Pienet II - Marraskuu 2020

Antero Raimo & Ovet: Alla t�htien / Anna lihavarras leip��
Puuma Records

Okei. En l�ht�kohtaisesti juuri diggaile uushumppayhtyeit�, mutta Antero Raimo & Ovet on vuosien saatossa esiintynyt mm. Provinssissa ja Ankkarockissa, joten onhan t�ss� nyt jotain mille rakentaa.

Ryhm�n uusi tuplasinkku tasapainoilee Baddingin iskelm�rockin ja uudempien poprockin virtausten kanssa, mutta n�iden biisien juuret ovat silti edelleen syv�ll� iskelm�n mullissa. Alla t�htien on kelvokas puolislovari, joka maalailee soudeillaan kuin Amerikan preerioilla konsanaan. Kitarat helkkyv�t ja haitarikin piirtelee kuvioitaan taustallaan, mutta kirkkain valokeila lankeaa silti vokalistiin.

Eri elementtien yhdisteleminen loikkaa potenssiin, kun Anna lihavarras leip�� potkaistaan k�yntiin. Vaikka biisi aiheuttaakin v�litt�mi� wtf-pohdintoja, on ralli kuitenkin sisarustaan menev�mpi, iskev�mpi ja puolihullulta vaikuttava kertos�ekin j�� p��h�n � tahdoit tai et. Kitara ja kurttu jakavat soolo-osuudet, enk� voi t�ysin kielt��k��n t�t� varttilatinon vetoa. Lopullinen voitto saavutetaan kuitenkin sill�, etten viel�k��n tied�, josko t�m� on tehty t�ysin tosissaan, 85 % tosissaan vai kenties enemm�n kieli poskessa. H�mment�v��, joten antakaa sit� lihavarras leip�� t�nnekin, ja �kki�.

Mika Roth

---

D�: Black Hole Mass
D��mernaut Records

Astrofyysikoiden mukaan mik��n ei paina niin paljon kuin supermassiivinen musta aukko, joten lienee t�ysin loogista ja odotettavaa, ett� D�n uusi EP on nimetty juuri n�in. Ryhm�n kosminen stoner doom saa nyt kolme uutta lukua, joiden massojen laskemiseen tarvitaan kiistatta aivan omanlaistaan metallimatematiikkaa.

Samalla kun D� on porautunut niin soundillisesti kuin tyylillisestikin yh� syvemm�lle kosmoksen sf��reihin, ovat my�s muusikot omanneet uudet nimet. J�andr�meda, Ter�id ja Krist�s ovatkin komeat nimet, ei siin� mit��n, mutta t�rke�mp�� omasta mielest�ni on musiikillinen kehitys. Tietysti trion stonerin, doomin ja sludgen murjonta on yh� tuttua muodoiltaan ja teemoiltaan, mutta mielest�ni materiaali on piirun tai pari svengaavampaa, rullaavampaa ja vapaammin hengitt�v��.

Jopa p��lle kymmenminuuttinen ankkuriraita Radiation Blessing laahaa kuokkaansa jotenkin nostattavasti, vaikka biisitrion helmi on mielest�ni kiistatta vain reilun viiden minuutin mittainen Plasma Psalm. Tempohan on D�n mittapuulla jo kiivas, mutta kun lekat tipahtavat, ne tipahtavat korkealta.

Mika Roth

---

Emmy June: Emmy June

Aiemmin JUNE-nimell� esiintynyt Emmy June jatkaa siit�, mihin kes�n lopulla julkaistu JUNEn The Message Field -sinkku j�i. Uusi EP on nelj�n raidan mittainen, ja ty�n alla on kuuleman mukaan kokonainen pitk�soitto.

Uunituoreelle EP-levylle on etuoikeutetusti kelpuutettu mukaan em. The Message Field, kuten my�s niin ik��n sinkkuna ilmestynyt Walk Song. P��t�st� voi pit�� perusteltuna, sill� biisit ovat ensinn�kin vahvoja ja toisekseen ne esittelev�t kattavasti Emmy Junen repertuaarin eri puolia. The Message Fieldin menev�st� ja rokahtavasta popsoulista kun on matkaa Walk Songin maalailevaan, tunteikkaaseen ja dramaattiseen souliin.

