Provinssirock 2012 - lauantai

Provinssin lauantaissa perinteisemp�� ja tuoreempaa jenkkipunkkia, kiehtovaa haavepoppia etel�naapurista, p�risev� puolitotuus ja kotimaisen h�myrockin, metallin ja kansansuosikin edesottamuksia.

Jollei ole ammattitason puistokemisti, todenn�k�isesti apteekin hyllylt� l�ytyy jotain, mit� ei ole kokeillut aikaisemmin. Festivaalit ovat musiikinkuluttajille erinomaisia apteekkeja, jotka tarjoilevat turvallista ja tuntemattomampaakin useimmiten hyv�ss� suhteessa. Niinp� ei ole pelk�st��n positiivista n�hd� jotain, mit� ei ole ennen n�hnyt, vaan my�s kuulla jotain itsellens� uutta. Island Stagella esiintynyt amerikkalainen Off! sai t�ll� kertaa toimittaa uuden tuttavuuden teht�v�� � ja sitten ilmeni, ett� kyseess� on Circle Jerks-velho Keith Morrisin b�ndi, ja siit� edesp�in kaikki kuulostikin kovin tutulta.

Tuttuus oli t�ss� tapauksessa silti vahvasti positiivinen tekij�, perinteikk��mp�� jenkkipunkkia kun nyt ei vain ihan joka p�iv� satu liven� vastaan. Mit��n varsinaista uutta tai yll�tt�v�� b�ndin tyyli ja biisit eiv�t tarjonneet, mutta kyse olikin nimenomaan kokonaisuudesta, joka rokkasi aivan t�ysill�. Morrisin maanl�heiset, syd�nt� l�mmitt�v�t ja tarvittaessa sopivasti viilt�v�t v�lispiikit olivat mainiota kuultavaa, asiansa t�ysin osannut nelikko rytyytti sirkkeliriffi� toisensa per��n, pit�en kuitenkin tempon l�hemp�n� punkrockin suoraviivaista sykett� kuin hc-raivoa ja iltap�iv�inen/alkuiltainen yleis� oli hommassa loistavasti mukana.

Off!in mainion kattauksen j�lkeen olikin melko sopivasti tarjolla tuoreamman laidan amerikan jytkett� Rise Againstin muodossa. Vuosien kuluessa alati l�hemm�s valtavirtaa tarttuvien koukkujen ja energisten anthemien voimin kulkenut yhtye oli p��lavalla varmaotteinen esiintyj� ja miellytt�v�� seurattavaa, vaikka henkil�kohtainen tarttumapinta musiikkiinsa onkin v�hint��n ohkainen.

Sukupolvien v�lisen kehityskulun aikaansaama tietynlainen siloittelu on kuultavissa Rise Againstin tyyliss� ja varsinkin nopeusrajoituksista kiinnipit�viss� tempoissa, mutta Tim McIlrathin johtaman koplan s�rmikkyyteen ja siit� ymp�rilleen levi�v��n energisyyteen eiv�t valta- ja voimasuhdanteet kykene vaikuttamaan. Mies mainitsi Off!-Morrisin kaltaisten miesten olleen oman yhtyeens� keskeisi� innostajia, ja puitteiden erilaisuudesta huolimatta samaa henke� on Rise Againstillakin yh� j�ljell�.

Seuraavana vuorossa oli yksi t�m�n kes�n Provinssi-kattauksen kepeimm�n laidan edustajia, nimitt�in naapurivaltion tuore haavepop-toivo Iiris. Siron ja siev�n eestil�isneidon s�veltaide py�riskelee reippaan indiepoppailun liepeill�, vilkuilee hivenen trendikk��sti elektroon p�in vihjailevan poljennon suuntaan ja maalailee yht�lailla pitki� ja harkittuja sivellinvetoja herkemm�n ja hiljaisemman materiaalin parissa.

Ensivaikutelma oli siis hyvinkin iskev� ja monipuolinen, ja erin�isten h�rveleiden ja perkussioiden parissa v�h�n v�li� h��r�nnyt b�ndi toimi hienosti. Huomionarvoista on my�s, miten tiiviiksi Iiris sai Rumba Stagen tunnelman, ja miten laaja-alaista paikalle ilmaantunut yleis� oli. Persoonallinen, tarttuvainen ja kiehtova tuttavuus, jonka ��relt� oli kuitenkin siirrytt�v� aavikkomaisemiin.

Etuk�teen jo hieman synke�tunnelmaiselta tuntunut Kyuss Lives! her�tteli aavistuksia, ett� kyseess� on joko yksi kovimpia yll�tt�ji� tai sitten toteen tullut pelko: tyls�� ja tunteetonta l�mmittely�. Suurimmaksi yll�tykseksi voi todeta sen, ett� b�ndi j�ikin lopulta kumpaisenkin v�limaastoon. Settilistaa oli sin�ns� vaikea m�hli�, mutta vahvasti Welcome to Sky Valleyn (1994) ja ...And The Circus Leaves Townin (1995) suuntaan ny�kytellyt kokoonpano oli j�tt�nyt sivuun kyll� ihan silkkoja oleellisuuksiakin. Edes entisten Kyuss-j�senten v�liset lakiselvittelyt eiv�t selit� 50 Million Year Tripin ja Demon Cleanerin uupumista, mutta kaikkeahan ei voi saada, kuulemma.

