Sinkut III - Maaliskuu 2019
AOM: Sairas mieli
Stupido Records
T�ss� v�liss� jo melkein pensselit santaan ly�nyt AOM nousi montustaan yl�s, el��, hengitt�� ja jyristelee taas hc-metallin voimin. Siin� miss� toissavuotinen Kohtalon disko ujutti b�ndin ilmaisuun tarttuvampia rock-elementtej�, on Sairas mieli -sinkku mit� selvin hyppy takaisin marginaalin puolelle. Uutta pitk�soittoakin luvataan vuoden 2020 alkuun, joten toivottavasti AOM on palannut veitsen ter�lt� pysyv�sti.
Sairas mieli runttaa, ry�pytt�� ja viskoo aggressioitaan kuulijoiden silmille. B�ndi on haistattanut pitk�t potentiaalisille menestyskaavoille, eik� moisia kaivata nyt, kun ryhm� luottaa omiin vahvuuksiinsa. Kappaleen ahdistunut ilmapiiri painaa sairasta maailmaa yh� pienemm�ksi, vokalistin r��kyess� kuolemaa tekev�n lailla. V�liin nidotaan oudohkoja v�lip�tki�, lyriikoiden ahtautuessa annettuihin v�leihin enemm�n ja v�hemm�n sopivasti. Mutta nyt ei olekaan idea luoda mit��n n�tti� ja pient�, vaan rupista hc-punkkia, jonka kaaos heiluu tuhon rajoilla.
Mika Roth
Blackwater Commotion: Sled of Coming
Concorde Music Company
Pohjois-Pohjanmaalta kajahtaa! Onko debyyttipitk�soittonsa my�hemmin kev��ll� julkaiseva
Blackwater Commotion Suomen oma
AC/DC? Vai kurvaileeko b�ndin Cadillac ennemminkin kohti Kalifornian omaa Great White -auringonlaskua? Esikoisalbuminsa esikoissinkulla ryhm� ainakin yritt�� parhaansa noustakseen mahdollisimman korkealle kiertoradalla rock�n�rollin taivaankannella.
Sled of Coming osaa yhdist�� n�m� kaksi eri linjaa ilmeikk��ll� tavalla, joka saa nelj�n ja puolen minuutin mitan kulumaan kerran toisensa j�lkeen kuin tyhj�� vain. Kipaleen peruspalikat on laskettu sijoilleen siten, ett� vauhdinkaan ei tarvitse nousta kovin korkeaksi, koska ryhm�n soitto groovaa ja tempoo herkullisesti. Karhea��nisen vokalistin takana kuullaan muiden soittajien taustalauluja, joita olisi voinut hy�dynt�� rohkeamminkin. Kitaristi puristaa kirpsakan soolon ja pieni v�liosakin istuu soundillisesti harkittuun maisemaan kuin stetson nuppiin, joten mik�s t�ss� on nauttiessa.
Mika Roth
Jukra: Hymysi kauneinta mit� tied�n
Pienimuotoista ja kaunista folk-poppia luova
Jukra on laulaja-lauluntekij�
Jennyn ja kitaristi-basisti
Juhanin muodostama yhtye, jonka viimevuotinen
Ep�tosi -EP j�i positiivisella tavalla mieleen. Uudella sinkulla mik��n ei ole dramaattisesti muuttunut, mutta silti kaikki kuulostaa entist�kin t�ydellisemm�lt�.
Hymysi kauneinta mit� tied�n -kappaleella Jennyn hiljainen laulutulkinta saa ainoastaan hienoista tukea muista soittimista, mutta jokainen ��ni ja pieninkin yksityiskohta on t�ysin kohdillaan. Hiljaisuudesta vienosti valittavin ��nin nouseva s�vellys l�yt�� rytmins� vasta vajaan minuutin kohdilla, alun usvaisuuden korostaessa teoksen murskaavaa upeutta. Puoliv�liss� koittaa hetki, jolloin oikeastaan kaikki muut ��net kaikkoavat hetkeksi, ja tuossa ohikiit�v�ss� hetkess� kappaleen voima nousee vain suuremmaksi. Sanotaan ett� v�hemm�n on enemm�n, ja tuon totuuden ��rimm�isess� p��ss� sijaitsee t�m� pieni, kehtolaulumainen aarre, jossa kaivataan jo toiseen maailmaan.
