Sydäntalvi – monipuolista, melodista, punkahtavaa melorockia
04.10.2014
Suomalaiseen ilmastoon nimensä puolesta mainiosti istuva Sydäntalvi sai alkunsa syksyllä 2012, kun kaksi soittajaa päätti – asianmukaisten juomien siivittämänä – perustaa uuden bändin. Kaksi vuotta myöhemmin ryhmä julkaisi typerryttävän vahvan EP:llisen musiikkia, jossa progehtava rock, tunnelmallinen metalli ja se mystinen tekijä X kohtasivat onnellisten tähtien alla. Desibeli haasteli ryhmää ja vastikään trioksi kutistunut Sydäntalvi kertoi kolmiäänisesti kuulumisiaan.
Kitaristi-vokalisti Timo Keräsen, basisti Vili Mäkisen ja rumpali Mikael Ruohon muodostama Sydäntalvi heitti ensimmäiset keikkansa syksyllä 2013 ja tämän vuoden viimeisillä keikoilla kitaristina toimii Antti Maantiehinno, joka on astunut ainakin toistaiseksi ryhmästä sivuun siirtyneen Konstan saappaisiin. Julkaisitte juuri jo viime vuoden lopulla nauhoitetun Hiljaisuus EP:n V.R. Labelin kautta – mistä ja miten yhteistyö lähti liikkeelle?
Mikael: - (EP:n nauhoittamiseen käytettyä) V.R. Studiota pyörittävä Vuolan Jussi on myös tuon levy-yhtiön takana. Nauhoitusten loppuvaiheessa Jussi kysäsi, että mitäs me oltais mieltä, jos hän julkaisisi V.R. Labelin kautta tuon EPn. Kyllähän se meille vaan passasi!
EP:n neljä kappaletta ovat mielestäni todella vahva nippu ja vain avausraita Itsetunnon portailla ei oikein vakuuttanut allekirjoittanutta, mutta nämähän nyt ovat makuasioita. Ovatko kappaleet jo vanhoja, vai syntyivätkö ne juurikin EP:tä silmällä pitäen?
Mikael: - Itse asiassa juurikin tuo Itsetunnon partailla oli ainut biisi, joka tehtiin studion bookkaamisen jälkeen. Sitten taas Odotus on ihan älyttömän vanha biisi, se sävellettiin ja sanoitettiin vuonna 2008.
Timo: - Hiljaisuus biisi syntyi vanhempieni takapihalla kesällä 2012. Otin kitaran kouraan keskellä kuumaa kesäpäivää, mikä voisikaan olla inhottavampi ilma ja aika säveltää kappale. Sen takia se varmaan onkin niin masentavan kuuloinen. Kesä kappaleesta sen verran, että vuoden 2012 kesä oli aivan perseestä, siitä se idea sitten lähti!
EP siis äänitettiin ja miksattiin Turun V.R. Studiolla ja prosessi oli kaikin puolin jouheva sekä antoisa. Soittimet ikuistettiin lähes suoraan livenä, mutta siitä huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) kiekon soundit ovat vahvat. Timo muistelee lämmöllä, kuinka Hiljaisuus-biisin lauluja purkitettaessa Vuola sammutti studiosta valot, jotta vokalisti sai kipaleeseen juuri oikean tunnelman.
Kiekon pääpiirteet olivat kuuleman mukaan valmiina jo kuukausia ennen studioon sulkeutumista, joten äänittäessä ei jouduttu enää pohtimaan perustavanlaatuisia linjauksia. Ja linjauksista puheenollen: levyn saatteessa puhutaan tunnelmallisesta rockista, sekä vaikutteiden puolesta aina jazzista ja jopa äärimetallista. Miten itse kiteyttäisitte Sydäntalven musiikin satunnaiselle lukijalle, joka ei ole aiemmin kuullut tahtiakaan bändin musiikkia?
Mikael: - Usein tuntuu, että bändin tyyli riippuu vähän biisistäkin, esim. tuon EPn biisien työniminä oli mm. Punk, Iskelmä ja Masennus. Monipuolista se ainakin on. Ja melodista.
Timo: - Tuo on aina paha kysymys. Oliskohan tämä sitten jotain suomalaista melorockia!
Vili: - Bändissä on hyvin monenlaisia ihmistyyppejä ja se näkyy musiikissa. Jonkin sortin tunnelmallista rockia, hieman metallisia ja punkahtavia elementtejä sisältäen?
Tekstit ovat, ainakin allekirjoittaneen mielestä, erittäin keskeisessä roolissa, ja ne kertovat tummasävyisiä tarinoita, vaikka epätoivo ei saakaan ylivaltaa. Mistä parikymppiset kaverit ovat löytäneet näin syviä vesiä teksteihinsä?
Timo: - Olen halunnut aina säilyttää jonkinnäköisen toivon sanotuksissa, vaikka pohjalla käydäänkin. Haluaisinkin ihmisille välittää sen että, jos elämässä on tarpeeksi tahtoa niin selviää mistä vaan! Olisi kyllä hienoa jos joku kaunis päivä tultaisiin keikan jälkeen sanomaan minulle: Hei! Sun sanotukset antoivat voimaa jatkaa elämässä eteenpäin!
