Sauna Open Air - torstai

Vuoden 2007 Sauna Open Air vietettiin asianmukaisen saunamaisissa tunnelmissa. Hellem�ist� l�mp�� piisasi joka p�iv�, eiv�tk� lauteet p��sseet viilentym��n raskaan musiikin raikuessa kolmena p�iv�n� Tampereen Etel�puistossa.

Torstaina portit avattiin puoli viidelt� ja jo vaivaista varttia my�hemmin koitti Korpiklaanin esiintymisvuoro pienell� lavalla. Niinp� yhtye sai esiinty� aluksi sangen v�h�iselle yleis�lle, mutta tilanne parani jatkuvasti, kun porttien jonoista purkautui paikan p��lle yh� uusia ja uusia folkmetallin yst�vi�. Itse yhtyett� t�m� vaikea v�li ei tuntunut vaivaan silti tippaakaan, vaan Jonne & kumppanit v��nsiv�t heti alusta l�htien sata lasissa. Yhtye on julkaisemassa kes�kuun lopulla uutta Tervaskanto pitk�soittoa, joka on b�ndin nykyisen muodon nelj�s albumi. Julkaisutahti onkin ollut harvinaisen kiivas, sill� Korpiklaanin debyyttih�n ilmestyi kauppojen hyllyille vasta vuonna 2003.

Soundit olivat ehk� aavistuksen verran liian jykev�t, mutta tuokaan ei haitannut ensiluokkaisen tunnelman luomisessa. Tulevalta Tervaskannolta tarjottiin (ainakin) Let�s Drink niminen ralli ja saatiinpa ekstrana kuulla jopa pieni p�tk� Black Sabbath biisi�, mik� sai tietysti v�est� irti raikuvat suosionosoitukset. Setti p��tettiin hienosti b�ndiesittelyyn ja yhteiskumarrukseen, eik� festivaaleja olisi juuri t�t� rivakammin voinut avata.

Juhlat isolla lavalla sai kunnian k�ynnist�� t�n� vuonna retkue nimelt�ns� Los Bastardos Finlandeses. T�m� suomalainen tekij�miehi� vilisev� rock�n�roll viisikko on esiintynyt julkisuudessa usein meksikolais-henkisiss� vetimiss�, eli sombreroissa sek� ponchoissa. Samoin esiintyj�nimet on muokattu Rio Granden varrelle sopiviksi. T�ll� kertaa sombrerot olivat kuitenkin j��neet pois, puvustuksen koostuessa enemm�nkin teksasilaisista vaateparsista.

My Name Is El Muerte debyyttilevyns� t�n� kev��n� julkaissut ryhm� ei saanut t�ytetty� ison lavan edustaa ��rimmilleen, mutta eiv�th�n n�m� rokkikukkory�k�leet moisesta l�hteneet lannistumaan. Siisp� ei muuta kuin entist� kovempi rokkivaihde silm��n ja menoksi. Rumpalin pallilla omaa showtaan jatkuvasti yll� pit�nyt El Bastardo Grande (tunnetaan my�s nimell� Twist Twist Erkinharju) yllytti v�ke� rankempaan meuhkaamiseen todeten, ett� �kirkkohan on auki vasta sunnuntaina�. B�ndi saikin yleis���n jonkin verran mukaan, mutta kun setist� ei l�ytynyt niit� todellisia niittibiisej�, j�i yritys aavistuksen puolittaiseksi � tai sitten kipaleet eiv�t olleet t�ss� vaiheessa viel� riitt�v�n tuttuja.

Rokkityyliin kappaleiden loput r�nsyiliv�t kohotuksesta kohotukseen ja kuultiinpa pari lyhytt� sooloakin. Vokalisti El Taff Bastardo oli b�ndin keulakuvana todellinen rokkipeikko harmahtavan partansa, sek� k�h�r�isen valtaisan hiuspehkonsa kera. Bastardo omasi t�m�n lis�ksi viel� upean laulu��nen, joten rokin runttaaminen k�vi n�ill� ev�ill� ja kolmen kitaran voimin helposti.

Jo kolme raudanlujaa albumia julkaissut h�meenlinnalainen Pain Confessor oltiin sijoitettu pienelle lavalle, mist� taisi tosin olla ainoastaan hy�ty� t�lle death-thrash rykmentille. V�ke� oli ahtautunut jo ennakkoon paikalle melkoinen m��r�, eiv�tk� rivit muuta kuin vankistuneet setin aikana.

