Pienet

Sinkut - Tammikuu 2022

13.01.2022


Anni Luoma: Auta mua Anni Luoma: Auta mua
Synthwalker Productions

Anni Luoma on kotimainen laulaja/lauluntekijä, jonka elämä on kuljettanut Vimpelistä Lapualle. Luoma luo retroista pop-soulia, jossa eri vuosikymmenet soivat sulassa sovussa, mutta joka on samaan aikaan raikkaan ja tuoreen kuuloista. Pikkutyttönä laulajan urasta haaveillut Luoma on ammatiltaan musiikinopettaja, mutta vasta nyt on koittanut esikoissinkun aika. Eikä tarina tule päättymään tähän, sillä saatekirjeessä lupaillaan jo kokonaista EP-levyä.

Auta mua -kappale on kädenojennus arjen kiireessä ja kurotus kohti rakkainta. Osuvat lyriikat saanut raita onkin muistutus siitä, että vaikka olisi kuinka kiire, niin mikään ei ole pientä kosketusta ja huomioimista tärkeämpää. Silloin emme vain ole olemassa, vaan oikeasti elämme. Auta mua puhaltaakin elämän kipinän uudelleenlöytäneenä pölyt pois arjen päältä ja uskaltaa käyttää rohkeita värejä turvallisten harmaan sävyjen sijaan. Toimiva kappale niin yksilötasolla, kuin isompienkin kokonaisuuksien kannalta tarkasteltuna.

Mika Roth


Jenni & Juho: Olkapää Jenni & Juho: Olkapää
KHY Suomen Musiikki

Jenni & Juho on duo, jonka yhteistyö alkoi joskus vuonna 2019. Omilla suunnillaan tekijöiltä löytyy aiempaa musiikillista historiaa ja menestystäkin jo siinä määrin, että kaksikon tekemisille osaa asettaa odotuksia. Debyyttisinkku Ujo poika keräsi jo latauslistoilla ja striimipalveluissa kunniaa & glooriaa, joten duon popahtava iskelmä ja iskelmän makuinen pop saattaa puhutella entistäkin laajempia massoja.

Rakkaus. Yhdessäolo. Sitoutuminen. Siinä kolme kovaa sanaa, jotka yhdessä saavat monen työntämään päänsä hiekkaan, puskaan tai oikeastaan minne tahansa piiloon. Olkapää on klassisesti rakennettu pop-biisi, jossa kaksi henkilöä käy musiikin keinoin keskustelua. Toinen haluaisi sitoutua kunnolla ja olla vain kahdestaan, kun taas toinen haluaa pitää suhteen ’riittävän avoimena’ ja sitä kautta takaoven (eli pako-oven) jatkuvasti valmiina. Kiertävä ja junnaava popiskelmä on muotona siinä määrin tulenarka, että mielipiteet taatusti räiskyvät, etenkin kun discoiskelmästä tuttu tausta keinuu ja keikkuu niin ihanasti/raivostuttavasti. Ainakin biisi jää kerrasta mieleen.

Mika Roth


Juhani Saksikäsi: Pukeudu maapalloks Juhani Saksikäsi: Pukeudu maapalloks
Hyvät Levyt

Juhani Saksikäsi on suomenkielisen räpin pioneerihahmo, jonka musiikillinen historia ulottuu syvälle 90-luvulle. Ahkerasti erilaisia trip-hopin, electronican ja moninaisten samplaustyylien hybridejä luonut herra on viime vuosina tehnyt enemmän instrumentaalimusaa, mutta ainakin hetkellisesti puhelaulu on tehnyt paluun. Biisi ehti karata linjoille jo viime vuoden viime hetkillä, mutta mihinkäs kantaaottava rap parissa viikossa vanhenee.