Mika Roth
Kalpeat Varjot: Vapauta mut
V.R. Label Finland
Turkulaistrio
Kalpeat Varjot on ensimm�isell� singlell��n teemallisesti ep�varmuuden ��rell�. Varmuudesta kertoo kuitenkin se, ett� kipaleen peruspalikat on ��nitetty liven�, jolloin kitara, basso ja rummut saavat el�� luonnollisesti. N�in kolmikon rautalankahenkinen rock huokuu niin menneiden aikojen, kuin t�m�nkin p�iv�nkin hengess�.
Niin, t�ss�h�n siis lauletaan kaiketi kytt��misest� � siit� kun silm� tuntuu jatkuvasti seuraavan tekemisi�si ja kulkemisiasi. Melankolinen kipale l�yt�� j�lkimm�isell� puoliskolla ensin �rtymyksens�, joka johtaa lopulta aggressiiviseen vapautumiseen, symbolisella tasolla nyt ainakin. Reilussa kolmessa minuutissa b�ndi ehtii luovia p��melodian ymp�rill�, mutta vaikka kuulijalle tarjotaan hiukan surf-herkkuakin, j�in kaipaamaan vahvempaa lankojen solmimista lopussa. Eritt�in vahva n�ytt� silti, etenkin kun muistaa ett� kyseess� on ensisinkku. Samalla b�ndi j�tt�� itselleen monia ovia avoimiksi, jos nyt en saatekirjeess� mainittua
Eppu Normaalia pystyk��n havaitsemaan.
Mika Roth
Kare Poutanen: Rakastan sua vaan
MBR
Kare Poutanen vastaa ehdottomasti t�m�nkertaisen sinkkukoosteen auringonpaisteisimmasta musiikkiannoksesta. Aiemmin mm. isojen starojen taustatanssijana toiminut mies kun on l�yt�nyt Karibian auringon ja afrikkalaisen highlife-genren vastustamattoman voiman. Eik� sellaisesta aurinkovoimasta en�� kannata p��st�� irti, vaikka myyntilistoilla menestyisikin tummemmilla s�vyill�.
Kontrasti menneeseen on siis melkoinen ja sit� vain korostaa se, ett� Poutanen on henkil�kohtaisessa el�m�ss��n joutunut melkoisiin vaikeuksiin, jotka johtivat lopulta musiikkiuraan. Koettuaan romahduksen mies nousi takaisin jaloilleen ja on t�t� nyky� �hyv�nmielenl�hettil�s�, jonka toinen sinkku korostaa uutta tiet�. Hyv� mieli tihkuukin kappaleessa, joka kertoo rakastumisen hullaannuttavasta voimasta, johon l�nsiafrikkalaiset taustalaulut ja melodiakulut sopivat kuin nen� p��h�n. Ja vaikeahan t�ss� on kovana pysy�, kun joku julistaa lemmen mahtavuutta n�in vankkumattomasti. Olkoon se kieli sitten kuinka mambamaisesti kompastelevaa tahansa.
Mika Roth
Lama-ajan Lapset: Levinneet naamat
V.R. Label Finland
Lama-ajan Lapset katkaisee reilun vuoden mittaisen julkaisutauon uudella sinkulla, jolla b�ndin garagen-katkuinen rock jatkaa luonnollista kehittymist��n. Tarina ei kerro, enteileek� uusi sinkku tulevaa EP:t�, tai jotain viel� mittavampaa julkaisua, mutta ainakin b�ndi tuntuu olevan j�lleen voimissaan.
Levinneet naamat -sinkulla kerrotaan nautintoaineiden aiheuttamista ongelmista ja addiktioista, sek� kaikesta siit� tarpeettomasta surusta ja kivusta, jotka seuraavat kun on aika nousta yl�s henkil�kohtaisesta kurakosta. Aiheestahan on tehty kappaleita aina aikojen alusta, mutta vokalisti
Jessen henkil�kohtaiset taistelut ovat etenkin biisin loppupuolella helposti aistittavissa.