Keikka kiskaistiin k�yntiin pitk�ll� introlla, mink� j�lkeen korventava helvetti p��stettiin valloilleen kolmeksi vartiksi. Alkuvuodesta julkaistu Purgatory Of The Second Sun sai tietysti paljon tilaa biisilistassa, mutta my�s aiempia kiekkoja k�ytiin v�en riemuksi ahkerasti l�vitse. Debyytin sinkkusiivu Poor Man�s Crown sai liikett� niin k�siin kuin jalkoihin, eik� kakkosalbumi Fearragen sinkkuedustaja Fall On Evil Days tainnut sek��n juuri j��d� edellisten varjoon. Niin ik��n Fearragelta lohkaistu, ja jonkun soittajan vaimolle h��p�iv�n kunniaksi omistettu, Butterfly kelpasi ��nest� p��tellen my�s mainiosti. Suurimman m�yk�n aiheutti kuitenkin uuden albumin sinkkubiisi Ne Plus Ultra, jonka aikana estradille ilmestyi my�s tampereen oma metallih�rk�, eli Diablon kultakurkku Rainer Nyg�rd. H�m�l�inen metalliyhteisty� n�ytti toimivan saumattomasti.

Muuten oikein mainiosti onnistunut keikka k�rsi alkupuolella pienist� vokaaliongelmista, kun Make Kivist�n laulu tuntui v�lill� katoilevan jonnekin, eik� basisti Mikko Kivist�nk��n taustalauluista tahtonut saada hetkitt�in mit��n tolkkua. Tied� sitten mist� moinen mahtoi johtua, mutta tultaessa setin puoleenv�liin probleemat olivat jo onneksi kadonneet.

Timo Rautiainen starttasi soolouransa vasta alkuvuodesta 2006, mutta t�h�n menness� herra on ehtinyt julkaista jo kaksi pitk�soittoa, kolme sinkkua sek� yhden ep:n. Keikkarintamalla Rautiainen ei ole sent��n pit�nyt yll� aivan yht� hirmuista tahtia ja kes��n 2007 aikana soolo-Rautiainen heitt��kin vain parikymment� keikkaa.

Saunan isommat lauteet sopivat miehelle erinomaisesti, sill� Rautiaisen �mandoliini-iskelmill� tuntuu olevan yh� tilausta. Tuoreen Loppuun ajettu albumin sinkku Outolintu avasi melankolian portit ja Rautiainen tarjosi v�elle juuri sit�, mit� se odottikin. B�ndin soundi tuntuu hiipineen l�hemm�s Niskalaukausta, ja l�ytyyh�n ryhm�n riveist� t�t� nyky� jo kaksi vanhaa b�nditoveria � basisti Nils Ursin sek� kitaristi Jaakko Petosalmi. Itse�ni n�m� h�rm�l�isen iskelm�metallin alavat maat eiv�t kuitenkaan jaksaneet kiinnostaa kovinkaan kauaa, joten j�tin melko pian ison lavan taakseni ja l�hdin tutustumaan kattavan basaarikujan antimiin.

Stam1na on hissukseen sorvannut alkuvuodesta uusia kappaleita tulevalle kolmannelle albumilleen. Vaikka mit��n aikatauluja ei ole ly�ty viel� lukkoon ajatus siit�, ett� Lemin rymy�j�t tarjoaisivat ihan uuttakin materiaalia kuultavaksi, kutkutteli ennakkoon kovasti mielt�. Viime vuoden tavoin Stam1na oli t�ll�kin kertaa sijoitettu pienelle lavalle, mik� vaikutti niin ik��n ennakkoon tarkasteltuna viisaalta ratkaisulta, vaikka tiedossa olikin takuuvarmaa ahtautta ja kuumuutta.

Kun kielisoitinkolmikko Hyyrynen � Olkkonen - Kangasm�ki ilmestyi intron aikana rumpupatterin eteen �ityi yleis�n meteli jo korvia huumaavaksi, eik� aikaakaan kun se todellinen r�j�hdys tapahtui. Huomio kiinnittyi melko nopeasti siihen, ett� Stam1na oli vahvistunut kiertuekosketinsoittajalla. Niinp� lamppujen alla rettel�i nyt viisi metallip��t�, kosketinosaston saadessa pient� jalansijaa herrain progehtavassa thrashissa. Ensimm�isess� ryt�k�ss� v�elle soitettiin Paha arkkitehti sek� Vapaa maa, joiden j�lkeen koitti vasta ensimm�isen kunnon spiikin vuoro. Hyyrynen kertoi vapain sanak��ntein kuulijoille, ett� tarjolla olisi nyt uunituore biisi nimelt�ns� Sokea hullu. T�m� tietoisku aiheutti tietysti melkoista mylvint�� ja kyll�h�n se uutukainen ihan mainiolta kipaleelta kuulostikin. Nopeaa ja pist�v�� thrashia on t�m�n n�ytteen perusteella luvassa tulevaisuudessakin, mink� saran b�ndi taitaakin suvereenisti.

Keikan loppu oli yht� laskettelua kun Uudet kymmenen k�sky� albumia k�ytiin l�vitse tiiviill� temmolla. Viisi laukausta p��h�n, Likainen parketti sek� Kaksi reitti�, yksi suunta uuttivat jokainen vuorollaan festariyleis�st� ��nt� ja Stam1na osoitti � j�lleen kerran � olevansa aivan pirun kova livekokoonpano. T�m�n pieksenn�n j�lkeen olikin mukava siirty� kohti isoa lavaa.

