Sinkut � Maaliskuu 2008
Anydoll: Wash Away The Grief
Green Tie
Jyv�skyl�l�inen Anydoll pistelee kahden kappaleen singlell��n melodisesti kaartavaa tummaa rockia, jossa laulu on ponnekasta, soitto tunnelmallisen haikeaa ja rokkihaara samaan aikaan hele� ja mahtipontinen. Kitarakaari saa hyvin tukea koskettimista, Madd Morleyn laulu saa my�s hyvin apuja taustalaulussa. Maalailevamman nimibiisin ohella kipakampi Don�t Mind pistelee my�s hyvin. Eteenp�in on menty, mutta matkaa on silti viel� reippaasti ennen kuin Anydoll tosissaan alkaa haastaa tummemman melodisen rockmaalailun listab�ndit.
Ilkka Valpasvuo
Diskaaos: Sota on sotaa
Nightstick Justice/Tuska & Ahistus
Juggling Jugularsin
Petterin ja mm.
Delta Force 2:sessa vaikuttaneen
Markon vuoden 1996 aikana perustama yhteinen b�ndi sai kasteessa nimen Diskaaos. Pitk�n odottelun j�lkeen tuolloiset nauhoitukset on nyt kahden punk-lafkan toimesta viimein painettu vinyylille. Aiemmin materiaalia on julkaistu 30 kappaleen kasettipainoksena. Kyseess� on siis er��nlainen nostalgiajulkaisu, jolle on n�ht�v�sti tilausta.
Mist� siis on kyse? No luonnollisesti p��llek�yv�n �rh�k�st� hardcore-punkista, joka varmasti on 90-luvun puoliv�lin Suomessa ollut todellista undergroundia. Kymmenen biisin mahduttaminen seiskatuumaiselle todistaa ettei yhden biisin parissa viivyt� turhia. Kiukkua ja energiaa on kiitett�v�sti ja biiseiss� on ainakin hetkitt�in my�s muutakin ideaa kuin huutaa joku tietty n�k�kulma tai v��ryys ilmoille mahdollisimman kuuluvasti. Ihan kelvollista �rin��, joskin mist��n varsinaisesta �kadonneesta klassikosta� en ehk� l�htisi puhumaan.
Ilkka Valpasvuo
Jesse: J.E.Z.Z.E.
Suomi-elektron uusi tuttavuus
Jesse noteerattiin viime vuoden puolella p��kaupunkilaismedia Rumbassa kohtuullisen korkealle. T�t�
Kalifornia-Keken ja
Stiletti-Anan muodostamaa duoa hehkutettiin m�nn�vuoden viileimp�n� tulokkaana. Kirppareilta ja vaatekomeroiden perukoilta l�ytyneisiin vermeisiin verhoutuneet Keke ja Ana saattavat muodikkaassa muodittomuudessaan olla hyvinkin viileit�, ja niin on my�s kaksikon musiikki. Huumorimielell�h�n t�ss� ollaan liikkeell�, mutta samalla sen verran vakavissaan, ettei pelk�st� naureskelusta ole kyse.
Debyyttijulkaisu
V�liliha-EP myytiin loppuun, mutta nyt seuraa jatkoa sinkun muodossa ennen kohtsill��n julkaistavaa pitk�soittoa. Sinkun nimibiisi
J.E.Z.Z.E. on melkoisen riemukas tapaus. Ensikuulemalla raita kuulostaa humoristiselta ja hauskalta elektrolta ja my�hemmill� kuunteluilla... humoristiselta ja hauskalta elektrolta! Toinen originaali
Mimmi pist�� kenties viel�kin paremmaksi. Sinkulla on my�s remixit kummastakin biisist�, joista
Boys of Caligulan viipyilev� skwee-versiointi nimikappaleesta onnistuu paremmin kuin
DJPP:n Mimmi-remix.
