Joulusinkut II 2024
Bartees Strange: Xmas
4AD
Bartees Strange on englantilaissyntyinen ja Yhdysvalloissa kasvanut indierockin, popin ja hip hopin monitaitaja, joka kuului 10-luvulla my�s Stay Inside -nimiseen post-hardcore b�ndiin. Soolourallaan Strange on ehtinyt julkaista jo kolme pitk�soittoa ja kiireinen 20-luku on n�hnyt h�nen kiert�v�n miltei tauotta, aina kun monitaitaja ei ole sattunut olemaan studion puolella. Joulu on tuonut artistista esiin sinisemm�n puolen ja yll�tt�en akustisella kitaralla sek� soulahtavalla laululla k�ynnistyv� biisi on taas hieman erilaista Strangea.
Xmas n�kee ex-rakkaan ja kaipaa hellyytt�, mutta vanhaa lempe� ei saa l�mmitelty� uudelleen. Kipu helkkyy ja kun taustalle alkaa ilmesty� hiljalleen enemm�n tavaraa, nousevat my�s tutut joulumaisemmat ainekset esiin. Kulkusmaiset helin�t ja ys�riset popin sek� hip hopin kanssa leikittelev�t sirpaleet tekev�t biisist� liev�n ristiriitaisella tavalla retron. Tuohon kun lis�t��n viel� vokooderimaisesti k�siteltyj� vokaaleja ja utuisiksi k�yvi� taustoja, niin reki vaikuttaa pys�htyv�n jonnekin vuosikymmenten taa. Sinkku on joulutervehdys sek� n�yte tulevalta Horror-pitk�soitolta, jonka n�ill� n�kymin ilmestyy helmikuussa.
Mika Roth
Blake: On This Day Earth Shall Ring
Rockhopper
Blake-nimisi� artisteja ja b�ndej� riitt�� maailmassa, mutta nyt kyse on englantilaisesta musiikintekij�st�, jolle yleisint� toimintakentt�� on kuusarihenkien poprock ja psykedeelisempi musiikki. Joulu tekee meille kaikille taikojaan, ja niinp� Blake on nostanut esiin keskiaikaisen laulun. Melodian juuret ulottuvat ainakin vuoteen 1360 asti ja alkujaan latinankielinen teksti on n�ht�v�sti sit�kin vanhempi. Blake ei esit� hiljaista ja folkahtavaa kappalettaan kuitenkaan latinaksi, vaan luottaa 1900-luvun englanninnokseen.
Blake itse asiassa kuuli
The Medi�val B�besin esitt�v�n kappaleen ja tuo hetki kannusti h�net luomaan versionsa ja ikuistamaan sen. Ja hyv� niin, sill� nyt menn��n joulun historiassa sangen kauas. Kappale on eritt�in rauhallinen ja idyllisen keskiaikainen, ja Blake selv�sti kunnioittaa alkuper�ist� materiaalia. Siro melodia el�� kielisoitinten herk�st� soitosta ja hele�n kuoromaisena pidetyst� laulusta. Melodiassa on melankoliaa ja kaihoa, mutta samaan aikaan teksti julistaa joulun ihmett�, sek� siit� kumpuavaa pelastusta, mink� lis�ksi toivotaan tietysti maailmaan rauhaa. Sinkun tuotot ohjataankin joulun hengess� palestiinalaisten l��keavulle, joten hyv�ll� asialla ollaan.
Mika Roth
DiscoGram: Merry Christmas!
Mit� olisikaan joulusinkkujen kooste ilman yht� superdiskoista ja plattarit jalkaan sujauttavaa jouludiskoilua? Tuon tontin hoitaa tyylill�
DiscoGram, joka on Espanjan Barcelonasta k�sin toimiva tiskijukkien paras joulukaveri. Diskossa on kyse rytmist� ja tietysti my�s historian kerrosten hell�varaisesta k�sittelyst�, mik� on kuullun perusteella DiscoGramin supervoima.