Em. raitojen v�liin j��v�ss� I Believe popballadissa on my�s tunnetta, jos nyt se huikein menestys j��kin uupumaan. Onneksi EP:n sulkeva Wake Up With Someone tuo isot tunteet ja suurikaarisen soulin takaisin estradille, mink� ansiosta kuumasta j�lkihehkusta voi nauttia viel� pitk��n. Nyt vain entist�kin rohkeammin eteenp�in, Emmy June, sill� kaikki tarvittava on jo mielest�ni kasassa.

Mika Roth

---

Ihmeauto: Pimento
Alakulttuuritalo

Ihmeauto on tuottajaduo Ville Lindforsin ja Tuukka Terho muodostama yhtye, joka luo melankolista ja elektronista popmusiikkia. Pimento on Ihmeauton toinen EP-levy, jota edelt�nyt Avarrus ilmestyi vuonna 2017.

T�ll� er�� duon soundi on hieman rankempi, rosoisempi ja hetkitt�in suoraan sanottuna rockimpi, mutta toisessa p��ss� ��nikarttaa Ihmeauto sukkuloi entist�kin urbaaneimmissa ja �isemmiss� betonikanjoneissa. Ei t�m� ehk� mik��n Batmobile tai KITT ole, mutta aika hieno kiesi nyt kuitenkin. EP:n teema on luopuminen, jota l�hestyt��n eri kulmista ja pisteist�. Luopuminen ja jonkin taaksensa j�tt�minenh�n avaa aina my�s uusi ovia, mutta n�iss� kappaleissa katse tuntuu kiinnittyneen viel� enemm�n sinne taustapeilin puolelle.

Duon kumpikaan j�sen ei laula, mutta jokaisella raidalla kuullaan silti vokaaleja. Eteerisyyteen taipuvaiset naislaulut ja kuulaat, toisinaan efektoidut taustalaulut istuvatkin n�ihin kaihoisiin raitoihin kuin usva aamuisen meren ylle. Syd�nmaa on upeasti rintaa kaihertava numero, samoin klassisemman folkin l�helle hivuttautuva Vaikenevat linnut. Hieno on my�s mies��nell� lausuttu Viimeinen valo, joka nostattaa tuntoja keveill� ��nimaisemillaan ja luopumisen pohdinnan edes jotenkin sulkevilla runomaisilla riveill��n.

Mika Roth

---

Jerico: Stonelake Sessions

Tamperelais-jyv�skyl�l�inen Jerico on studioprojekti, jonka debyytti EP pit�� sis�ll��n kolme siivua. Mittaa Stonelake Sessions -levylle kertyy vajaa 17 minuuttia, eli stonerin ja aavikkorockin katkuiset biisit saavat velloa niin kauan kuin niiden pit��kin velloa.

Avaukseksi sijoitettu Heavy Smoke rikkoo heti kaavoja lupaavasti, kun j�lkimm�isell� puoliskolla efektit antavat kitarap�rin�ille ja rytmin runttaukselle lis�v�ri�. Lyriikoita ei ole montaakaan rivi�, mutta toistohan on tunnetusti tehokeino. Others (won�t dare to go) on enemm�nkin luokkaa �ihan kiva�, tosin jos totta puhun niin n�iss� kohdin katse etsiytyy yh� useammin kellon tauluun, kunnes viimein koittaa ankkuriraidan aika.

Kadut esitet��n nimens� mukaisesti ensimm�isell� kotimaisella ja lyriikatkin iskeytyv�t maaliinsa, mutta biisin t�ydellinen kitaravoima se saa vasta polvet notkumaan ja p��n vippaamaan. Viimeinkin. Eih�n t�ss� stonerin pyhi� savuja varsinaisesti uudelleen keksit�, kaikkea muuta, mutta kun magia toimii ja kaikki on kohdillaan voi synty� n�inkin suuria kultakimpaleita n�inkin raskaasta lyijylastista. Liev� geneerisyys voidaan antaa esikoisella anteeksi ja hattua nostetaan rohkeista soundeista, jotka etenkin avauksessa ja p��t�ksess� tekev�t gutaa.

Mika Roth

---

Johannes Faustus: Valo

Onko Johannes Faustus todella pist�m�ss� hanskat naulaan? Niin ainakin tuoreen sinkun saatesanoissa kovasti uhkaillaan, mik� pist�� hiljaiseksi. Kyseess� on siis n�ill� n�kymin kolme t�ydellist� albumia julkaisseen taiderock-ryhm�n joutsenlaulu.