Torstain p��esiintyj�ksi oli kiinnitetty Megadeth, joka palasi Saunan lauteille kahden vuoden tauon j�lkeen. Megadeth on el�nyt viime vuodet uutta kev�tt��n ja tuore pitk�soitto United Abominations, joka ilmestyess��n kapusi listoille eri puolilla maailmaa, on vain vankentanut yhtyeen nousujohteista kurssia. Yleis�ss� olikin b�ndin faneja useassa sukupolvessa, sill� osa vannoi vanhojen Killing Is My Business.. And Business Is Good! �aikojen nimeen, kun taas toisille metallip�ille b�ndin 2000-luvun tuotanto oli selv�sti sit� rakkainta.

Kellon osoittaessa tasan puoli yhdeks�� uuden albumin aloitusraita Sleepwalker kajahti �myreist� eetteriin. T�ss� vaiheessa kentt� oli jo t�ynn� v�ke�, joka otti suosikkinsa vastaan eritt�in ��nekk��sti. Ensimm�iset kolme biisi� taottiin per�kk�in, kunnes koitti lyhyen spiikin hetki. Herra Megadeth, eli ryhm�� despootin tavoin johtava Dave Mustaine, oli ��rimm�isen ilahtunut yleis�n l�mpim�st� vastaanotosta, eik� mies peitellyt tyytyv�isyytt��n mill��n tavoin. T�m�n j�lkeen nelikko tekikin juuri sen mit� Mustaine spiikiss��n lupasi, eli koska aikaa oli rajoitetusti soitto nousi p��osaan puheiden kustannuksella. Settilista keskittyi rankasti vanhempaan materiaalin, sek� aivan uusiin siivuihin. Uutukaiselta soitettiinkin Sleepwalkerin lis�ksi Washington Is Next sek� Gears Of War, ja edelliselt� The System Has Failed kiekolta esitettiin ainakin Kick The Chair.

Megadeth kadotti hetkeksi suuntansa vuosituhannen vaihteessa, mutta onneksi vuoden 1999 kauheus Risk sivuutettiin nyt kokonaan ja sit� edelt�neelt� Cryptic Writings kiekoltakaan ei soitettu kuin She-Wolf. Pienen� yll�tyksen� voi vastaavasti pit�� sit�, ett� jopa vuoden 1994 klassikkoalbumi Youthanasia ohitettiin yhdell� ainoalla raidalla, joka oli yll�tt�en Reckoning Day, eik� esimerkiksi Train Of Consequences tai vastik��n uudelleen l�mmitelty A Tout Le Monde. Eip� sen puoleen, Reckoning Day sopi settiin saumattomasti ja vanha laaturalli oli mukavaa kuulla kerrankin liven�. Peace Sells� But Who�s Buying? ja Rust In Peace pitk�soitot saivat sen sijaan runsaasti tilaa. Toisena soitettu Take No Prisoners l�mmitti jo kummasti v�ke�, ja kaikki sokat kiskottiin irti viimeist��n viidenten� soineen Devils Islandin kohdilla. Juuri t�t� materiaalia b�ndilt� oltiin eniten toivottu ja sit� se my�s faneilleen antoi. Auringon painuttua kent�n sivulla kasvavien puiden katveeseen l�mp�tilakin asettui miellytt�v�ksi, lavan valot toimivat aina vain paremmin ja sounditkin olivat melkeinp� viimeisen p��lle.

Keikan j�lkimm�inen puolisko oli yht� suurta juhlaa, kun muiden siivujen ohessa kuultiin sellaisia klassikkoja kuten Tornado Of Souls, Peace Sells sek� vuoden 1985 debyyttilevylt� esiin kaivettu Mechanix. Virallinen osuus p��tettiin In My Darkest Hour vet�isyyn, mink� j�lkeen koitti tietysti encoreiden aika. Myrskyis�n suosionosoituksen p��tteeksi hymyilev� Mustaine palasi joukkoineen lauteille viel� hetkeksi ja yleis� palkittiin kahdella ekstraherkulla. Viimeiset kappaleet olivat Symphony Of Destruction ja Holy Wars� The Punishment Due, eli priimaa tarjottiin loppuun saakka.

Soitto taukosi kellon viisareiden osoittaessa tasan kymment�, eli Mustaine piti todellakin lupauksensa ja tarjosi v�elle niin paljon musiikkia, kuin mit� rajallinen aika vain antoi my�ten. P�iv�n p��esiintyj� lunastikin siihen kohdistuneet odotukset t�ysin.

Sauna Open Air - perjantai
Sauna Open Air - lauantai

Teksti ja kuvat: Mika Roth