Lou Reed odotti omaa miest��n,
Marianne Faihtfull tiesi demoninsa nimelt� ja vaikka Lama-ajan Lapset ei yll� viel� aivan samoihin sf��reihin, on Levinneet naamat mieleenpainuva rockkappale. Onneksi vastoink�ymiset on pystytty kanavoimaan n�in rakentavasti, koska silloin pahinkin asia k��ntyy edes pienelt� osin positiiviseksi.
Mika Roth
Leverage: Wind of Morrigan
Frontiers Records
Uuden vuosituhannen ensimm�isell� vuosikymmenell� mellastanut
Leverage piti pitk�n hiljaisuuden vuoden 2009
Circus Colossus -pitk�soiton j�lkeen. Viime vuonna miehist���n uudistanut ryhm� julkaisi viimein sinkun ja EP:n, ja nyt huhtikuussa ilmestyv�� uutta albumia edelt�� viel� t�m� yksi sinkku. N�ill� n�ytteill� uusi vokalisti
Kimmo Blom onkin p��ssyt jo n�ytt�m��n kyntens�, eik� tulevaisuudessa siint�v�� menestyst� ole hankala povata.
Wind of Morrigan jalostaa b�ndin eeppist� power metallia hivenen p�ivitetyill� mausteilla, jotka antavatkin Leveragelle kummasti kampivoimaa. Biisih�n on periaatteessa tuttua metallointia, mutta rahdun folkimmalla tavalla. P��melodiassa on pient� irkku-fiilist� ja kertos�keeseen puhalletaan kelttil�ist� piraattihenke� purjeet t�yteen. Jotain my�s kertonee se, ett� vaikka biisi on reilusti yli viisi ja puoli minuuttinen, tuntuu se aina loppuvan kesken juuri kun vauhtiin on vasta p��sty.
Mika Roth
Matti Sakari: Parkkihalli
Laulaja-lauluntekij�
Matti Sakari soittaa ilmavaa folk-poppia, joka ��nekk�immill��n l�hentelee jo rockin kentti�. Muutaman vuoden takaisella
Kiskot-albumilla kaava toimi toisinaan, mutta ep�tasaisuudestaan huolimatta olen sittemmin palannut useampaan otteeseen kiekon ��relle.
Parkkihalli on kaihoisa kappale, jossa kertoja p��tt�� j��d� y�ksi parkkihalliin. Tuohon sangen kolkkoon, tyhj��n ja masentavaankin paikkaan, jossa voisi vallan hyvin tulla unohdetuksi. Radiosta tulee tietysti vain puhetta ja kappaleita, jotka entisest��n syvent�v�t yksin�isyyden tunteita. Matti Sakari osaa luonnostella muutamalla viivalla tarinan, jossa pahaa tahtomaton, syd�mens� s�rkenyt ja paikkansa maailmassa hukannut sielu kaipaa hiljaista tilaa itselleen. Melankoliaa, vaimeaa kitaramaalailua ja leppoista rytmi�, Matti Sakarin lausuessa yht� v�h�eleisesti sanojaan. Kaunista, kovin surullista ja melankolista, mutta kaunista.
Mika Roth
Min� ja Nieminen: Tytt� tanssii
Playground Music
Sangen tanssittavaa poppia luovat
Min� ja Nieminen on viimeisen parin vuoden aikana julkaissut nipun sinkkuja, joista etenkin viimesyksyinen
Sukkula Venukseen -versiointi sai raapimaan kupolin kattoa. Nyt kaksikko on kuitenkin palannut takaisin elektronisten tanssilattioiden pariin, vaikka ��nisoseen seassa taitaa uida akustisiakin soittimia. Dance pumppaa, valkoinen kevytfunk juurruttaa, ja onhan siell� pieni ripaus afrobeatista sek� kasarisynailuista, eli v�rik�st� on.