Menestyksen kaava on typerrytt�v�n yksinkertainen. Kaiken pohjana on tuhti ja menev� diskobiitti, jonka plattaripohjaiset menokeng�t on luotu jo supergroovaavalla 70-luvulla. Tuota analogista ja viulukoneiden tukevoittamaa soundia on kuitenkin p�ivitetty ja muokattu juuri sen verran, ett� se kuulostaa raikkaalta 20-luvun saavuttaessa pian puoliv�lins�. Todellinen superherkku on kuitenkin tutun joululaulun sulauttaminen mukaan. T�ss� tapauksessa
Jingle Bells palvelee punaisten palasten toimittajana ja lopputulema on korkeaoktaanista, modernia sek� silti historiansa auliisti tunnustavaa diskoilua tonttulakki p��ss�.
Mika Roth
El Perro del Mar: Ox And Lamb
City Slang
El Perro del Mar on espanjaa ja tarkoittaa ymm�rt��kseni meren koiraa, mutta projektin takaa l�ytyy espanjalaisten sijaan ruotsalainen
Sarah Assbring. Olin aiemmin kuullutkin h�nen musiikkiaan, mutta niihin n�ytteisiin verrattuna Ox And Lamb sijoittuu syv�lle marginaalisen popin �jotain muuta� -kategoriaan. N�ht�v�sti pandemian aikana jokin muuttui perustavanlaatuisesti, mutta huomaan pit�v�ni my�s t�st� ns. uudesta El Perro del Marista.
Ox And Lamb ei ole mill��n mittarilla perinteinen joulukappale, vaan sen eteerinen taidepop vaatii kuulijaa todella pys�htym��n ja keskittym��n itseens�. Hidas kappale on kuin pimeydest� pala palalta paljastuva ��nten katedraali, joka ei pyri murskaamaan massallaan ja vaikuttamaan huimalla koollaan, vaan antaa ennemminkin hellien ja pehmeiden ��nten t�ytt�� tilansa. Dream popin hattaraisuutta, ambientin kuulasta s�vyisyytt� ja klassisen musiikin siroutta, yhdistettyn� joulun todellista merkityst� korostavaan viestiin. Hiljent�v�� ja kauneudellaan mykist�v�� tunnelmointia, jonka my�t� voi siunata onneaan, koska jokainen ei ole yht� onnekas t�n� jouluna. Kappaleen soitua onkin aiheellista k�yd� viem�ss� jotain joulupataan.
Mika Roth
Enemy Inside: Don�t Call Me An Angel
RPM
Saksalainen
Enemy Inside vastaa t�m�n joulukoosteen raskaimmasta osuudesta, sill� b�ndin rockmetalli liikkuu luokassa superraskas. Aiemmin syksyll� ryhm�lt� ilmestyi sinkku my�s Halloweenin teemoilla varustettuna, joten juhlakuosissa ollaan ja samalla pohjustetaan tiet� tulevalle kolmannelle pitk�soitolle.
Venom-otsikon saanut kiekko ilmestyy helmikuussa ja kumpainenkin juhlasinkku l�ytyy my�s silt�, eik� kitaristi
Evan K:n ja vokalisti
Nastassja Giulian kirjoittamasta joulubiisist� j�� ainakaan energiaa puuttumaan.
Joulu on enkelten aikaa, mutta kertoja ei halua tulla verratuksi moiseen. Tunteiden mustasta py�rteest� ammutaan ulos pahaa oloa, mutta samaan aikaan kertoja tuntuu ojentavan k�tt��n, kaipaavan apua. Biisi muistuttaa, ett� kovimmankin r�yh�n keskell� voi olla hiljainen yksin�isyys, joten korusanat sikseen ja oikeasti auttamaan sek� v�litt�m��n l�himm�isist�. Viesti on kivitalon kokoisen riffin kera kovaa nielt�v��, mutta dark rockin ja rockmetallin pohjoisamerikkalaiset mausteet saavat m�t�n maistumaan varmasti monelle. Rajuin junttakohta miltei rikkoo pielet, mutta melodia kest�� ja biisi kantaa kolme minuuttiaan.