Marraskuun 13. p�iv� julkaistu sinkku on kahden biisin kokonaisuus, jonka kuvitteellisella A-puolella Valo loistaa kohtalokkaana, kenties miltei hartaasti. Valontuojahan on Luciferin nimen suora k��nn�s, ja 70-luvun progepaatos hohkaa kuumana, mutta jalat vaikuttavat l�hes painottomilta eik� t�st� tule lainkaan syntinen olo.

Ns. B-puolen Hiljaisuus on v�hint��nkin sisaruksensa arvoinen rockhelmi, jossa katsellaan telkusta Twin Peaksia ja pohditaan sunnuntaip�iv�n mahdollista viett�mist�. Proge piirtelee poprockin pensselill�, eik� yksik��n veto ole turha. Taidemainen kasvattelu, viipyilev� leijailu ja kertoileva miesvokalisti luovat tunnelman 80-luvun Marillionin ja Kauko R�yhk�n hybridist� � ihan oikeasti.

Jos t�m� oli t�ss�, niin syv� kumarrus ja kiitos Johannes Faustus. Annoit maailmalle runsaasti upeaa musiikkia, mutta enemm�llekin olisi ollut tilausta.

Mika Roth

---

Marko Hokkanen: L�hell�
Syys Records

Marko Hokkanen on suomenkielist� poprokkia soittava laulaja, kitaristi, lauluntekij�, tuottaja. Herran uutta levy� on ty�stetty saatesanojen mukaan pari-kolme vuotta ja sen kahdeksasta raidasta per�ti viisi on ehditty julkaisemaan jo sinkkuina.

Alkuun ladataankin ensiluokkainen sinkkutrio, joka samalla esittelee n�pp�r�sti Hokkasen ilmaisun eri aspekteja. Bailataan tuikkaa bilevaihteen silm��n ja kipaletta voi kuvata jopa kiivaaksi, vaikka positiiviseksi new wave/postpunk/iskelm�rock -hybridiksi. L�hell� on moderni popballadi, jossa syd�n avataan ja soundit s�ihkyv�t elektronisemmin. T�rkee kulkee my�s slovarin polkujen laitoja, mutta Dave Lindholmin ja muiden tarinankertojien perint� on nyt l�hemp�n�.

Yksi jalka lep�� iskelm�n puolella, toinen nojaa taas angloamerikkalaisen poprockin amerikanraudan lokariin. Katossa killuu tietysti tanssilattioiden peilipallo ja jotenkin samaan kasaan on onnistuttu lis��m��n jopa folkahtavaa singer-songwriter kamaa. Todellinen taikatemppu on kuitenkin se, ett� n�m� kaikki biisit muodostavat yhdess� edes jotenkin koherentin paketin. Nostetaan my�s stetsonia onnistuneille lyriikoille, jotka mielest�ni ovat useimmin karmejaan arvokkaampia.

Mika Roth

---

Piela: Kadulla huutaa jokainen

Piela on vuonna 2019 perustettu yhtye, joka saatesanoja lainatakseni, luo suomalaisella melankolialla maustettua rockvivahteista popmusiikkia. Ymm�rt��kseni kahden biisin mittainen sinkku on ryhm�n esikoisjulkaisu, jolle luvataan jatkoakin. P�yt�laatikot ovat kuuleman viel� tyhjent�m�tt�, joten kokemusta j�senist�ll� lienee jo muista yhteyksist� aiemmin.

Kahdesta siivusta ensiksi kuullaan sinkun nimikipale, joka on kaiken kukkuraksi viel� ensimm�inen biisi, jota nelikko l�hti yhdess� sovittamaan. Kolmen ja puolen minuutin mitta on sopiva sinkulle, mutta jokin kappaleessa ei tunnu viel� loksahtaneen kohdilleen. Lupaavia osia ja vaiheita, siin� se. Viiteen minuuttiin ylt�v� Palava kaupunki napsahtaakin sitten ainakin allekirjoittaneen makuhermoon paremmin. Kiireett�m�mpi soittelu ja onnistuneempi sovitus, jota korostaa popahtavampi paletti, mutta pienet siirtym�t kerrytt�v�t nyt pottia. Tekstiss� uidaan syvemmiss� tunteissa ja vaikka kaikki on lopulta tuhottu, niin tuhkasta on syntynyt upea pop-helmi.

Hieman ristiriitainen lopputulema siis, mutta yht� kaikki eritt�in lupaava aloitus. Rento tatsi taitaa olla ryhm�n tehokkain ase.

