Kupiainen: Viulunsoittaja kadulla
24.02.2010
Teos
Harvempia valtion taiteilija-apurahan saajia lienee tuettu, jotta he voisivat toimia katusoittajina. Teemu Kupiaista on: vuonna 2002 hän sai avustusta tarkoitukseensa soittaa Bachia eri kulttuuripiireissä. Sibelius-Akatemian alttoviulun ja kamarimusiikin lehtori Kupiaisen kirjoittama ja tähdittämä Viulunsoittaja kadulla koostuu näillä eri kulttuureihin suuntautuneilla matkoilla tehdyistä päiväkirjamerkinnöistä. Kirjan toiseksi tekijäksi merkitty Stefan Bremer, mm. valokuvaustaiteen professorina toiminut ja suomalaisen valokuvataiteen keskeisimpiä hahmoja – myös rockvalokuvistaan tunnettu mies – osallistui kameroineen yhdelle matkoista.
Matkakertomuksista neljä – Kiinaan, Intiaan, Marokkoon ja Ranskaan suuntautuneet – koostuvat Kupiaisen päiväkirjamerkinnöistä. Toinen ja myöhempi Intian matkaa käsittelevä kertomus koostuu yksinomaan Bremerin valokuvista, ja se on sellaisenaan liki yhtä lähelle Kupiaista päästävä kuin miehen omat sanat. Ja yhtä informatiivinen.
Kirjan keskiössä on kaksi teemaa. Se kuvaa toisaalta opettaja Kupiaisen omaa musiikin opiskelua ja itsensä haastamista. Bach ei ole helpoin soitettava, mutta alttoviulisti – ja vain alttoviulisti – voi lisähaastaa itsensä yrittämällä soittaa kaikki Bachin sarjat, sonaatit ja partitat ulkoa yhdessä ja samassa konsertissa. Niin kuin Kupiainen. Kupiaisen kamppailusta sekä ennen kaikkea soiton nauttimisesta kertovaa tekstiä on ilo lukea. Jotkut hänen katusoittohetkistään muodostuvat nimittäin intiimeiksi konserteiksi, joissa Kupiaisen ja kuulijan lisäksi läsnä on myös lukija.
Tämä on kirjan toinen teema. Se kuvaa mitä hienoimmalla tavalla, miten musiikin avulla on mahdollista saavuttaa yhteys toisiin ihmisiin – kulttuureista, perinteistä ja ennakko- sekä musiikkikäsityksistä riippumatta. Musiikki on universaali kieli, ja vaikka emme ymmärtäisikään sitä, yhdistää se meitä toisiin kulttuureihin. Se voi auttaa meitä kanssakäymisessä, ja ehkä jopa ymmärtämään toisiamme. Kupiaisen matkakertomukset ikään kuin sanovat: siellä missä kaksi tai kolme on koolla musiikin nimessä, siellä yhteys on heidän välillään.
Maineikkaissa Kölnin musiikkikorkeakoulussa sekä Salzburgin Mozarteumissa opetusta saanut Kupiainen aloitti katusoiton 90-luvun alussa, tuolloin perheen elannoksi Etelä-Euroopassa matkustellessa. Se vei hänet varmasti pidemmälle matkalle kuin hän tuolloin ajatteli, kauemmas lähtökohdistaan mutta ehkä siksi myös lähemmäs muita. Viulunsoittaja kadulla on kaunis ja ajattelevainen kirja, harras mutta silti täynnä riemua. Sitä on nautinto lukea ja katsella, ja taustamusiikiksi voi Kupiaisen kotisivuilta kuunnella nauhoituksia miehen katukonserteista.
Teksti: Jani Ekblom, kirjailijakuva: Heini Lehväslaiho