Mika Roth
Flok: Mustikkamaa
Huomasin hymyilev�ni syd�mest�, kun
Flokin uusi joulusinkku osui kohdalle. Viime vuoden lopulla A cappella -yhtyeen kappaleet p��tyiv�t kahdesti sinkkukoosteisiin ja niist� jouluinen
Syd�ntalvi on soinut my�s t�n� adventtikautena allekirjoittaneen laitteissa. My�s Mustikkamaa on rakkaudesta kertova tarina, jossa nuori lempi on kehittym�ss� alun ihastuksesta joksikin vakavammin otettavaksi. On aika testata kepill� j��t�, eik� joulua otollisempaa aikaa toisaalta moiseen oikein l�ydy t�ll� puolen vuotta.
Kuusihenkinen yhtye saa yhteisty�ns� svengaamaan ja toisaalta herkiss� kohdin osataan my�s laulaa pitki�
�uuu aaa� -venytyksi�, kun soolo��ni vie tarinaa eteenp�in. Mustikkamaa vinkkaa ymm�rt��kseni Helsingin edustalla olevaan saareen, johon voi k�vell� n�pp�r�sti niin mantereelta kuin Korkeasaaresta. Siell� kelpaa tavata ja vaellella talven ihmemaassa, tai ihan miss� vain s��ss�, kun seura on toivottua. Biisi kulkee esimerkillisesti, k��ntyilee kolmannella minuutillaan uusiin suuntiin pit�en kaiken silti ehyen�. Luulen ett� ensi vuonna kuuntelen joulun l�hestyess� jo kahta Flokin kappaletta juhlakauteen valmistautuessa.
Mika Roth
Jeremy Porter: Colorado Christmas
GTG Records
Jeremy Porter on enemm�n kitararockin suuntaan kallistuvan
Jeremy Porter & The Tucos -yhtyeen nokkamies, joka sooloilee kantrihenkisemmiss� maisemissa. B�ndi on kotoisin Michiganin Detroitista, mutta nyt kaihoillaan Coloradon ja Kalliovuorten joulujen per��n. Mukaan b�ndist� on saatu basisti
Jake Riley ja kun kerran l�nness� ollaan, niin tietysti my�s pedal steel -kitara soi banjon ja mandoliinin rinnalla.
Kertoja on p��tynyt Kaliforniaan, joka ei periaatteessa ole kaukana lapsuuden joulujen Coloradosta, mutta sijaitsee henkisesti t�ysin toisessa todellisuudessa. Kaihoahan moinen syd�mest� louhii ja sit� Porter osaa v�litt�� osuvan lakonisella tyylill��n, jossa on periaatteessa voimaa, mutta gl�gilasi on takuuvarmasti puolityhj�. Biisi perustuu niin simppeliin sointukiertoon, ett� alkuun teki mieli lyt�t� se, vaan jotain taikaa t�ss� on. Kenties X-tekij� on lapsuuden kaipuu vaikuttavin ja koskettavin sanak��ntein. Ensimm�isten joulujen henke� meist� moni kaipaa ja hamuaa lapsuuden j�lkeisin� vuosina, toisten onnistuessa siin� paremmin kuin toisten.
Mika Roth
Kibble: Head Like a Holy Night
Kibble on New Yorkista kotoisin oleva artisti, joka tuntuu pit�v�n kunniassa niin
Nine Inch Nailsin tekemisi� kuin perinteisi� joululaulujakin. T�m� on johtanut kauniisti sanottuna poikkeuksellisiin musiikillisiin tuloksiin, sill� Head Like a Holy Night on itse asiassa yhdistelm� kahdesta hyvin erilaisesta laulusta, tai niist� innoittunut hybridi, noin tulkinnasta ja n�k�kulmasta riippuen.
