Scandinavian Music Group
11.12.2010
Tavastia / Helsinki
Loppuunmyyty joulukeikka hittikavalkadeineen ja yhteislauluineen.
Helsinkiläiset rakastavat Scandinavian Music Groupia. Sen osoitti jälleen loppuunmyyty Tavastian joulukeikka, jossa yhteislaulu raikui varmasti komeammin kuin yhdessäkään joululaulutilaisuudessa. SMG on keikkaillut tänä vuonna harvakseltaan perheenlisäyksistä ja levytyskiireistä johtuen, mikä lisäsi illan odotusarvoa. Eikä tarvinnut pettyä: bändi oli Tavastialla vähintään yhtä kovassa iskussa kuin yleisökin ja osapuolet silminnähden nauttivat toistensa seurasta.
SMG on livenä aina rento ja mukaansatempaava. Kaihoisissa biiseissä olisi aineksia paljon vakavamielisempäänkin otteeseen, mutta ryppyotsaisuuteen ei ole koskaan sorruttu. Hyväntuulisuus huokuu akustisella kitaralla näppäillyistä melodioista, reippaista kompeista ja soittajien olemuksesta. Laulaja Terhi Kokkosen karisma on niin vahva, että spiikkausvastuun voi huoletta sälyttää rumpujen taakse Antti Lehtiselle. Eikä seremoniamestari pidä kynttiläänsä vakan alla myöskään kannuttaessaan, vaan heittää väliin monsterifillin, jos siltä tuntuu.
Monia varmasti kiinnosti SMG:n viimeisimpien studiosessioiden sato, ja kuultiinhan siitä näytteitä parin biisin verran. Uutuudet otettiin ilolla vastaan, sillä niiden perusteella porukka jatkaa kahdella viimeisimmällä levyllä löytyneellä folkia ja countrya lainailevalla tyylillä, jolle on satanut laareittain kiitosta. Banjoa, pedal steelia ja haitaria hyödyntävät sovitukset erottuvatkin mukavasti tavallisesta poppismassasta. Jotakin linjan muuttumisesta kertoo sekin, että Joel Melasniemi ei koske sähkökitaraan enää kuin parissa vanhemmassa biisissä.
Viiden levyn jälkeen SMG:llä on takataskussaan jo aika vakuuttava hittikavalkadi, mutta ymmärrettävästi keikoilla keskitytään tuoreempaan materiaaliin. Palatkaa Pariisiin! ja Missä olet Laila? olivat setissä hyvin edustettuina, mutta kahdelta ensimmäiseltä levyltä kuultiin tällä kertaa vain pakollinen Minne katosi päivät. Eipä painotus pahemmin harmita, kun menossa on Casablanca tai Vieläkö soitan banjoa? ja koko sali on täysillä messissä.
SMG:tä pidetään yleensä nuorten tyttöjen suosikkibändinä, mutta todellisuudessa fanipohja on laaja. Tavastiallekin oli kerääntynyt keski-ikäisiä pariskuntia ja raavaita miehiä, joista kaikki eivät suinkaan olleet tyttöystäviensä seurassa. Sopii arvailla, piileekö bändin vetovoima enemmän tarttuvissa sävellyksissä ja viehättävässä folk-soinnissa vai Terhi Kokkosen sanoituksissa, jotka lataavat arkiset tarinat suurilla merkityksillä. Ainakin elementit pelaavat mainiosti yhteen, joten paikka suomipopin tämän hetken suurten joukossa ei ihmetytä.
Teksti: Ilkka Kärrylä
Kuvat: Essi Koskinen
