Folk Bureau, tuo bändeistä bluesein
04.08.2016
Joskus haastattelut ovat vain erilaisia, ja
Folk Bureaun haastattelu lähtee jo alkumetreillä sukeltamaan syvempien vesien puolelle, kun kysyn mikä yhtye ensinnäkin soittajien mielestä. Folk Bureau on muusikoiden mukaan kuin jokin syrjäinen paikka keskellä suota, paikka jossa voi olla täysin eristyksissä ja johon monikaan ei ole saapunut. Mutta ne jotka sinne tiensä ovat löytäneet ovat myös jääneet. Että näin, ei siis muuta kuin eteenpäin.
Bändin ytimen muodostavat herrat Hansson, Kristoffersson ja Mårtensbrorson, jotka vastailivat myös Desibelin kysymyksiin ryhmänä. Tämän keskuksen ympärillä liikkuu joukko muusikoita ja muita henkilöitä, joista merkittävimmäksi nimetään herra Minkkinen. Ydintrion kolme muskettisoturia ovat kuitenkin se joukko joka vaeltaa musiikin ihmemaassa/autiomaassa virvoittavia lähteitä etsien. Erikseen kiitettäviä tahoja ei kuuleman mukaan ole, mutta joitakin anteeksipyyntöjä olisi mahdollisesti tehtävä. Joskus.
Kaiken pohjana on rouhea blues, mutta miksi bändin nimi on Folk Bureau?
- Olisimme voineet nimetä bändin Blues Bureauksi. Mutta kuten hevonen jonka pää on huomattavasti suurempi kuin ihmisen, me emme murehdi turhia. Niinpä nimesimme yhtyeen Folk Bureauksi, osittain koska emme tienneet minkälaista musiikkia soittaisimme, tai mitä folk edes todellisuudessa tarkoittaa.
Nightshift on neljäs julkaisunne, miten se eroaa edeltäjistään ja mikä on tärkein edistysaskel, jonka olette mielestänne nyt ottaneet?
- Aiemmin tulimme koloistamme kesäaikaan, mutta nyt onnistuimme kampeamaan itsemme ulos talviaikaan. Sen lisäksi emme tähdänneet mihinkään tiettyyn uuteen suuntaan, vaan päätimme mennä takaisin alkuun. Näin neljäs askeleemme eteenpäin onkin tavallaan loikka suoraan takaisin aloitusruutuun.
Niin musiikkinne on bluesia. Ja mielestäni vielä hyvin psykedeelisvivahteista, alkuvoimaista ja ajatonta sellaista. Markkinat pienessä maassamme eivät ole kovinkaan mittavat, joten eikö olisi vain helpompaa lyödä pop-vaihde silmään ja tehdä musiikista helpommin massoihin uppoavaa?
- Kyllä musiikin tekeminen massoille olisi helpompaa. Mutta olemme yksinkertaisia olentoja, itseoppineita selviytymään muuttuvissa olosuhteissa suolla, ilman tarkempaa käsitystä ajasta.
Mahdollisia vaikutteita ja vaikuttajia mietittäessä ryhmä haluaa tehdä ensinnä selväksi, että kaikki on avointa. Kaikki tyylit, tunteet, tuoksut ja vaikka mausteet käyvät, eikä nimiä tipu niin millään. Paitsi Burt Reynolds, Clint Eastwood ja Tom Selleck, mutta näiden herrojen suhde blues rockiin jää hämärän peittoon, joten eteenpäin.
Tuoreella kiekolla on viisi sävellystä, jotka ovat kaikki irronneet Tryggve Hanssonin kynästä. Kappaleiden kehitys ei ole kuitenkaan millään tavoin yksiselitteistä, sillä jalostustyöhön osallistuvat kaikki jäsenet. Pääpiru kattilan äärellä on kyllä Hansson, mutta kolmen muskettisoturin ryhmä on tässäkin suhteessa yhtenäinen rintama.
Biisejä sovitettaessa ryhmä ei halua junnata paikoillaan, sillä näin soppa vain kiehahtaisi pohjaan. Studiossa ryhmää on avustanut jo edellä mainittu "kitarasankari" Kalervo Minkkinen, mutta muuten yhteistyön tekeminen minkään suuremman tahon kanssa ei kiinnosta. Tosin kuuleman mukaan herra Mårtensbrorson vaikka kuolisi mahdollisuudesta työskennellä Ennio Morroconen kanssa, mutta mahdollisuus moiseen diiliin taitaa olla aika ohut.
Nightshift EP on todella helppo kuunnella, vaikka itse musiikki on kaikkea muuta kuin simppeliä. Kappaleita leimaavat mielestäni rentous, tuoreus ja vaivattomuus, jonka ansiosta ne tuntuvat lipuvan kuin itsekseen eteenpäin, sanotaanko jopa hypnoottisesti. Kuulostaa helpolta, mutta taitaa olla äärimmäisen vaikea saavuttaa, vai kuinka?
- Ensinnäkin kiitos meiltä kaikilta. Toisekseen, meillä ei ole aavistustakaan siitä, miten saavutimme tämän pisteen. Kaiketi meillä kävi vain erittäin kova tuuri.
Allekirjoittaneen korvaan End of This Tunnel upposi todella voimakkaasti, mutta tekijät itse eivät halua sen kummemmin vertailla kappaleitaan. Yhtye on puolessatoista vuodessa luonut neljä EP-levyä erittäin rajallisessa aikataulussa, ja lisää biisejä on tulossa samasta suunnasta. Se riittäköön siis vastaukseksi. Mutta jos sukelletaan vielä takaisin niihin syvempiin vesiin: mistä musiikissa on pohjimmiltaan kyse?
- Muistoista ja siitä kuinka itsensä voi liittää menneeseen. Tämä on myös tapamme tehdä jotakin sen sijaan, että kyllästyisimme kuoliaiksi.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Elämä ei koskaan ole niin pahaa, etteikö siitä saisi pahempaa kuuntelemalla bluesia. Meillä on vain yksi asia enää sanottavana: talvi on tulossa, se on tulossa nopeasti ja niin on tulossa myös levy täynnä kieppuvia haitari biisejä.
Näin päättyy juttuhetkemme. Bändin liikkeitä voi seurailla vaikka ryhmän Facebook-sivuilta ja muistakaa: musiikki toimii aina tehokkaimmin livetilanteissa.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Folk Bureau