Tuomas Tiainen
Maunula: Aavistuksia
Helsinkil�inen kevyen rullaavaa suomenkielist� kitarapoppia soittava
Maunula l�hestyy kuulijoitaan kahden kappaleen sinkuralla. Reipas ja valoisa avausraita
K�si kylm�n veden alla nostaa hymyn kasvoille, tummempi ja
Kauko R�yhk�n ja
Zen Caf�n mieleentuova nimibiisi vakuuttaa syvemm�ll� tasolla. Maunulalla ei ole ongelmaa ainakaan tarinoiden osalta eik� soittokaan s�r�htele. Kumpikaan puoli ei ole turhan yksiuraista. Niinp� yhtyeelle uskaltaakin lupailla hyvi� hetki�, jos vastaavaa materiaalia riitt�� pidempiinkin tuotoksiin. Maunula ei viel� lunasta itse��n t�htiin, mutta pohjaty� alkaa olla vahvalla tasolla.
Ilkka Valpasvuo
Misleds: Bipolar
Donko
Jyv�skyl�l�inen funkrockin parissa groovaava
Misleds tarjoaa saatteessaan verrokeiksi mm.
Red Hot Chili Peppersin ja
No Doubtin siitosta. Toki tuokin jotain musiikista kertoo, mutta ei hommassa kyll� ole yht��n No Doubtilla vieh�tt�neit� ska-s�vyj� tai Peppersin punk-otetta. Ennemminkin kyseess� on tummapintainen rock-groove, jossa rytmiryhm�ll� on mukavan juoksevan munakas ilme ja solisti
Ms. Ledin kaartavassa laulussa alkaa olla kohtuullisen hyvin imua. Hallittu tiluttelevuus, eteenp�in pyrkiv� kantavuus ja energinen biletysmeininki ovat t�m�n kahden raidan sinkun hyvyytt�. Biisien ollessa basisti
Jimmy Reyn s�velkyn�st� per�isin, on soitossa mukavan vahva sija nykiv�ll� bassosoundilla. Pient� kiteytyst� jos viel� saisi koukkupuolelle, niin Misleds alkaa jyr�t�.
Ilkka Valpasvuo
Oliver: Ei vanhene koskaan
Virroilta kotoisin oleva suomirock-nelikko
Oliver pistelee Maunulan tapaan hyvin eik� ole mik��n ihme ett� sinkku sai julkaisunsa my�t� my�s radiosoittoa. B�ndill� on soitossaan sek� hyv� draivi, tyylikk�it� melodioita ett� toimiva melankolinen pohjavire. Hyv� vauhdinpito pit�� kuitenkin huolen siit�, ettei viimeinen mainituista kaada hommaa miksik��n mollijollotteluksi. Nelikolla on sellainen hauskan
�kevythevahtavan� mahtipontinen tyyli polkaista suomirockillaan eteenp�in, joka tulee komeasti esiin etenkin
Mit� min� teen kappaleen kertsiss� ja nostatuksissa. Ei ehk� meik�l�isen musaa, mutta omassa sarjassaan sielt� paremmasta p��st� olevia tulokkaita.
Ilkka Valpasvuo
Polar Ends: At The Bus Stop
Naantalilainen
Polar Ends yhdist�� musiikissaan bussipys�kit ja
Barry Whiten.
At The Bus Stop -single esittelee tuoreen ja kehityskelpoisen yhtyeen. Mikkitangon seuduilla heiluvan
Antti Kokkom�en ��ni on jossain
Incubusin laulajan ja
Serj Tankianin v�lill�, vaikkei ��niala olekaan niin rep�isev�. Kakkosraita jatkaa ensimm�isen kappaleen kitaravalleja ja iskumentaliteettia.
Moonlight And Barry White �kappaleessa parasta on kitaran ja laulun tuoma ristiriita melodisuuden ja m�t�n v�lill�, vaikka teksti ei olekaan kovin ihmeellinen. Kaiken kaikkiaan orkesterilla on yll�tt�v�n hyv� kokonaisote, ottaen huomioon ett� viisikko on ollut kasassa ainoastaan noin vuoden.
Otto Kylm�l�
Superjaded: Yet Another Farewell
Superjaded on vuonna 2005 perustettu rock-yhtye p��kaupunkiseudulta. Alun perin puhtaasti cover-pohjalta perustettu kokoonpano on parin viime vuoden aikana hiljalleen kehitellyt omia s�vellyksi� ja muuttanut kurssiaan yhdentekev�st� bileb�ndist� kohti vakavasti otettava rock-yhtyett�.