Tytt� tanssii -sinkulla duo irvailee hyv�ntahtoisesti nuorten aikuisten el�m�lle, jossa lapset pistet��n hoitoon ja menn��n bilett�m��n: eli katsomaan toisten tanssimista. Kuka tuo kertomuksen tanssiva tytt� on? Onko h�n peili, muisto, vai ainoastaan pilkahdus siit� mit� voisi yh� olla? Vajaassa nelj�ss� minuutissa draaman kaari lipuu pitk��n alaliukuun, jossa varsinaista t�yttymyst� ei saavuteta. Helposti tanssittavaa ja huvittavaa, mutta alun lupailu ei lopulta anna niin paljon kuin olisi voinut.
Mika Roth
MSRBL: Everybody Lies
Secret Entertainment
Helsinkil�inen
MSRBL kertoo tekev�ns� orgaanista elektropoppia, tosin orgaanisuuden mitat ovat pitk�lti kuulijoista itsest��n kiinni. Alun perin vuonna 2010 yhden miehen projektina syntynyt MSRBL on t�t� nyky� duo, jonka musiikissa on selv��kin selvemm�t kasarijuuret. Muinaisista synapopin virroista l�hdet��n kuitenkin kalastelemaan rohkeasti my�s tuoreempiin vesiin, ehk� jopa t�m�n vuosituhannen puolelle saakka.
Reilussa nelj�ss� minuutissa kaksikko maalailee suurilla teloilla maisemia, joissa ei ole kiire oikeastaan mihink��n. Kipale el�� polveilevan laulumelodiansa ymp�rill�, s�keist�jen ker�tess� virtaa ja kitkaa, jolla kertos�keen koukku saadaan puolestaan loistamaan. MSRBL tasapainoileekin sill� rajalla, ett� onko t�ss� en�� riitt�miin aineksia oikeaksi kappaleeksi, mutta niin vain Everybody Lies j�� pienell� koukullaan roikkumaan korvasta. Melodia muistuttaa vaarallisen paljon paria aiemmin kuultua teosta, mutta kaikki on luultavasti ihan puhdasta sattumaa. Emme siis usko otsikon julistusta.
Mika Roth
NOOA: Did You Notice
Eclipse Music
NOOA on suomalais-italialainen elektropop-trio, joka sai alkunsa vuonna 2016. Tuolloin laulaja-lauluntekij�
Noora Salmi muutti Roomaan ja l�ysi nopeasti musiikillisen inspiraationsa. Muutettuaan rumpali
Ranieri Scoccian kanssa Helsinkiin duo t�ydentyi trioksi synataiteilija
Mikko Pataman liitytty� mukaan, ja nyt debyyttisingle on tosiasia.
Eteerisill� ja autereisilla ��nimaisemilla rakentuva musiikki antaa vokaaleille reilusti tilaa, vahvojen rytmien iskiess� p��lle ainoastaan hetkitt�in. Saatekirjeess� puhutaan Rooman kaaoksen ja Helsingin rauhan kohtaamisesta, mik� onkin kerrassaan veike� vertaus, tosin musiikissa on huomattavasti tuota enemm�n tasoja ja tiloja. Luonnollisen hitaasti kasvava biisi on jatkuvassa liikkeess� halki l�hes kuusiminuuttisen kestonsa, mutta ��nimassaa ei silti paisuteta mahdottomiin, vaan kappale saa hengitt�� vapaasti jopa kliimaksivaiheessaan. My�hemmin t�n� vuonna on kuuleman mukaan tulossa viel� toinenkin sinkku, enk� pist�isi vastaan, jos NOOAa voisi nauttia viel� isompinakin annoksina.
Mika Roth
Ocelot: Ik�v�
Soliti
Ocelotin Ik�v� on niit� biisej�, jotka tulevat v�litt�m�sti jakamaan mielipiteit�. Vuonna 2016 nykyisen muotonsa saanut b�ndi on kolmen nuoren naisen muodostama, rahdun toisenlaista poppia esitt�v� kokoonpano. Ik�v� on lohkaistu ensi kuussa julkaistavalta EP-levylt�, joka on saanut nimen:
M� voin ottaa sun ik�v�n pois.
