Maailmantango-festivaali
18.09.2010
Pakkahuone / Tampere
Kun Pelle Miljoona asteli lauantai-iltaa viettäneen tango- ja rock-kansan eteen Pakkahuoneella armeijahousuissaan, saattoi pahinta pelännyt huokaista helpotuksesta: Oman tien kulkijoiden yhteinen visiitti vieraalla maaperällä ei tarkoittanutkaan vastakulttuuriukkojen puristamista smokkeihin, esittämään puolivaivaantuneesti kaikkien tuntemia tangostandardeja. Sen sijaan – kuinkas muutenkaan – omapäiset legendat suodattivat omaa tuotantoaan tangon muottiin.
Tasalukujaan samalla juhlivat Pelle (55v.), Tuomari Nurmio (60v.) ja M.A. Numminen (70 v.) saivat tuekseen Jani Uhleniuksen erinomaisen akustisen tango-orkesterin. Perinteitä noudattanut säestys ei murjonut ihan Nurmion taannoisen Kongontien orkesterin rohkeudella tangorytmejä uuteen uskoon, mutta esimerkiksi vuosikymmeniä tangoja patetiallaan tuhonneet viulut loistivat iloisesti poissaolollaan. Ehkä joskus voisi siellä Seinäjoen suunnallakin kokeilla?
Kuten tällaisessa tilanteessa odottaa sopii, Pellen punkit toimivat vaihtelevasti. Juokse villi lapsi pääsi maaliin lähinnä musiikin ja tekstin huvittavan ristiriidan avulla, tarjoten korniudessaan aika makeita nauruja. Sen sijaan rauhallisempi Katulaulaja kuulosti komealta ja huilisti-fonisti Petri Puolitaival soitti kappaleeseen universaaleja huilukuvioita. Pellen setin päättänyt Moottoritie on kuuma tuntuu toimivan ihan miten päin väännettynä tahansa. Ehdottomasti yksi illan kohokohdista.
Dumari vetäisi alkuhönkäyksenä Oi mutsi mutsin, mikä osoitti, ettei herra tullut vain uusimaan omien tangokeikkojensa materiaalia eri orkesterilla. Toisaalta, eihän Sunnuntaina-tangoparodiaa voinut jättää väliin, kun sen sai esittää "oikeana" tangona. Ja mitäpä olisi erilainen tangokeikka ilman Siihen loppui satumaa -klassikkoa? Argentiina ja Turkki kohtasivat maukkaasti Ankarassa, mutta Tonnin stiflat oli sittenkin illan hienoin esitys. Nurmion ääni on kuin luotu tangorytmeille.
Illan päättänyt ikinuori M.A. Numminen vahvisti orkesteria Pedro Hietasella. Tuttuun tyyliin verkkaisesti tarinoita kertonut Numminen piiskasi ilmoille hieman harvinaisempaa tuotantoa (kuten hervoton Ruma rakastaja), mutta myös "eduskuntavastaisena ja alkoholimyönteisenä" kielletty Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa kuultiin. Metroa aikanaan Helsinkiin vaatinut Minä ja vakituiseni oli niin hulvaton, ettei edes ylimääräisenä yhdessä väärinlaulettu Satumaa onnistunut vesittämään iltaa.
Teksti: Heikki Väliniemi
Kuvat: desibeli.netin arkisto/Ilkka Valpasvuo