Eli seuraavaksi resepti: otetaan Nine Inch Nailsin klassiseksi industrial-biisiksi kasvanut
Head Like a Hole. Sekoitetaan se ranskalaisen
Adolphe Adamin vuonna 1847 s�velt�m��n
O Holy Night -kappaleeseen ja annetaan klassisen kuorolaulun nousta reilusti pintaan. Varmistetaan lopussa viel�, ett� tekstit ovat muokattu t�ysin kaupallisuuden vastaisiksi, ja sitten onkin jo valmista. T�m� mojovan yll�tyksen sis�lt�nyt joulumusapiiras sai l�ikytt�m��n ensi kosketuksella gl�git rinnuksille, mutta sittemmin olen l�yt�nyt lyhyest� hetkest� mainion virnuiluyst�v�n. Kappale on lohkaisu
NIN Lessons and Carols -paketista, jota en ole viel� t�t� kirjoittaessa uskaltanut avata. Ehk�p� sitten tuossa v�lip�ivin�
Mika Roth
M�nnink�iset, Pekka Toivonen Ensemble & Tixa: Kuusi (otto 6)
Alakulttuuritalo
Joulu tuo monet yhteen ja n�in on k�ynyt my�s t�ll� joulusinkulla, jolla
M�nnink�iset, Pekka Toivonen Ensemble & Tixa ovat ly�neet neulaiset latvansa yhteen. Toivosen 10-vuotiss�velt�j�juhlakonsertti l�hestyy ja tuolloin kokee ensiesityksens� my�s
PUUTOOPPERA, josta t�m� jouluiseksikin taipuva sinkku on pilkottu irti. Kipaleen tyyli asettuu jonnekin modernin jazzin tienoille ja oksilta roikkuukin jos jonkinlaista puhallinta ja jousisoitinta, joiden lis�ksi soitinlistauksesta l�ytyv�t piano ja ly�m�soittimet, sek� tietysti oksat ja puut.
Instrumentaalibiisi on sykkeelt��n villimm�n puoleinen ja k��nn�ksilt��n arvaamattomaksi osoittautuva kummajainen, jolla on sit� samaa kuumeista levottomuutta kuin reilun vuoden takaisella
Sketches of Pain -albumilla. Matalat ��net kuumottavat alla ja p��lle nousevat niin oboe kuin baritonisaksofoni, mutta homman todellinen voittaja on tiimity�. ��ness� on per�ti yhdeks�n soittajaa ja silti kaikki ��ni j�sentyy saavuttaen uusia merkityksi�, uusia tasoja ja n�in j�lleen yksi (joulun) ihme on tosiasia. Nougatmaista notkeutta, viinim�ist� hehkua ja puraisee kuin snapsi, joten pid� varaasi kuusen latvaan kurottaessasi.
Mika Roth
Olga: Jouluks kotiin (feat. JVG)
PME Records
Joulunt�hti on tietysti kiistaton aaton valol�hde, mutta kilpailukykyisesti tuikkivaa t�htivoimaa l�ytyy kyll� my�s
Olgan uudelta joulusinkulta, jolla mukaan joulumenoon on liittynyt itsens�
JVG. Eik�
Mariah Careyn nime� lausuta saatesanoissa turhaan, sill� nyt jys�hdet��n kimalteisesti keskelle olennaisen piparipelti�. Olga saa vet�� suurimmat vokaaliosuudet itse, mutta JVG:n
Jere ja
VilleGalle ehtiv�t vajaassa kolmessa minuutissa l�hett�� my�s omat jouluterveisens�.
Ent� mik� tuo viesti sitten on? No, seh�n ilmenee jo biisin otsikossa, eli nyt kaivataan jouluksi kotiin oman kultamussukan ja hunajanassukan kainaloon. Kovassa nosteessa ja julkisuuden myllyss� olevat artistit jos ketk� my�s tiet�v�t mist� laulavat, kun iso osa ajasta kuluu tien p��ll� ja vieraiden kattojen alla. Groovaava pop iskee kipin�� modernin r�n�b:n voimalla ja leikkis�sti Santa Babylle heitetyt syd�met sek� suukot osuvat kohdilleen. Kiire on niin kova r�pp�reill�, ett� klyyvarikin siin� ihan helottaa, mutta pian ollaan jo onnenmaassa. Svengaava viisu toimii salakavalasti ja saa kaipailemaan omaa rakasta mistelin alle. Raikasta kuin rosolli, ja silti samaan aikaan tuhtia kuin juuresruukku.
