Evestus (EST), Apples of Idun, Cold Cold Ground
04.12.2010
Semifinal / Helsinki
Toisenlaiset pikkujoulut industrialin, äänivallien sekä elektronisen tukevuuden parissa.
Pahimman pikkujoulusesongin keskellä kärvistelevä luminen Helsinki oli täynnä tonttulakkisia, pikkuhiprakassa baarista toiseen vaeltavia seurueita. Joululaulut kaikuivat joka puolella joko kauppojen ämyreistä, tai pari glögiä liikaa nauttineiden juhlijoiden suista. Onneksi tästä kaikesta pystyi pakenemaan edes muutaman tunnin ajaksi Semifinalin kätköihin, jossa kolmen yhtyeen voimin oli tarjolla toisenlaiset pikkujoulujuhlat.
Aikaistuneet soittoajat pääsivät yllättämään, sillä ohjelma käynnistyi jo tasan yhdeksältä, kun eestiläinen Evestus avasi pelin. Ensimmäisestä kappaleesta ehdin kuulla vain loppurysäyksen, mutta tästä eteenpäin Evestus yhtyeineen saikin sitten jakamattoman huomion. Yhden miehen industrial-orkesteri täydentyy livetilanteissa vaihtuvalla määrällä soittajia ja tänä iltana mukana olivat rumpali Tanya M61 Vulcan, lavan vastakkaisilla laidoilla koskettimiaan takovat Georg "DzDz" Gurjev ja Henrik Kotkas, sekä kitaristi Jan Talts. Parin biisin jälkeen mukaan liittyi myös toinen vokalisti John the Baptist, joten lauteilla ei ollut turhaa tilaa.
Evestus julkaisi taannoin täydet pisteet allekirjoittaneen kirjoissa ansainneen This is Dramacore pitkäsoiton, jonka materiaaliin keikka luonnollisesti rakentui rankasti. Albumin äänimaisemat ovat erittäin monikerroksiset, mutta yhtye selviytyi materiaalin asettamista haasteista kiitettävin arvosanoin. Vaikka biiseissä tapahtui jatkuvasti paljon, ei touhu sortunut itsetarkoitukselliseksi nysväykseksi. Nyanssit ja kaikista pienimmätkin yksityiskohdat pääsivät oikeuksiinsa, minkä avulla bändi räjäytti pankin kerran toisensa jälkeen. Iso kiitos tästä kuului myös täsmälleen oikealle äänenpaineelle, minkä ansiosta massiiviset kappaleet eivät jyränneet alleen vaan enemmänkin kietoutuivat ympärille.
Esiintyjänä Evestus osoitti olevansa ensiluokkainen, vokaaliapuri John the Baptistin pistäessä itsensä peliin samanvertaisella raivolla. Keikka kärsi selvästi aikaisesta ajankohdasta sekä kankeasta yleisöstä, mutta herrat eivät antaneet moisen haitata juhlia. Muu orkesteri lähinnä tuki kaksikon esitystä ja eräänlainen lakipiste saavutettiin, kun Evestus loikkasi yleisön paikalle permannolle, kääntyi kohti lavaa ja kaksikko otti vauhdikkaan huutolaulukisan monitoreiden yli.
Turun suunnalla päämajaansa pitävä Apples Of Idun heitti marraskuun alussa kolme keikkaa Baltiassa, joista kahdella mukana olivat Evestus sekä Forgotten Sunrise. Pienen minikiertueen myötä yhtyeen keikkakunto olikin kohdillaan ja vaikka äänivallit olivat tukevammasta päästä, ei puuroutuminen päässyt nytkään pilaamaan pakettia, kiitos optimaalisen äänenpaineen.