Pukeudu maapalloks ‚Äď j√§√§ t√§ysin kuulijan p√§√§tett√§v√§ksi, mit√§ otsakkeella ensinn√§k√§√§n tarkoitetaan, sill√§ teksteist√§ ei suoria linjoja l√∂ydy. Vertauskuvia ja vinkkej√§ voi havaita tosin senkin edest√§. Itse haistan ironian katkun ja mustan huumorin l√∂yhk√§n, joka kohoaa etenkin ihmissuvun ja sen saavutusten kollektiivisten klyyvareiden alle. Tumma soundi ja rahdun ahdistava fiilis k√§visiv√§t Los Angeles -soundin edustajasta, elleiv√§t lyriikat sattuisi sotkemaan vesi√§ entisest√§√§n. Saksik√§si on mestarillinen biittivelho ja samplesamurai, mist√§ kipale on tuorein n√§yte. Voisi t√§t√§ ihan levyllisenkin kuunnella yht√§ soittoa, noin pikku vinkkin√§.

Mika Roth


Late_Lokakuu: Pääte Late_Lokakuu: Pääte

Soolouraa käynnistelevä Late_Lokakuu on sama herra, kuin Bad Baron -yhtyeen vokalisti/basisti Lauri Huovinen. Soolodebyytillään Late_Lokakuu, jonka artistinimeen siis kuuluu tuo alaviiva, kiskoo perinteisen rock-dueton Sanna Solan kanssa suorastaan klassisella tavalla. Tarkemmaksi muodoksi on valikoitunut sinfoniseksikin laskettava melodinen hardrock, jossa suomirockin ja angloamerikkalaisen tyylin sekoitus pistää Meat Loafin rokkaamaan hyiseen pohjolaan ja kummastelemaan kaikkea ympärillään.

Pääte saattaa siis vaikuttaa vähintäänkin oudolta hybridiltä, mutta ehkäpä juuri totaalinen mahdottomuus saa biisin toimimaan sitten kuitenkin. Ensimmäisten 20 sekunnin aikana rouheaa rockia koristellaan jo pianolla ja viululla, minkä jälkeen luminen tienoo maalaillaan ympärille. Mistä tässä on oikein kyse, mistä ihmeestä lauletaan ja miten muistot voivat jäätyä ensinnäkään? Rock on toisinaan runouden muoto ja jos tähän vaunuun nousee, saa ainakin kyytiä koko rahan edestä. Pompöösiä pullistelua vai mitä upeinta sinfonista tunnelmointia? Vastaus on täysin kiinni kuulijasta, eikä oikeita vastauksia ole tietysti olemassakaan.

Mika Roth


Lersson: Kiitos Lersson: Kiitos
Musakonttori

Lersson on folkahtavaa poppia ja singer-songwriter -tyyppistä musiikkia luova kotimainen artisti. Musiikkia on kuuleman mukaan tehty valmiiksi jo pitkäsoitollinen ja Kiitos-sinkku on tuon annoksen ensimmäinen näyte ja julistus, joka on saanut kasteessa mitä viehättävimmän nimen. Saatesanat ovat lyhyet, eikä itse kappalekaan kestä kuin rahdun päälle kaksi minuuttia, josta viimeiset parikymmentä sekuntia kuluvat hiljaa sulkevan pianokuvion parissa.

Lyhyt Kiitos toistaa ideaansa, jossa tuo yksi sana voi olla ‚ÄĚmaailman lyhyin rukous‚ÄĚ. √Ą√§ness√§ on selvimmin mies ja akustinen kitara, mutta taustalta l√∂ytyy my√∂s puoliv√§liss√§ eteen asettuvaa jousta, lopussa on tosiaan pianoa ja puolentoista minuutin kohdalla koittava √§√§nekk√§√§mpi lakipiste kruunaa pienimuotoisen teoksen. Kiitos onkin rohkea ja persoonallinen avaus. Ei mik√§√§n j√§rkevin valinta kenties sinkuksi, jos asioita ajattelee vain kaupallisista kulmista ‚Äď mutta siit√§ ei taida nyt olla kyse. Kiitos siis t√§st√§ pienest√§ ja kauniista hetkest√§, ainakin allekirjoittanut on t√§m√§n j√§lkeen eritt√§in kiinnostunut tulevaisuudessa siint√§v√§n pitk√§soiton annista.