Kyuss Lives! kuulosti joka tapauksessa hyv�lt�, ja varsinkin Brant Bj�rkin soittoa oli ilo kuulla niilt� osin, kun tekniset ongelmat eiv�t sy�neet soundeista groovea pois. John Garcian s�vyk�s ��ni on entisens�, mutta mink��nlaista tunteenpaloa keulamiehest� saatika kitaristi Bruno Feveryst� oli vaikea l�yt��. Bassossa keikkunut Billy Cordell p�risytteli tyylill� ja kannatteli kokonaisuutta Bj�rkin rullauksen kanssa, vaan Island Stagen hivenen harmaahkon kes�taivaan ja leudon tuulen keskell� eiv�t olosuhteet olleet tunnelman kannalta muutenkaan aivan erinomaiset. Tummemman tilan ja s�v�ytt�vien valojen ��rell� Kyussin puolikkaan laiskemman aineksen olisi voinut antaa paremmin anteeksi, mutta t�llaisenaan kyse on juurikin siit� mit� se on: totuuden puolikkaasta.

Renegade Electro Stagen kreisibailut vetiv�t rahtusen verran puoleensa, mutta tie vei silti j�lleen Rumba Stagelle, kun k�sill� oli pitk�st� aikaa Riston keikka. Uuden, futuristisesti jumitelleen aloitusraidan lis�ksi keikka ei setin kannalta tarjonnut yll�reit�, mutta kuten herra Ylih�rsil�n yhtyeen kohdalla ennenkin, kappaleet el�v�t oman tahtonsa ja vaihtelevan kokoonpanon mukaan.

T�ll� kertaa rummuissa oli iskelm�haaveilijasta arvaamattomaksi taiteilijapersoonaksi transformoitunut Ville Leinonen sek� bassossa ja melodicassa Ninni �Dumb Pint� Luhtasaari. J�lkimm�isen ilmeinen panos oli korvata vakibasisti Minna Kortepuroa, ja neiti selvittikin osuutensa, pysytellen varsin p�tev�sti venyv�n ja paukkuvan kolmikon kyydiss�. Leinonen sen sijaan vei osaa biiseist� kummille teille ja toi rahtusen kraut-junnaavuutta keikalle jo silkalla olemuksellaan.

Keikka oli silti parhaimmillaan rauhallisimpien numeroidensa parissa, ja on hienoa todeta konkreettisesti tasaisin v�liajoin, miten mainioita, kest�vi� ja absurdiudessaan liikuttavia kappaleita Risto on loihtinut. Jollei Hessu kostaa onnistu liikuttamaan tahi Annukan kaa hymyilytt�m��n, on ihmisess� jokin vika, mink� voinee korjata vain Rakkauden rock tai Levy-yhti�n j�tk�t.

Ilta jatkui �kotimaisen vakiokaman� parissa, kohteena Island Stage ja Stam1na. Ensimm�isell� kahdella levyll��n b�ndi her�tti suorastaan hillit�nt� intoa, mutta sittemmin fiilikset sit� kohtaan ovat tasaisesti levy toisensa my�t� hieman laimentuneet. Liveb�ndin� Lemin sankareista silti kaikki moite pois. Viimekes�isest� Ilosaaren vedosta j�i viel� rahtusen et�inen ja laiha tuntu, mutta nyt b�ndin osumatarkkuus, olosuhteet ja setin napakka hittiparaati j�rjestiv�t varsin viihdytt�v�n ja arvaamattoman spektaakkelin.

Pitti py�ri vinhasti, v�lispiikeist� ei t�ll�k��n kertaa uupunut hyv�ntuulista levottomuutta ja tuulimyllyt py�riv�t eritoten lavalla varsin komeasti. Viisi laukausta p��h�n toi lavalle Kaarle Viikatteen, joka ei v�ltt�m�tt� selostanut v�liosaa aivan niill� sanoin kuin levyll�, ja setin piukimmat energiapiikit tulivat yll�tt�en ensilevyn alphasta ja omegasta, tarkemmilta titteleilt��n Ristiriita ja Paha arkkitehti. N�ist� asetelmista suunta p�in p��lavaa.

Tarjolla oli nimitt�in juuri uuden levyn julkaissut PMMP, asianmukaisen suunnattomat puitteet ja jokseenkin hillitt�m�n hieno tunnelma. T�m�nkin yhtyeen suhteen viime n�kem�st� oli p��ssyt vier�ht�m��n useampia toveja, ja niinp� rankemman ja keve�mm�n v�lill� vuorotellut vesisadekin tuntui vain olevan fiilist� kasvattava tekij�. Niin tuntuu k�yv�n harvoin, joten on syyt� puhua ikimuistoisesta hetkest�.

Tuoreimman tuotoksen ymp�rill� py�rinyt setti l�v�ytti v�lill� tasaisen varmoja, mutta etenkin pidemm�n tauon j�lkeen mainiosti osuvia valintoja pitkin poikin b�ndin levyj�. Asianmukainen Matkalaulu, r�j�htelev� ja �k�inen Matoja, tuntemattomat keskin�isiin hymyihin ja yhteislauluun yllytt�nyt Kes�kaverit, jonkinlaisen festivaalitunnelman ytimen tavoittanut P��t soittaa ja sopivasti tahtia rauhoittanut Lautturi piteliv�t k�vij�kunnan tunnelman korkealla.

Ainaisen energisesti, yll�tt�v�sti ja tunteella esiintynyt yhtye tuntuu jo jonkinlaiselta laaduntakaajalta � kompromisseja v�lttelev�lt�, omaa ��nt��n seurailevalta taholta se on asema, josta on vaikea parantaa. Ison nipun itse��n asenteellisina ja rajuina pit�vi� punkkikeekoilijoita kiljusuohon koska tahansa r�hj��v� Mira Luoti sai Kohkausrockata keikan p��t�kseen ja sen pituinen se lauantai. En�� oli edess� vain pitk� y� ja viel� pidempi sunnuntai.

Provinssirockin 2012 sunnuntaihin p��set t�st�.
Jos haluat palata perjantaihin, kokeile t�t�.


Teksti: Aleksi Leskinen
Kuvat: Teemu Nordlund