiikkia paremmin
ja aidommin kuin muut. Hän on itse rock, groove, funk ja pop. Ilta alkoi jonottamisella Globenin ulkopuolella.
Hysteria valtasi ajoittain meidät ja muun lavan eteen jonottavan porukan. Sisään päästiin vihdoin
ja uusi odottaminen alkoi. Lämppäribändi Caesar’s Palace soitti puolisen tuntia,
mutta se ei jättänyt suurempia muistikuvia. Muutama hyvä biisi sai melkein, vain melkein,
unohtamaan illan pääesiintyjän.
Vihdoin lavalla alkoi tapahtua. Huudon ja kiljumisen säestämänä Lenny Kravitz aloitti
kauan odotetun keikkansa biisillä Bank Robber Man. Aloitus ei ehkä ollut paras,
mutta toinen biisi Rock And Roll Is Dead räjäytti Globenin.
Koko halli rockasi sielunsa pohjasta. Lavan edustan meininki oli mieletön.
Ihmiset bailasivat tungoksessa ja itse Lennyn näkeminen muutaman metrin päästä sai tyttöjä pyörtymään.
Konsertti koostui suurimmaksi osaksi menevistä rock-biiseistä. Välillä tunnelmoitiin balladien tahdissa
ja kuunneltiin Kravitzin uskomattoman upeaa ääntä, joka pääsi vielä levyjäkin paremmin esille konsertissa.
Pääosin biisit olivat uusimmalta albumilta, mutta myös vanhempi tuotanto muistettiin.
Keikka jatkui biiseillä Dig In, Battlefield Of Love, More Than Anything In This World
ja Come On And Love Me. Lenny otti yleisön mukaan loistavasti. Hän kommentoi eturivien tapahtumia,
antoi palautetta ja laulatti koko täyttä hallia. Kravitz bändinsä kanssa ei vain esittänyt biisejä,
vaan esiintyi, improvisoi ja nautti itsekin soittamisesta ja laulamisesta. Monet kappaleet saivat
uusia sävellyksiä ja sanoituksia, kun Kravitz ja saksofonisti Harold Todd innostuivat
bluesin ja jazzin maailmaan. Kovempaa meininkiä kuultiin Lennyn ja pääkitaristin Graig Rossin
improvisoidessa ja mahtavan naisrumpalin Cindy Blackmanin sooloissa. Konserttilava oli
suhteellisen yksinkertainen ja lähellä yleisöä. Mitään turhaa rekvisiittaa ei ollut.
Lenny Kravitz pysyi tyylilleen uskollisena ja musiikki oli pääasia. Taustalla meni videoita ja valoilla
saatiin lisää tunnelmaa, mutta musiikki oli kaikki kaikessa.
Kravitz laulatti yleisöä erityisesti biiseillä Stillness Of Heart, Let Love Rule
ja American Woman. Hän oli huolestunut pyörtyneiden voinnista ja omisti heille yhden biisin.
Kravitz otti yleisön mukaan myös erikoisella tavalla: ottamalla kuvia riehuvasta jengistä
fanien kameroilla.
Keikalla päästiin kuulemaan vielä muun muassa If I Could Fall In Love,
Pay To Play, Fields Of Joy ja Can We Find A Reason.
Viimeisenä varsinaisen keikan biisinä kuultiin vihdoin Are You Gonna Go My Way,
joka sai jengin täydellisesti sekaisin. Reilun puolentoista tunnin esiintymisen jälkeen Kravitz
soittajineen jätti lavan hetkeksi ja mieletön huutomyrsky valtasi areenan.
Pian keikka täydellistyikin biiseillä Believe ja Again.
Tunnelma oli herkkä ja käsin kosketeltava. Againin eroottinen lataus sai naispuolisen fanin
heittämään alushousunsa lavalle. Kravitz kommentoi, etteivät nuo kyllä minun ole ja hymyili perään.
Ensimmäisen encoren jälkeen tuntui, että jotain puuttuu. Jotain uupui täydellisestä setistä
ja sieltä se tulikin. Fly Away repi viimeisetkin mehut yleisöstä
ja sai musiikin ylilahjakkuuden Lenny Kravitzin esiintymään ilman paitaa.
Halusin tulla huomioiduksi itsekin ja muistin rakkaan aurinko-koruni.
Sitä heiluttelemalla Lenny huomasi myös minut, katsoi kohti ja osoitti minua.
Suuri idolini oli nähnyt minut, enkä voinut muuta kuin nauraa, hyppiä ja riehua
keikan jälkeisessä transsissa. Unelma täydellisestä Lenny Kravitzin konsertista oli toteutunut.
Hurmoksessa, Nelli Korpi