Mika Roth
Poliisi: Possu
3rd Rail Music
Heikki Kuula,
Tapani Kansalainen ja
Kreivi ovat t��ll� taas tuottaja
Rammun kera, eli jouluisessa sinkkuparaatissa k�sittelyss� on seuraavaksi
Poliisi-yhtyeen possuileva sinkku. Tarina ei kerro, josko jossain vaiheessa tulisi my�s jatkoa vuoden 2021 debyyttialbumille, ehk�p� moinen aatos pit�� rustata pukin toivelistaan. Joulu on luonnollisesti kinkulle stressaavaa aikaa, mink� Poliisi kertoo meille menev�n ja sopivan humoristisen suomirapin keinoin.
Possu on hilpe�nluonteinen kappale, jonka melodiset kierrokset l�htev�t kiert�m��n jouhevasti ja biisi saadaan sovitettua ongelmitta kolmen minuutin pakettiin. Soundeissa ei varsinaisesti tungeta misteli� ja joulukelloa esille, mutta kenties juuri tekstin ansiosta Possu on jouluinen siivu. V�lill� r�pit sinkoutuvat kirjaimellisesti avaruuteen asti, mutta faktahan on se, ett�:
�t�n p�iv�n possu on huomisen pekoni�. Niinp� lihatiskin tuntumassa k�yd��n taas Jaakobin paineja omatunnon kanssa. Lopussa tulevalle pekonille annetaan sent��n hieman mahdollisuuksia ja miltei elokuvamaiset tuokiot tuovat hilpe�ss� surrealistisuudessaan hymyn suupieleen.
Mika Roth
Powerpimppi: Ho Ho Season
Hyv�� �houlua� toivottaa
Powerpimppi ja punaisen kauden tuhmempaan laitaan pamahtava biisi ei suotta s��stele paukkujaan. Ei tarvitsekaan, sill� t�m� r�pp�ri on k�ynyt tutuksi eksplisiittisist�, kantaaottavista ja rankkaa huumoria viljelevist� teksteist��n, eik� joulu ole saanut h�nt� muuttamaan tapojaan. Nimi voi l�yty� tuhmien listalta, vaan eip� sitten ainakaan turhaan. Ho Ho Season on yht��lt� vastine
Megan Thee Stallionin meiningille, mutta nyt panoksia p�yd�ss� korotetaan � tietysti. Puheet ovat puheita, vaan mit� l�ytyy parran takaa ja paidan alta?
Ho Ho Season nojaa funkkaavaan perustukseen ja vaikutteiden j�ljet johtavatkin brasilialaisen funkin rikkaille pajoille. Tuohon kun ynn�t��n kovat rivit ja tahallisen �rsytt�v�t puoliylily�nnit, niin koossa on melkoinen pikkujoulupaukku, joka voi nostaa punan posikille. Biisin groovaavat pohjakoukut saavat potkua kuumista rytmeist� ja veikeist� taustan efekteist�/��nist�. Siihen viel� hiukan lapsekasta rallattelua, soundiv��ntely� ja tarttuva kertsi, eik� muuta tarvita. Toimii kuin pukin palamaton parta ja punssinen gl�gi.
Mika Roth
Rakkaudella Janne: Harmaan m�kin ihme
Stupido Records
T�m�nkertaisen koosteen melankolisin hetki on koittanut, vaan tumminkaan hetki ei ole vailla toivon tuiketta.
Rakkaudella Janne on ainakin t�ll� er�� vain v�h�eleisyytt� suosiva laulaja/lauluntekij�
Janne H�tinen, joka b�nditoiminnassaan on k�ynyt tutuksi kovin erilaisesta musiikista. Vaan nyt on aika rauhoittua, hiljenty� ja asettua, sill� Harmaan m�kin ihme on otsikon mukaisesti kertomus kaukana kaiken sivussa tapahtuvasta pienest� joulun ihmeest�.
Akustinen kitara ja suurimman osan aikaa v�h�eleisen� pysyv�t hiljaiset vokaalit ovat kappaleen merkitt�vimm�t rakenteet. Niiden takana kuullaan joitain matalia ja pitki� jousten ��ni�, mutta fokus on laulussa ja sanoissa. Kertoja n�kee yksin�isen ihmisen harmaassa m�kiss��n jouluna. Yksin�inen kaipaa jo ikuisuuden tuolle puolen rakkaansa luokse, mutta kuinka ollakaan, jouluillassa tapahtuu jotain ihmeellist�, joka saa joulun todellisen hengen astumaan esiin. Joulun rauha voi l�yty� pienimm�st�kin asiasta, sekin on hyv� muistaa. Pienist� paloista koottu kappale valaisee yksin�isen kynttil�n tavoin hetkisen ymp�rist���n.