Kaikki tuntui olevan muuten periaatteessa kunnossa, mutta vokalisti Eetu Moisio näytti huojuvan jatkuvassa tunteiden vuoristoradassa. Osaan kappaleista herra heitti itsensä peliin suurella sydämellä, kun taas toiset numerot Moisio esitti miltei puolihuolimattomasti. Joskus sävy ja energiataso saattoivat muuttua jopa useampaan otteeseen saman biisin aikana. Ristiriitainen esiintyminen toi toisaalta kokonaisuuteen omanlaistaan kulmikkuutta, joten ehkä kyseessä olikin vain tarkkaan harkittu ja loppuun asti hiottu livestrategia.
Puolitoista vuotta sitten julkaistu toinen pitkäsoitto Disaster Art oli selvästi bändilevy, ja vahvistunut bändimäisyys heijastui nyt vahvana yhteensoittona. Svengaava Blatant Blue imi mukaansa tyystin uudella voimalla ja The Bang paukkui kuin ei koskaan aiemmin. Setin mielenkiintoisimmat numerot olivat kuitenkin ihka uusia kipaleita, joiden nimiäkään ei vielä julistettu. Näiden palojen perusteella yhtyeen seuraavasta albumista saattaa muotoutua melkoinen tapaus, jota lähdetään toivon mukaan työstämään jo piakkoin. Etenkin viimeisenä kuultu, alkuun pitkä ja synkkäsävyinen, ja lopussa raivoisaksi messuksi kasvanut tumma industrial-möhkäle vakuutti.
Mallikkaasti edistyneen industrial-illan sai päättää Cold Cold Ground, joka nautti vahvasta kotikenttäedusta. Syksyllä julkaistu esikoislevy This Side of Depravity esitteli ”elektronista shock rockia” soittavan kokoonpanon isolle yleisölle, vastaanoton ollessa pääosin positiivinen, ja uuden albumin nauhoitukset alkavat kuuleman mukaan jo lähitulevaisuudessa.
Yhtyeen soittoon oli hiipinyt aivan uudenlaista tukevuutta. Lokakuussa Monsieur Beaun kannujen takana korvannut H. Dine vastasi varmasti ainakin osasta muutoksesta, mutta nelikko tuntui tiivistäneen rivejään jokaisella osa-alueella. Settilista kertasi tuoreen albumin kulkua, joten You Will Break, Pigs ja Warden syydettiin totaalisesti riehaantuneen yleisön niskaan heti alkurynnistyksessä, ja ennen kuin huomasikaan Pseudo Life kiemurteli jo mielen mustiin pohjavesiin. Villiintyneen savukoneen lisäksi myös äänipaine tahtoi karata mukavan tuolle puolen, mutta nelikon totaalinen esiintyminen vei silti mukanaan ja estradia vasten pakkautuva väki sai silkalla massallaan äänenpaineen asettumaan kohdilleen.
Bändi oli saanut yleisöstään tukevan otteen väkevän alun turvin, eikä se herpaantunut enää hetkeksikään. Etenkin vokalisti Hauptmann D oli omaksunut kunnon show-miehen elkeet, joita tullaan myös tarvitsemaan, mikäli bändi aikoo puskea itsensä Keski-Euroopan massiivisille industrial-markkinoille. Tutussa jänis-maskissa esiintynyt Mr. Bunny ja bassonsa pienillä valolaitteistoilla modannut NooZ eivät hekään säästelleet, vaan antoivat palaa kuten pitikin.
Loppurutistus seuraili jälleen albumin biisilistaa, kun äkkiväärä Salesman In Me ja raskaammin junttaava Electrodes In the Head tasasivat tietä finaalille. Muuta materiaalia asteen tunnelmallisempi Disintegrating saikin sulkea keikan, mutta vain hetkeksi, sillä encorena tarjottiin vielä vanha luottoraita DIYM.
Näin oli nautittu kolmen ruokalajin industrial-illallinen, jossa jokainen luku erosi sopivasti muista. Hienoa oli myös todistaa musiikin rajat ylittävää voimaa, kun illan viimeisen bändin soittaessa eturivistä löytyivät aiempien orkestereiden vokalistit päitään villisti heiluttamassa.
Teksti ja kuvat: Mika Roth