Mika Roth


Lisa-Aliina: Kun sä katsot mua Lisa-Aliina: Kun sä katsot mua
Musakonttori

Debyyttisinkku on iso asia kenelle tahansa artistille ja yhtyeelle, ja nyt on koittanut Lisa-Aliinan vuoro. Esikoiskappale on saatu maailmalle ja seuraava askel on aina helpompi ottaa ensimmäisen jälkeen. Saatesanojen mukaan melodista indie- ja iskelmäpoppia luova laulaja/lauluntekijä on pääosin kirjoittanut biisinsä, joka tuntuukin erittäin suoralle ja henkilökohtaiselle. Aiheenahan on rakkaus, joten esikoinen kulkee suurten jäljissä.

Kun sä katsot mua -sinkulla huomio kiinnittyy ensimmäisenä rohkean karsittuun äänimaailmaan, joka jättää sävellyksen rakenteet ja lyriikoiden rivit paljaiksi. Sielukkaasti esitetyt vokaalit ja harvat soittimet todella erottuvat, mutta jokainen osa-alue kestää vaivatta painolastinsa ja näin huomio todella kiinnittyy itse sanoihin. Rakkaus voi toisinaan olla sanatonta, jolloin voi nauttia hiljaisuudesta, eräitä brittejä lainatakseni. Herkän kappaleen muoto on periaatteessa balladi, mutta Lisa-Aliina osaa puhaltaa juuri sopivasti henkeä riveihin ja jälkimmäisellä puoliskollaan toteutus kasvaa sanojensa mittaiseksi. Hieno ja vakuuttava avaus.

Mika Roth
Marco Luponero & The Loud Ones: Hook Marco Luponero & The Loud Ones: Hook

Marco Luponero & The Loud Ones -yhtyeen moottorina toimii Marco Luponero, jolta ei tunnu energia loppuvan. Kotimainen vokalisti/basisti häärii useammankin metallibändin vahvuuksissa, eikä soolonakaan metalli jää kauas, vaikka ydin onkin tällä erää nopeaa punkahtavaa rock'n'rollia. Soundin ja tyylin voikin kiteyttää yhdeksään supermerkittävään kirjoitusmerkkiin: Motörhead. Lemmy on poistunut ja mestarin valtaistuin on tyhjä, mutta kunniaa voi aina osoittaa kuninkaiden kuninkaalle.

Hook uppoaa helposti suupieleen, sillä alle kolmen minuutin mittainen vetäisy on kuin sulaa metallia. Notkeasti kääntyilevä menopala on samaan aikaan huiman raskas ja ärhäkästi tempoileva siivu, johon on upotettu kaupan päälle komea kitarasoolokin. Suorat linjat ja tinkimätön asenne tekevät korkeaoktaanisesta rallista tietysti reilusti etupainoisen, mutta mielestäni Hook ei kaadu nokalleen, vaan auraa komeasti kuonat tieltään. Nähtäväksi jää kuinka paljon pitkäsoiton mitassa tullaan kokemaan vaihtelua, mutta ainakin alle kolmen minuutin annoksina Luponeron sooloilut vaikuttavat toimivan merirosvon koukun tavoin.

Mika Roth


Mikidi & Gaiaf + Paatti x Pavel: Satsattu panostukseen Mikidi & Gaiaf + Paatti x Pavel: Satsattu panostukseen
3rd Rail Music

Yhteistyö on voimaa, senhän tietää jokainen. Niinpä voimavaroista ei ole puutetta, kun mellunmäkeläinen puhelaulu duo Mikidi & Gaiaf on yhdistänyt voimansa niinikään duona toimivan Paatti x Pavelin kanssa. Biitit koko komeudelle on taikonut puolesetaan DJ Nahkatukka, joka on samalla vastannut pääosin tuotannosta. Studiossa on taatusti ollut tiivis tunnelma, mutta massa ei ole kääntynyt tekijöitä ja tekelettä vastaan, sillä kymmenen korvaa kuulee tarkemmin.