Mika Roth
Sheeps: My Baby Looks A Lot Like Santa Claus
Blink Industries / Country Mile Productions
Sheeps-nimell� operoi useampikin b�ndi ymp�ri maailmaa, mutta nyt kyseess� on lontoolainen rock-ryhm�, joka julkaisi taannoin mainion
A Very Sheeps Christmas -albumin. Tuon hilpeit� hetki� tursuavan albumin sinkuksi nostettiin ketter�tempoinen My Baby Looks A Lot Like Santa Claus, jolla kertoja huomaa kannattelevansa aisaa er��nkin punaisiin pukeutuvan hepun takia. Vaan mit�p� tuosta, kun syd�n on t�ynn� lempe� puolisoa kohtaan.
Hilpeiden papereiden alla on siis ehk� hiukan suruinenkin tarina, mutta vokalistin �kkijyrkki� sf��rej� varovin askelin l�hestyv� kieunta saa rypyt pyyhkiytym��n otsalta. Alle kahteen minuutissa paketti kulkee klassisen rockin ja brittil�isen uuden aallon ristiaallokon harjoilla. Saksofoni saa koristaa pielet, eik� studiossa ole luultavimmin ollut hirve�sti tilaa, sill� soitinarsenaali vastaa isoa orkesteria. Biisi on silti sielultaan puhtaasti kitarapoprockin perint�tekij�ist� syntynyt ja lopun kiristys lieoista saa viimeist��n kuolaimet pureutumaan syv�lle. Lammas ei ole perinteisin vieras joulup�yd�ss�, mutta n�m� villaveikot ovat tervetulleita.
Mika Roth
Solemn Golem: The Last Christmas
Solemn Golemin massiivisen The Last Christmas -kappaleen ��rell� huomaan heitt�ytyv�ni filosofiseksi ja pohtivani musiikin syvimpi� tarkoituksia. Miten joulukappale voidaan ensinn�k��n m��ritell�, ent� mik� tekee, tai oikeammin muuntaa, biisin joulubiisiksi? Solemn Golem, eli tamperelainen
Pyry Urhonen, ei k�yt� apuvoiminaan kulkusia tai joulun torvia, mutta nostalgista kaihoa ja v�kev�� melankoliaa on sitten senkin edest� The Last Christmas -kappaleen l�hemm�s seitsem�n minuutin kulussa.
Loppu on jyrisev�, mutta kaikki k�ynnistyy akustisen kitaran johtamista hele�mmist� tunnelmista. Kaiho on alusta saakka olennaisena osana mukana ja kun rakenne syvenee toisen minuutin aikana, tapahtuu tunnelmalle jotain merkitt�v��: se herkistyy ja vankistuu. Kipaleen voisikin helposti kuvitella jonkin eeppisen joululeffan mukaan, jylhien lumisten vuorten ja harmaan meren piiskaamien talvisten kallioiden luo. Keveys nostaa ylemm�s samaan aikaan kun orkesterin matalat ��net painavat keulaa alemmas, ja juuri tuo ristiriita tekee The Last Christmas -kappaleesta ainutlaatuisen sek� riitt�v�n erilaisen.
Mika Roth
The Disappearing: Disappearing Christmas
Extraordinary Sounds
Joulu voi olla haastavaa aikaa muusikolle, kun pit�isi tehd� fyrkkaa ja silloin on tietysti vaikea olla kotosalla riitt�viss� m��rin.
The Disappearing saattaa l�hesty� aihetta rupisen kitararockin kautta, mutta ongelma on silti olemassa oleva ja tiedostettu. Nelihenkinen englantilaisb�ndi tekee sen mit� voi, eli biisin, jossa jokaista kehotetaan ker��ntym��n yst�vien, sukulaisten, tuttujen ja ihan vaikka perheen kesken yhteen. Homma voi silloinkin tietysti k��nty� yh� tikkuiseksi, mutta mit� tuleekaan, niin se kohdataan sent��n yhdess�.