Mika Roth

---

Roivanen: SOOMA
Svart Records

Enemm�n ja v�hemm�n kokeellisen popin parissa luomist�it��n tekev� Roivanen nosti odotuksia melkoisesti alkusyksyisell� Ruska-sinkullaan. Helkkyv� pop-helmi on sittemmin saanut kummaa seuraa, kun Kutu2 ja Kutu1 julkaistiin niin ik��n sinkkuina. Mainittakoon sekin, ett� n�ist� j�lkimm�inen on vain 49 sekunnin mittainen puheintron kaltainen, eli rohkeutta ainakin riitt��. Kutu2 on sent��n ihka �oikea� kappale.

Monimuotoisten sinkkuherkkujen lis�ksi debyytti-EP pit�� sis�ll��n nelj� muuta raitaa. Yhdess� n�m� luvut muodostavat hyv�ll� tavalla h�mment�v�n ja sopivan pirstalemaisen kokonaisuuden. Ankkuriksi s��stetty nimikappale herkistelee folkahtavan dreampopin huntujen seassa ja Vpun mehu (jonka nimi on oikeasti kirjoitettu noin) kiihdytt�� samalla kaistalla p��lle viiden minuutin ajan p��sem�tt� oikein mihink��n.

Ei miss��n ja kaikkialla � n�iden kappaleiden sis�avaruuksia on vaikea ymm�rt�� saati kartoittaa, mutta syyst� tai toisesta ne jaksavat vieh�tt��. Eik� kyse ole vain siit�, ett� Roivanen rikkoo kasan pop-musiikin s��nt�j�, valitessaan kerran toisensa j�lkeen �v��r�n� reitin tai vaihtoehdon. N�iden rakennelmien syd�mist� n�et l�yt�� ainutlaatuisia ideoita, joita toteutetaan ja rikastetaan ennakkoluulottomin ratkaisuin.

Mika Roth

---

Scythe For Sore Eyes: Beware

Rokkaavaa ja kolhosti rollaavaa metallia soittava Scythe For Sore Eyes on pist�nyt henkil�st���n isolla k�dell� uusiksi. T�t� nyky� kvartettina toimivan b�ndin vokalistina toimii melodisesti laulava Satu Someroja ja toisen kitaran varteen on kiinnitetty Timo Rajala. Laulu vaikuttaa tietysti lopputulemaan runsaasti, mink� vastavoimana kuusikielisiin on lis�tty rosoa ja raskautta.

Kahden biisin mittainen sinkku esitteleekin uutta soundiaan yh� paikoilleen ruuvaavan nelikon, jonka palikat tuntuvat loksahtelevan jo lupaavasti paikoilleen. Etenkin j�lkimm�isen� kuultava Root of All Evil osaa pelata merkkins� siten, ett� melodia ja kertsi j��v�t kerrasta roikkumaan korvasta. Melodinen naislaulu ja m�re� �ij�murina ovat tietysti temppuna vanha ja tuttu, mutta turha siin� on nillitt��, kun kaava toimii ja biisi potkii takalistolle. A-puolen Beware yritt�� my�s kovasti osua tauluun, mutta ettei nyt vain puristettaisi jo liikaa mailaa?

Maailma muuttuu ja SFSE sen mukana. K�ymistilassa oleva ryhm� on kuitenkin jonkin tutkittavan arvoisen ��rell�, joten ei muuta kuin isompaa ter�n kaarta vain piirtelem��n. Pinnat viel� Bewaren hienosta skittasoolosta.

Mika Roth

---

Snowed Out: Eight Billion Chances
Medley Illegal Recordings

Ainahan l�ytyy tilaa romantikoille, eik� vain? 90-luvun brittipopista ja 80-luvun The Cure/ New Order -koulukunnista innoitustaan ammentava Snowed Out on saanut valmiiksi uuden kolmen biisin mittaisen EP-levyn. Yhtym�kohtia on helppo l�yt�� vajaan vuoden takaisen Wall of Mountains EP:n kanssa, mutta ei t�m� sent��n pelkk�� uudelleenl�mmittely� ole.

