17.12.2016
TTT-klubi / Tampere
Jarkko Martikainen ja Matti Johannes Koivu kohtasivat yksin ja yhdessä intiimillä ja spesiaalilla klubikeikalla. Desibeli.net kävi katsastamassa meiningit ja vieraili samalla ensi kertaa Tampereen TTT-klubilla.
TTT-klubi on vakiinnuttanut paikkansa tamperelaisessa keikkakulttuurissa. Loppuvuodesta 2011 valmistunut Tampereen Työväen Teatterin ravintolanäyttämö ei toki ole musiikille pyhitetty kuin 3-4 kertaa kuukaudessa, sillä siellä esitetään myös mm. komedioita ja stand up -keikkoja. Paikan erityisvahvuutena on kuitenkin klubikonserttien ja teatteriesitysten synergia, sillä kukapa nyt kotiin haluaisi teatterin jälkeen kun nurkan takana on tarjolla laatumusiikkia.
Tosin ainakin tällä kertaa tuo päätös olisi pitänyt tehdä jo paljon etukäteen, sillä Matti Johannes Koivun ja Jarkko Martikaisen tähdittämä klubi-ilta oli loppuunmyyty jo yli viikko etukäteen. Filosofisen jättiläismaahisen auralla varustettu Koivu aloitti illan jylhällä mutta silti niin maltillisella tunnelmoinnilla. Karismaattinen taiteilija vuorotteli kitaran ja pianon välillä ajattomien ja kyynisyydestä vapaiden mutta puhuttelevien folk-laulelmien pienessä suuressa maailmassa.
Välitön ja tuttavallinen Koivu mursi jo alkuun kuvitteellisen muurin yleisön ja esiintyjän välillä. Hän esitteli myös useamman maistiaisen ja live-ensi-illan keväällä 2017 julkaistavalta Lähtölauluja-albumilta. Ensikuulemalta artistin seitsemännen levyn lauluista vahvimmalta tuntui Toisesta ajasta, joka laulajan muistikatkoksesta huolimatta vaikutti isolta biisiltä. Hieman samaan tapaan kuin 80-luvun lapset ja Kalastaja kutkuttelivat aikoinaan tuntosarvia jo ensi kerrasta. Niitä ei tällä kertaa kuultu, mutta kunnianhimoista Toisen maailman nimi -albumia lukuun ottamatta kaikki levyt olivat edustettuina. Koivun osuus päättyi vähemmän kuultuun hienoon Irwin-herkistelyyn Ai ai ai kun nuori ois.
Jarkko Martikainen on kummallinen kaveri. Vaikka laulujen rakennusaineet pysyvät pitkälti samana, hän pystyy kutomaan niistä niin kestävän betonin että yli puolentoista tunnin soolokeikka ei hajoa omaan mahdottomuuteensa, vaikka pintaan pientä säröä kertyykin. Toki tällä kertaa taiteilijat tukivat toisiaan Koivun toimiessa Martikaisen pianistina. Ja aivan kuten Koivu, Martikainenkin lyhensi alkuperäisten bändiversioiden instrumentaaliosuuksia, jolloin heikommat vedotkaan eivät vieneet liikaa huomiota ja iltaan mahtui enemmän biisejä.
Kissalle kirjoitettu yleisötoive Vanhene kanssamme, YUP:n "joululaulu" Tämä päivä oli huono päivä ja Tyhjän päällä edustivat harvinaisempaa herkkua. Uuden Ruosterastaat-albumin lauluista S.O.S. toimi hienosti myös ilman bändiä. Martikainen tarinoi normaalia enemmän, vaikkei hän muutenkaan toki suuvärkkiään suitsi. Miehen lauluissa eettismoraaliset opetukset ja pohdinnat ovat niin syvälle juurtuneita, ettei esiin pilkahteleva filosofinen puolikaan aiheuta yleisön karkoitusta. Vaikka Martikaisen soolo- ja bändikeikkojen materiaali eroaa toisistaan verrattaen paljon, ainakin yksi pysyy: Huominen on kaukana -folkrallattelu nostaa tunnelman kattoon alituisesti.
Teksti: Heikki Väliniemi
Kuvat: Olli Häkkinen (Jarkko Martikainen) ja Marek Sabogal (Matti Johannes Koivu)