Kuinka ollakaan EP:n otsake on my�s t�m�n Ik�v�-kappaleen kantava lause, jota vokalisti toistelee ja tapailee jo kipaleen alussa. Korkea, kiljahteleva, katebushmainen ja kipristelev� laulutyyli onkin melkoinen yll�tys, mutta jos/kun siihen tottuu, nappaa sys�yksitt�in kulkeva kipale nopeasti kainaloonsa. Rytmit paukkuvat, pianoa soitetaan isommalla k�dell� ja basso poukkoilee vieh�tt�v�sti kaiken alla. R�nsyily jatkuu viel� viime sekunteihin saakka, vaikka rakenne ei varsinaisesti en�� muutukaan. Mielipiteiden jakaja ja taatusti mieleen j��v� numero.
Mika Roth
Oona: Brahenkentt�
H�g Records
Enemm�nkin elokuvien, teatterin ja TV:n parissa ansioitunut
Oona Airola, eli
Oona, on aiemmin laulanut ainakin
Kaj Chydeniuksen s�velt�m�� musiikkia, mink� lis�ksi Oona on ehtinyt kirjoittamaan my�s omaa materiaalia. Brahenkentt� sai itse asiassa alkunsa jo alakoulun aikoihin, mutta sai muotonsa Oonan ryhtyess� ty�st�m��n p�yt�laatikkoon juuttuneita kipaleita. Ty�n alkuun p��seminen otti lopulta kahdeksan vuotta, mutta odotus mit� selvimmin kannatti.
Brahenkentt� on ilahduttavan suora, mutkaton ja el�m�n pieni� yksityiskohtia havainnoiva kipale, jossa kuljetaan pitkin katua ja ollaan matkalla jostain jonnekin. Kertoja pohtii, ett� t�t�k� se nyt on � se kovasti kohuttu el�m�, jossa vain pusketaan arjen muuria vasten p�iv�st� toiseen. Vai onko onni juuri t�ss� ohikiit�v�ss� hetkess�? Oonan v�h�eleinen laulutyyli pukee el�m�n tarkoitusta pohtivaa pop-aarretta, jonka p��melodia juuttuu v�litt�m�sti soimaan p��h�n. Luvattuja seuraavia sinkkuja odotellessa.
Mika Roth
Siru: Habit
The Voice of Finland -kilpailun voiton vuonna 2014 napannut
Siru julkaisi hieman p��lle nelj� vuotta sitten suomenkielisen debyyttialbuminsa, joka on saamassa nyt jatkoa. Matkan varrella kieli on vaihtunut englanniksi ja samalla musiikki on siirtynyt popin elektronisemmalle ja modernimmalle kaistalle.
Omalle kullalle omistettu siivu kertoo ns. tavallisen el�m�n mahtavuudesta, kun sen voi jakaa juuri oikean ihmisen kanssa. Ei siis mit��n ihmeellist�, ja kuitenkin juuri sit� satumaista ihmeellisyytt�, mist� niin monet j��v�t paitsi koko ik�ns�. Ja jonka voi toisaalta ohittaa itsest��nselvyyten� elon kiireiss�, jos ei muista pys�hty� silloin t�ll�in. Hiljaisen alun j�lkeen rytmit rys�ht�v�t kumisemaan taustalle, mutta Sirun ��nelle j�tet��n riitt�miin tilaa ja avaruutta. Laulumelodian koukku ja tarkoin valitut soundit ehtiv�t tehd� taikansa, mink� ansiosta biisi erottuu edukseen.
Mika Roth
Soiva Siili: Rakkautta ryytimaalla
Oululainen
Soiva Siili on tehnyt jo mittavan uran lapsille ja lastenmielisille suunnatun musiikin saralla. Rakkautta ryytimaalla -sinkku on lohkaistu seitsem�nnelt� pitk�soitolta, jolla duo jatkaa tutuilla urilla � sek� hieman uusillakin.