Neljän minuutin mittaisessa siivussa riittääkin tilaa jokaiselle tekstimiekkoselle, eikä tekstiähky pääse yllättämään, mistä hatunnostoa tekijöiden suuntaan. Soundien puolella sekoitus on mielenkiintoinen, sillä kasarin tuiketta ja tanssilattioiden välkettä ei ole lähdetty sen kummemmin peittelemään. Ja miksi toisaalta olisi pitänytkään, kun biisi saadaan näin maittavaan laukkaan? Tarina ei kerro, josko yhteistyö on tuottanut enemmänkin herkkuja, mutta ainakin Mikidi & Gaiaf ovat työstämässä hissukseen kokonaista pitkäsoittoa, eli vuosi 2022 tullee antamaan enemmänkin sinkkuherkkuja.

Mika Roth


Neon Star Sky: Self-Control Neon Star Sky: Self-Control

Neon Star Sky on Amsterdamissa asuva suomalaisartisti, jonka indie rockissa powerimpi pop saa paistaa, eikä postpunkkikaan ole kielletty hedelmä. Debyyttialbuminsa julkaisuun ensi kuussa valmistautuva artisti avasi vuoden debyyttisinkullaan juuri rakettien pamahdeltua ja näiltä kulmilta tarkasteltuna vuosi 2022 vaikuttaa erittäin lupaavalta. Musiikkia on luotu tämän nimikkeen alla vuodesta 2019 lähtien, eli soundikin on saanut rauhassa kehittyä.

Self-Control osaa hyödyntää 90-luvun pörisevämpää, kenties osin jopa noisen kanssa flirttailevaa kitarasoundiaan, joka on jykevää vaan ei liian raskasta. Vokaalit on jätetty erittäin kuulaiksi, ja onkin täysin kuulijasta kiinni, että pitääkö lopputulosta ohuena vai ilmavana. Niin tai näin, alkujaan terapiaprojektina käynnistynyt Neon Star Sky on löytänyt kitaravalleista ainakin yhden jykevän koukun ja melodialinjan, joka nostaa sinkun vuoden ensimmäisen sinkkupinon kärkipaikoille.

Mika Roth


OvDeth: Perished OvDeth: Perished

OvDeth on perinteisempää ja jyrkempää death metalia runttaava kotimainen orkesteri, joka valmistautuu seuraavan EP-levynsä julkaisuun. Bändin julkaisuhistoriasta ei löydy vielä pitkäsoittoa, mutta kolmannella pienjulkaisulla palaset tuntuvat asettuneen jo paikoilleen ja Perished pistääkin asiat pakettiin kustannustehokkaasti kolmessa ja puolessa minuutissa.

Yhtyeen death on perinteisempää ja rahdun raaempaa, mutta tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö kappaleessa olisi mukana melodisuutta. Nuo deathin kaksi puoliskoa ovat aina sen verran vastakkaiset, että kontrastia ja jännitettä syntyy. Yhtäältä biisi on ilkeän ja häijyn kuuloinen, mutta ryhmä ei vedä kuitenkaan synkistelyä överiksi. Näin kaiken raaston ja räiskeen alla kulkeva melodia saa napata kunnolla kiinni ja siinä se juju ymmärtääkseni onkin. Väliosassa homma jo lähes progehtaa hetkellisesti, mistä lisäpinnat ja kumarrus. Tämähän käy kerrassaan mielenkiintoiseksi, joten tulevaa EP:tä odotellessa.

Mika Roth


Petosen Panimo: F.U.N.K. Petosen Panimo: F.U.N.K.
FTK-levyt

Petosen Panimo on Kuopion Petosella perustettu rap-yhtye, joka julkaisi ensimmäisen sinkkunsa vuoden 2021 viimeisenä päivänä. Eli nyt esikoisbiisillä on ikää jo lähemmäs kaksi viikkoa, mutta tuossa ajassa ryhmän notkean letkeä funkkailu ei ole tietenkään ikääntynyt tippaakaan. Debyyttisinkku on samalla alkumaistiainen myöhemmin tänä vuonna julkaistavalta EP:ltä, jolla grooveruuvia luvataan kierrettävän entistäkin syvemmälle pohkeisiin.