Planetaarisen kannen takaa paljastuu p��lle 14 minuutin mittainen annos ys�rikasarikeitosta, jossa popataan ja rokataan suhteellisen tasavahvasti. Kulmikkain ja rosoisin osuus lienee Fists Are Your Words, joka on my�s soundisoppana se kaikista rohkein/mielipuolisin. Alkuun vaikutti jopa silt�, ett� n�m� eri osat eiv�t yksinkertaisesti pysty rakentamaan yhten�ist� biisi�, mutta toiston kautta kulmat, kurvit ja yll�tt�v�t suvannot asettuivat aloilleen � melkein nyt ainakin.

Satunnaisen kuulijan onkin turvallisempaa vain hyp�t� Eight Billion Chancesin perinteisemm�n brittipopin kyytiin ja nauttia paloista, joiden ennustettavuus on huomattavasti helpompaa. Kelpo numero on my�s paketin sulkeva There Is Still Hope, jonka simppeli kuvio on taas aivan puhdasta cureilua. Kaikki on siis kunnossa, joten miksi kuuntelen edelleen mieluummin sit� lauman mustaa lammasta? Hmm�

Mika Roth

---

Veli: (koti��nityksi� II)

(koti��nityksi� II) on kyll� yksi parhaista nimist� v�h��n aikaan, jos mitataan otsikon voimaa kuvaavana tekij�n�. Laitan siis musiikin soimaan� ja varoittamatta istun aurinkotuolissa, loungemusa soi letke�n� taustalla ja k�teeni on ilmestynyt trooppinen drinkkilasi, jossa on enemm�n kasvustoa kuin takapihan ruohikossa. Ei, en trippaile, kuuntelen vain Veli-yhtyeen uuden EP-levyn intromaista Aamuaurinko-biisi�.

Onko simppelin kaunista ja suoraan syd�mest� kumpuavaa poprockia luova Veli siis hyl�nnyt juurensa? Ei, sen vakuuttaa jo seuravana kuultava Breedersin Pod. Tied� sitten kuinka omakohtainen muistelumatka vuoteen 1990 on kyseess�, mutta onhan The Breedersin debyyttialbumi kiistatta melkoinen kiekko, eiv�tk� sukupolvet koskaan kohtaa todella muualla kuin konflikteissa. T�ll� kertaa biisit lauletaan suomeksi ja nostalgian mittarit hakkaavat kaakkoon mm. instrumentaaliraidalla Merten salaisuudet 1 - 10.

Lumottuja tuokioita, ohikiit�vi� ajatuksia ja muistoja, niist� on kelpo poprock-kiekko tehty. Eih�n t�ss� mist��n sen ehyemmist� kokonaisuuksista voi puhua, mutta toisaalta kollaasimaisuus ja mosaiikkimaisuus ovat nekin toisinaan hyveit�.

Mika Roth

---

Wildfire: Dark Illusions

Wildfire on raakaa skandinaavista metallia ty�st�v� orkesteri, jota ei tule sekoittaa samannimiseen helsinkil�iseen pop-yhtyeeseen. Koko projekti henkil�ityy ainakin t�ss� vaiheessa viel� voimakkaasti kitaroista, bassosta ja raaemmista vokaaleista vastaavaan Veli-Matti Kuloon, mutta sessioj�senetkin muistetaan kyll� mainita saatesanoissa.

Saatekirjeess� kiteytet��n my�s osuvasti, kuinka EP:n teemoina ovat kuolometallille ominaiset uho, tuho ja ruho, eli lemmenballadit j�tet��n muille. Marieth vastaa kolmella raidalla harvemmista puhtaista vokaaleista, kun taas Johanna Rutto kiskaisee kovemmalla tyylill��n Utter Chaosin kurveissa. Kolme ��nt� antaa kiistatta materiaalille syvyytt� ja monipuolisuutta, joten naisvokalistin posti lienee avoinna jos/kun b�ndi jossain vaiheessa jalkautuu keikoille. Kipakka Utter Chaos on perinteisemp�n� metallijys�yksen� melkoinen taidonn�yte, kun taas Sceep nykii modernimpia palikoita, miltei nu-metalmaisella raivolla. Sanan �tunnelmallinen� k�ytt� Wildfiren yhteydess� on v�hint��nkin arveluttavaa, mutta sisaruksiinsa verrattuna Talisman on kiistatta ainakin rahdun eeppisempi.

Nelj� raitaa, nelj� hieman erilaista n�kemyst� ja nelj� tiet�, joita Wildfire voi kaikkia kulkea tulevaisuudessa. Mielenkiintoinen avaus, vaikka sit� t�ydellist� iskua ei t�st� nipusta viel� l�ytynytk��n.

Mika Roth