Rakkautta ryytimaalla -sinkulla kerrotaan tutusta aiheesta, eli rakkauden voimasta joka voittaa erilaisuuden v�h�p�t�iset rajat ja kaiken muunkin. Herne ja retiisi kasvavat kasvimaalla ihanasti vierekk�in, ja tunteiden palo saa kasvimaan asukit heitt�ytym��n tilanteen mukaan. Lattarirytmit ja t�r�htelev�t torvet luovat eksoottista Mariachi-meininki�, jolla yksinkertainen ja hele� pop-helmi kypsyy kuin etel�n l�mpim�n auringon alla konsanaan. 25-vuotisen historiansa suoman kokemuksen voimin Soiva Siili saa vaikka mink� toimimaan, mutta Rakkautta ryytimaalla kuulostaa silti samaan aikaan raikkaan uudelta. Kyll�h�n t�m� hymyn huulille sai, joten sitten vain tutustumaan
��niharava-albumin muihin antimiin.
Mika Roth
T�htiportti: Abiristeily I
Svart Records
Hrrr, jo silkka nimi saa kavahtamaan
T�htiportti-yhtyeen tuoretta sinkkua. Ajatukset haalaripukuisista k�nni��li�ist� oksentelemassa pitkin paikkoja kun eiv�t juuri l�mmit� yli-abi-ik�isi�. Onneksi tekij�miesten muodostama T�htiportti l�yt�� syntetisaattoreineen ja rytmikoneineen oman aikareik�ns�, joka johtaa jonnekin 80-luvulle, 70-luvulle ja kenties my�s kaukaiseen tulevaisuuteen.
Elektroninen naksutus yhdistyy rumpujen, basson ja kitaran motorikmaiseen jauhantaan, kertojan haaveillessa suuresta rakkaudesta � ja pettyess�, kun hatarat pilvilinnat romahtavat lopussa tuhkakasaksi. Aiemmin kertoja on julistanut, kuinka juuri t�n��n se tulee tapahtumaan � viimein h�net huomataan, on h�nen hetkens�, h�nen mahdollisuutensa. Symbolismin leikkurimaiset ovet avautuvat ja sulkeutuvat, mutta uskallatko sy�ksy� kohtalon avaamaan tilaan? Onhan mukana ironiaa ja satiiria, mutta ei l�hesk��n niin paljoa kuin voisi odottaa, ja itse biisih�n on soundeineen t�ytt� dynamiittia. Maaliskuun 10. p�iv� on tulossa kokonainen albumi, jota ainakin min� odotan t�m�n j�lkeen innolla.
Mika Roth
VON KONOW: On a Hill
Solina
Mielest�ni 80-luvun merkitt�vimm�t synapopparit osasivat tehd� muutakin kuin vain luoda lirutelmia rakkaudesta ja pinkeist� p�iv�unista. Liitt�ess��n teatraalisuuden ja laajat draaman kaaret poppiin vision��rit saavuttivat jotain, joka on kest�nyt ajan hammasta ja puhuttelee yh� kuulijoita useammalla tasolla. Osan ajasta Helsingiss� ja toisen osan Portugalin maaseudulla asuva
VON KONOW julkaisee toukokuussa uuden albumin, jolta on nyt lohkaistu ylv�s sinkkubiisi, joka tekee kunniaa etenkin noille menneiden aikojen suuruuksille.
Eli olemme eurooppalaisen synapopin juurilla,
Soft Cellin tihe�n keveyden ja ehk� hiukan
The Human Leaguen arkisatujenkin ihmemaassa. On a Hill rullaa kuin laakereilla, positiivisten fiilisten s�teilless� nuoteista. Heleist� soundeista ja rytmikk��st� sovituksesta syntyy my�s mielikuvia Kanadan mestarien,
Arcade Firen, suuntaan. VON KONOWin tukena studiossa on h��rinyt rautaisia ammattilaisia, mutta kimalteleva kuori ei himmenn� itse ytimen, eli s�vellyksen, voimaa.
Mika Roth
Lukukertoja: 7526