Eli homman nimi on F ja U ja N ja K, kuten kertosäkeessä muistetaan toistaa ja savolainen leppoisuus sulautuu urbaaniin, globaaliin ja inter stellaariseen meininkiin. Elektronisuus taitaa olla taustoissa melko määräävässä asemassa, mutta siitä huolimatta biisi kuulostaa juurevalla tavalla orgaaniselta. Itse asiassa näiden kolmen ja puolen minuutin aikana ei oikeastaan edetä mihinkään, mutta kun groove jyllää ja funk junttaa, niin mihinkäs siinä edes pitäisi mennä. Lyriikat toistavat samaa hetkessä killumista, sillä ilta ei lopu koskaan eikä tanssilattia milloinkaan hiljene. Eipä siis muuta kuin funkataan, groovataan ja nautitaan.

Mika Roth


Regina Launivuo: Katkaistu Regina Launivuo: Katkaistu

Joensuusta kotoisin oleva laulaja/lauluntekijä Regina Launivuo on aiemmin esiintynyt Desibeli.netin sivuilla Gina-yhtyeen vokalistina ja sanoittajana. Rockimpi ilmaisu on vajaa kymmenen vuotta myöhemmin vaihtunut suomenkieliseen singer-songwriter -kamaan, mutta ilmaisu ja ulosanti ovat edelleen väkeviä ja vahvoja. Saatesanoista voi ymmärtää, että uutta materiaalia olisi syntynyt peräti levyllinen, joten Katkaistu voi hyvinkin saada jatkoa kuluvana vuonna.

Ginan keulilla Launivuo osasi jo ilmaista itseään sielukkaasti, eikä tilanne ole ainakaan heikentynyt astettakaan tässä välissä. Perinteisillä bändisoittimilla soitettu siivu on sielultaan rock, vaikka äänivalli ei huimaksi äidykään. Ennemminkin kyse on sävyistä ja nyansseista, jotka kertovat huomattavasti äänipiikkejä enemmän. Tekstin kiivas levottomuus tuntuu puolestaan kumpuavan konfliktista, joka ei ole kuitenkaan nujertanut kertojaa, vaan päinvastoin. Nyt kerätään palaset kasaan ja noustaan entistäkin voimakkaampana takaisin jaloilleen, eikä mukana ole rahtuakaan ruikuttamista. No, Sir! Regina Launivuo tuntuu löytäneen omimman äänensä ja ei tässä kyllä keksi niin mitään huomauttamisen aihetta.

Mika Roth


Rälläkkä x Jeijjo & Nupi: Nykyajan humputuksia Rälläkkä x Jeijjo & Nupi: Nykyajan humputuksia

Rempsakan nimen itselleen valinnut Rälläkkä on Espoon skenessä pitkään vaikuttanut räpcombo, jonka muodostavat Kepe & Puge. Olarin puolelta samaa kaupunkia saapuva Jeijjo & Nupi -duo on samoin pidempään kaikenlaista alan parissa tehnyt, joten kasassa on mitä mainioin yhdistelmä. Kipaleen biitit on puolestaan tuottanut Niko Tiainen, eikä jälki ole lainkaan heppoista.

Nykyajan humputuksia -sinkku jumputtaa nimestään huolimatta, tai sen takia, suht modernilla tavalla ja enemmän tummuutta suosien. Ja mistäs muusta lyriikat kertovatkaan, kuin kaikesta siitä mikä nykyaikana on tarpeettoman helppoa saavuttaa vaikkapa verkon avulla. Miksi siis uusien aikojen piti pilata kaikki, kysytään jouhevasti jauhavassa kertosäkeessä ja aika napakoita huomioitahan tuossa annetaan runsaasti pohdittaviksi. Rälläkän virallinen debyyttijulkaisu onkin vahva näyttö, jota nykyajan humputukset eivät pilaa.