Mikael: - Mun sanotuksiin tuntuu heijastuvan se, että koen näkeväni maailman vähän niinkun harmaiden lasien läpi, tykkään syksystä ja näen melankoliassa ja joskus surussakin kauneutta. Eli mä ainakin uin syvissä vesissä vähän niinkun luonnostaan (naurua). Eikä se tosiaan oo mitään rypemistä, sellasta fiilistelyä vaan.
Esiintymiskieli on suomi joten nähtävästi ette tähtää maailmanvalloitukseen - vai tähtäättekö? Miltä yhtyeen tulevaisuus siis näyttää, joko horisontissa siintävät seuraavat suunnitelmat?
Timo: - Ei me olla ikinä nähty kieltä rajoittavana tekijänä, lähdetäänhän me nytkin esimerkiksi marraskuussa parille keikalle Baltiaan! Vaikka ei sanoista olisikaan hajua, niin live–esiintyminen, ja se miltä musiikki soundaa, voi usein saada yleisön ihan liekkeihin!
Mikael: - Alusta asti on myös tehty esim. FBn postaukset englanniksi ja aktiivisen YouTube-kanavan videot me ollaan jopa tekstitetty, että mahdollisimman moni sais mahdollisimman paljon irti meidän puuhista. Niin ja just vastikaan levyä tilattiin Kanadasta ja Skotlannista!
Asiat ovat siis vallan maniosti hanskassa ja tulevaisuudesta Vili vihjaa vielä sen verran, että ensi vuonna ryhmä käynnistää pitkäsoiton nauhoitukset. Sitä odotellessa ja sen aikana tarkoitus on myös keikkailla mahdollisimman laajasti, niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Olette nykyään osittain turkulaistunut mutta Sydäntalven juuret ovat Laitilassa, minkälainen paikka tuo pieni varsinaissuomalainen kaupunki on rock-bändille kasvaa ja mitä olette jääneet kaipaamaan siltä?
Vili: - Laitila on hieman kurja paikka rock-bändille, bändit ovat vähentyneet rajusti, oikein mitään uusia bändejä ei ole viime aikoina tullut. Treenikämppiä on kyllä ihan hyvin saatavilla.
Mikael: - Keikkapaikat on koko Varsinais-Suomen seudulla vähentyneet radikaalisti viimeisen parin vuoden aikana.. Oon itse tehnyt voitavani tilanteen kohentamiseksi, ja olen mukana vuosittain järjestettävässä Marrasmeteli bänditapahtumassa. Muitakin yrittäjiä Laitilassa on ollut, esim takavuosien Kekri ja Tehdas-Fest tapahtumissa, mutta nekin taitavat olla jo kuopattuja.
Timo: - Soittajapiirit on tietysti aika pienet ja vaihtoehtoja ei hirveästi ole, koska hyviä soittajia on harvassa. Itse asun vielä Laitilassa eikä täältä nyt hinkua pois ole, jos haluaa nähdä kaupunkielämää niin ei tästä ole kun kivenheitto Raumalle ja hiukan enemmän Turkuun, kaupunki ei ole ehkä minun paikkani. Luovuus pääsee paremmin valloilleen maaseudulla!
Vili: - Henkilökohtaisesti Laitila ahdistaa, aika usein kadulla vastaantulevat ihmisistä naureskelee ja osoittelee. Saattaapi johtua meikäläisen pukeutumisesta, kun näyttää suoraan 80-luvulta repäistyltä hevarilta.
Mikael: - Mä muutin keväällä Turkuun, 23 vuotta pikkukaupunkia riitti, ainakin toistaiseksi, heh. Kaipaan Laitilasta lähinnä sitä, että treenis oli kivenheiton päästä kotoa, niin ja kissaani Eeliä joka jäi muuton jälkeen majailemaan vanhempieni luo.
Ison ja pienen kaupungin välillä sukkuloivalle bändille auto on siis tärkeä väline, mutta jos bändi olisi auto niin Sydäntalvi olisi...?
Mikael: - 80-luvun Toyota Corolla! Timohan ajaa vaan Corolloilla.
Timo: - Kai maar se Corolla sit on!?! Siitä lähtee yhtä hyvä saundi kun meiän bändistäki!
Vili: - Juu, ei niin kaunis päältä, mutta moottori hyrrää ja auto kulkee.
Eipä tuo ole lainkaan hullumpi vertaus, omakin ensimmäinen autoni taisi olla juuri Corolla, hmm. Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika...
Mikael, Timo ja Vili: - Käykää ihmiset keikoilla! Livekulttuuri Suomessa on aikamoisessa lamassa, yritetään edes taistella sitä vastaan! Suomessa ns. demobänditkin on lähes poikkeuksetta hemmetin kovan tasoisia, kannattaa rohkeasti lähteä tekemään löytöjä.
Kuvat: Lauri Holm ja Noora Uski
Mika Roth