Olenko se vain min�, vai leijuuko jostain nen��ni my�s
Sladen klassisten joulurokkisten tuoksu? Ja jos n�in on, niin onko se lopulta niink��n v��rin? The Disappearing osaa kiskoa mielest�ni riitt�v�n oikeista naruista, etenkin kun loppupuolella menoon liittyv�t taustoja laulavat lapset ja biisin kierrosta osataan kasvattaa hallitusti. Juurevasti taustalla soivat urut ovat merkitt�v� pala menestyksen reseptiss�, samoin melodiakulku, jossa melankolia yhdistyy talvisiin jekkuihin. Homman kruunaavat kuitenkin sanat, joissa k�yd��n kunnolla pohjalla ja kavutaan tietysti lopussa huipulle � onpa seassa ihka oikea puheosuuskin.
Mika Roth
Vilma Talvitie & ALDA: Rauhaa, vain rauhaa
Kansanmusiikki el�� j�lleen nousukauttaan, mutta joulumusiikin saralla muutos on vasta tapahtumassa. Vauhtia muutoksen voimille antavat osaltaan
Vilma Talvitie &
ALDA, jotka ovat julkaisseet nyt kaksi joulusinkkua.
Metsien joulu ker�si oksiensa alle rohkeasti kansanmusiikin tuoksua, mutta osasi haroa kylkeens� my�s popin sek� progen aineksia. Perinteisempi joululaulu Rauhaa, vain rauhaa ei saa aivan samanlaista kohtelua, vaikka
Ahti Sonnisen s�vellys uusilla koristeilla osin kuorrutetaankin.
Niin s�vellyksen kuin sit� innoittaneen runonkin teema on rauha, eiv�tk� Vilma Talvitie & ALDA l�hde revittelem��n isommin sen kanssa. Laulu on kauniisti tutun melodian ��rell� pysyttelev�, mutta soittimet piirtelev�t koukeroita ymp�rille. Baritonisaksofoni, viulu ja piano k�yv�tkin kesken��n er��nlaista hillitty� piirileikki�, jota ei tahdo aina edes huomata, kun huomio k��ntyy kauniisiin sanoihin. Instrumentaaliosuudella viulu nostaa melodian taas selvemmin p�yd�lle ja t�ss� keinussa viihtyisi pidemp��nkin kuin viisi ja puoli minuuttia. Vilma Talvitie & ALDA ovat muuten julkaisemassa albumin ensi vuoden puolella, noin vinkkin�.
Mika Roth
Wrecking Lizzy: Christmas Lights
Wrecking Lizzy on uraansa aloitteleva helsinkil�inen b�ndi, jonka rosoinen rock-soundi on rauhoittunut sitten Halloweenin tienoilla julkaistun
Happy Happy / Sad Sad -debyyttisinkun. Joulumelankolia saakin asettua kauniisti paikoilleen, kun n�it� jouluvaloja l�hdet��n kerim��n kiireett� auki. Melankolinen kipale ei ole kuitenkaan mik��n lohduton valitusvirsi, vaan ainakin allekirjoittaneen korvaan melodia on lohduttavalla tavalla kaunis. N�in vaikka kertoja joulun valot tarpeettoman kirkkaiksi taipaleellaan kokeekin.
Koska biisi pidet��n pienen� ja rock�n�roll r�min�t kurissa, p��see
John Curtainin sopuisasti n�pp�ilem� kitara astumaan kunnolla esiin. Rytmist� vastaa oikeastaan vain
Viviana van der Rosan basso ja leadlaulu on
Lizzy Wilden heini�. Jokaista valintaa ja ratkaisua m��rittelee rauhallisuus, seesteisyys ja biisin melodian edess� pit�minen. Koko trio osallistuu my�s vokaaleihin, mik� lis�� osaltaan jouluista tunnelmaa. Puoliv�lin j�lkeen reunoja uskalletaan laventaa pikkiriikkisen ja t�m� auttaa kappaletta rullaamaan maaliin, eiv�tk� s��steli��sti k�ytetyt joulun kellot ainakaan v�henn� lopussa kokonaispottia.
Mika Roth
Lukukertoja: 2299