• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Kuudes Aisti, sunnuntai

Kuudennen Aistin päätöspäivänä viihdykkeestä vastasivat mm. Rubik, Reino & The Rhinos, Veronica Falls, Circle ja Black Twig.

Sunnuntai onnistui tavoittamaan festarien hengen parhaiten. Pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta kovat kotimaiset pesivät taas lattiaa ulkkareilla. Kattaus oli hyvä, monipuolinen, oman arvonsa tunteva, humoristinenkin ja hyvällä tavalla sisäsiittoinen. Illan aloitti Rubik, jonka itse asiassa olin nähnyt viimeksi aikaisemmin Kuudella Linjalla, kun heillä ei ollut ensimmäistäkään levyä ulkona. Kuten silloinkin, bändi on hyvä livenä, vaikkeivät biisit puhuttelekaan. Onhan tämä sitä tämän päivän indietä, mutta jotenkin kokonaisuus on tukossa, kauniit melodiat puuttuvat ja Artturi ei edelleenkään laulajana resonoi meikäläisessä.

Mutta turha sitä on mököttää, aurinko paistaa, ginipohjainen drinksu viilentää kämmenpohjaa ja rakkautta on tarjolla takalavalla. Sinne vaan kauniiden hymyilevien naisten keskelle, kun Reino & The Rhinos aloittaa. Ja huh-huh, kyllähän tämä toimii. Vaikka loppupuolella keikkaa keltainen pallukka oli jo pilvessä, Aurinko toi sen takaisin sydämeen. Kun siinä aikansa tuli keikuttua, tuli sitten taas muistutus siitä, mikä on hyvien keikkojen huono puoli. Seuraava esiintyminen maistuu lähinnä vain väljähtyneeltä bisseltä.

Veronica Falls oli raahattu soittamaan Lontoosta asti indierymistelyään ja kysymys kuului, että miksi ja varsinkin miksi juuri päälavalle? Hukassa olevan bändin väkinäistä toimintaa ihmetellessä voinut olla pitkästymättä. Kolmas päivä alkoi myös tuntua, joten totesin, että kahvi, vesi ja Time Out! Sound System feat. Stig, Jodarok & Pietari, No Smoking Team & Raappana -kombo sopisi tähän tilaan paremmin. Eli taatusti keskenkasvuista meininkiä, niin hyvässä kuin pahassakin. Minulle toimi tämä, toisille taas paremmin värikkäisiin spandex-trikoissa revitelleet porilaiset.

Circle oli illan odotetuimpia esiintyjiä ja ymmärrän hyvin miksi. Kyseessä on ryhmä loistavia soittajia, joka toimii yhdessä hyvin ja kaikesta paistaa tekemisen riemu. Festarien järjestäjät tuntuivat myös pitävän porukan tekemisistä, sillä esim. rumpali Tomi Leppänen oli jo nyt kolmatta kertaa festarien päälavalla iskemässä kalvojaan kuin nuori kyy. Mika Rättö on myös aikamoinen hahmo. Hän tuo mieleen keskiaikaisen narrin ja suosittelisinkin, että herra voisi seuraavassa projektissaan heilua helistimillä varustetussa hatussa ympäri lavaa, bändin fuusioidessa progea keskiaikaiseen pillipiiparimusiikkiin. Tässä kokoonpanossa pojat revittelivät haara-asennossa trikoissaan heviä ja hih-hih, homostelivat. Postasin keikan jälkeen naamakirjaan vieressä olevan kuvan ja ulkomainen ystäväni vähän ihmeissään kyseli, että mistä ihmeestä on kyse. Siinä sitten mietin, että miten kuvata bändiä ja päädyin tulokseen, että Circle on: The Darkness + Monty Python + hullut suomalaiset.

Värikkäistä kireistä trikoista vaihdettiin sitten mustiin kireisiin farkkuihin. Vaikka olin toiveikas Black Twigin keikan suhteen jo etukäteen, onnistui se hämmästyttämään herkkyydellään ja kauneudellaan. Runopoikien pehmeitä sointuja kuunnellessa teki mieli käpertyä oman kullan kanssa sohvannurkkaan tai kiivetä korkealle kukkulalle odottamaan auringonnousua, ensimmäisten säteiden sytyttäessä horisontin punaisiin liekkeihin.

Bändi täytti soundillaan kehon ja osasi vähän rouheimmissakin kappaleissa käyttää säröä kuin hyvä kokki suolaa. Illan paras keikka! Jos ette usko, kysykää eturivissä fanittaneilta Veronica Fallsin jäseniltä, joiden rumpali oli kovaäänisimpinä huutelemassa keikan jälkeen encorea. Tähän olikin hyvä päättää festarit, sillä mikään ei olisi kuitenkaan tuntunut enää miltään tämän jälkeen. Tosin tietysti esim. 2:30 aloittanut Avengers olisi ollut kiva nähdä, mutta kuten monella muullakin toimistorotalla, niin meikäläisenkin aikainen aamuherätys tappoi moiset haaveet.

Kaiken kaikkiaan Kuudes Aisti oli sykähdyttävä festari. Juuri sellainen, jonka alueella haluaa pyöriä jo ihan pelkän ilmapiirin vuoksi. Järkyttävän rentoa ja mukavaa, vaikka pientä sisäsiittoisuutta ja ironian katkua olikin ilmassa. Lopuksi suosituksia itselleni seuraavaa vuotta varten. Ensinnäkin unohda päälavan bändit, nuku mahdollisimman pitkään ja ota suosiolla seuraava maanantai vapaaksi.

Tästä lauantain Aisteihin, ja tästä perjantaihin.

Teksti ja kuvat: Kari Koivistoinen