Yhtyeen omakustannesingle Yet Another Farewell esittelee energisen rock-yhtyeen, jonka soitto on ihailtavan kyps�� ja tuotannollinen lopputulos taidokkaan viimeistelty�. Musiikillisesti Superjaded edustaa radiokelpoista, nopeatempoista rockia, jota maustetaan taidokkailla rytmivaihdoksilla, vaihtoehtoisesti sahaavilla kitaroilla sek� ripauksella coolia, urbaania synkkyytt�. Kaiken keski�ss� on vieh�tt�v�n laulu��nen omaava
Anna Andersson, jonka laulu��ni tuo jossain m��rin mielleyhtymi� kotimaisen
Kemopetrolin suuntaan. Muutoin Superjaded on kuitenkin yhdysvaltalaisen rockin j�lkel�inen, vaikutteita on kuultavissa moneltakin rapakon takaiselta nimelt�. T�st� huolimatta suoranaiseen imitointiin ei sorruta. Muun soittajiston yl�puolelle nousee erinomaisen tiukkojen komppiensa ansiosta rumpali
Janne Ojaniemi. Yhtyeen p��asiallisena biisinikkarina esitt�ytyy kitaristi
Jyri Pakarinen.
Yet Another Farewell -julkaisun vauhdikkain ja muistettavin kappale on
Ride, joka on saanutkin ansaitsemaansa huomiota YleX:n taajuudella. Laatuty�ksi hiotun singlen ongelma onkin lopulta vain siin�, ett� Superjaded ei j�rin erotu radion tai MTV:n rock-tarjonnasta. Jotakin omaper�isen s�v�ytt�v�� n�ihin sin�ll��n synk�nraikkaisiin kappaleisiin olisi saatava jatkoa ajatellen.
Otto Suuronen
The Nancy Wha: Waltz of Shame
Popcity Vaasa
The Nancy Wha on purkittanut sinkulleen kaksi tehokasta ja iskev�� raitaa joissa on my�s tarvittava ripaus melodisuutta. En tied� pit�isik� huomautus ottaa kohteliaisuutena vai ei, mutta ainakin kappaleessa Waltz of Shame laulaja
Gasparin ��ni muistuttaa
The Sounds -yhtyeen
Maja Ivarsonia. Varsinainen singlekappale on hyv�, mutta ei toinen raitakaan osoittaudu huonoksi. Itse asiassa se taitaa ottaa niskalenkin a-puolesta.
Dealers And Drunks on
Clashin hengess� tehty�, letke�� ja menev�� punkrockia. Huutokertos�teet toimivat aina ja t�ll�kin kertaa raita sai ajoittain allekirjoittajan pomppimaan tuolissaan. Innolla j��n seuraamaan kehityst� ja kenties tulevaa pitk�soittoa.
Otto Kylm�l�
The Tarjas
Killer
Ulvilan punkrokkarit pistelev�t
The Donnasin �jalanj�ljill� raipakkaa ramo-punkkia mukavan rupisella otteella ja hyv�ll� poljennolla. Vaikka trio meuhkaa kakkospuolen aluksi ett�
(m� en haluu menn� ulos) En�� ikin�, saa yhtyeen riehakas ote pit�m��n palopuhetta ihan vaan l�pp�n� eik� min��n todellisena synkistelyn� vaikka ydinsota uhkaa ja mik��n siell� ulkona ei innosta. Lyhyit� rallejahan n�m� ovat niin kuin asiaan kuuluu. L�hes instrumentaali avaus
Sin� hullu, mainio
Punkrock prinsessa ja kes�biisiksikin sopiva
Kes� kuuma ovat aiemmin mainitun s�vellyksen ohella kaikki ihan tarttuvia ja hersyvi� ralleja. Silti mit��n todellisia anthemeja
The Tarjas ei t�ll� n�ytteell� tarjoile. Ei kolmikon materiaali silti huonoakaan ole. Kipakkaa ja rennon oloista ramoa soitellaan nyky��n muutenkin liian v�h�n ja The Tarjasilla on selke�sti potentiaalia tehd� viel� ne todelliset iskunsa. Viihdytt�v�� ja sopivan s�rm��.
Ilkka Valpasvuo
Lukukertoja: 9959