Mika Roth


SaintPolis: 4AM SaintPolis: 4AM

SaintPolis on vielä suhteellisen lyhyen historian omaava ryhmä, joka debyyttisinkullaan on jo hilannut tähtäimensä korkealle. Tamperelainen orkesteri luo näet ilmavaa rockia, johon on valettu runsaat määrät americanan ilmavuutta ja alternative countryn voimaa. Ja jos sanoisin 4AM-sinkun olevan tarttuva, olisi se yhtä osuva toteamus kuin rankan kaatosateen kutsuminen vain hiukan märäksi sääilmiöksi.

Yhtye on siis osunut kultasuoneen ensi yrittämällään ja biisiä on suorastaan nautinnollista kuunnella kerrasta toiseen. Tietysti korva nappaa heti yhden, kolmen ja viiden pisteen vihjeet vaikuttajista ja vaikutteista, mutta se ei haittaa. Sanon näin vaikka Mark Knopfler istuu ikkunanpielellä näppäilemässä kitaraansa, John Mellencamp hyräilee keittiön puolella ja The Band valmistautuu pihalla treeneihinsä. Kaikki on tuttua ja silti lopputulema osaa yllättää lämmöllään, välittömyydellään ja ainutlaatuisuudellaan. Ja kun tämä on kaiken kukkuraksi vasta debyyttisingle, niin pidetään pyhimyksiä tarkoin silmällä.

Mika Roth


Seremonia: Neonlusifer Seremonia: Neonlusifer
Svart Records

Siitähän on kulunutkin jo melkoisesti aikaa, kun okkultistista stonerjytää soittava Seremonia oli viimeksi esillä Desibeli.netissä. Vuoden 2013 Ihminen-pitkäsoiton jälkeen on toki tapahtunut paljon. Yksi albumi ilmestyi vuonna 2016, minkä jälkeen hiljaisuus laskeutui julkaisurintamalla muutamaksi vuodeksi. Tauko on kuitenkin päättynyt ja uutta pitkäsoittoa pohjustava sinkku osoittaa psykedeelisen jytän yhä luonnistuvan.

Legendaarisen Black Sabbathin lukemattomat jälkeläiset ovat hakeneet oppi-isiensä tekemisiin tuoreita kulmia jo päälle puolen vuosisadan ajan, eikä Seremonia varsinaisesti kuoki mitään neitseellisiä multia. Stoner kolisee ja heavyrockin perinteet velvoittavat, mutta ei tämä nyt ihan silkkaa kierrätystä sentään ole. Viiden minuutin rajan ylittävä siivu onkin kelpo jytää ja jouhevasti etenevä kappale ei jää poteroihin kykkimään, vaan fuzzaa halki maisemien jykevien äänivallien välissä. Tekstin puolella klisheitä niputetaan härskisti, mutta eipä alkuperäisissäkään lyriikoissa toisaalta shakespeareoitu sen ihmeemmin.

Mika Roth


Säätövara: Karanteenibailut Säätövara: Karanteenibailut

S√§√§t√∂vara sohaisee uransa kolmannella sinkulla arkaan ja ajankohtaiseen paikkaan. Jyv√§skyl√§l√§inen funkrockb√§ndi, joka osaa arvostaa kimuranttien kulmien lis√§ksi my√∂s punkin suoruutta, puhuu n√§et asioista niiden oikeilla nimill√§. Pandemian pistetty√§ bileet mustalle listalle on yksi tapa kiert√§√§ s√§√§nt√∂j√§ juhlien j√§rjest√§minen kaikille, siis aivan kaikille. Vuosisadan bileisiin saadaan siis avoin kutsu: ‚ÄĚYhdess√§, miss√§? No, eristyksiss√§!‚ÄĚ

Valkoinen soittajahan ei voi tietenkään funkata, mutta eipä se karanteenikaan tahdo oikein pohjoiseen mieleen sopia. Niinpä kulmikkaasti funkkaava rock painaa eteenpäin ketjutetuilla renkailla, rouhintaa on tarkoitukseen sopivasti ja punkahtavat palasetkin pullahtavat pintaan kuin itsestään. Tietysti tällaisesta julistuksesta tulee moni kiskaisemaan herneen nenäänsä, mutta ehkä kaikkea ei pitäisi ottaa niin tosissaan ja kirjaimellisesti. Niin tai näin, itse kappale on sopivan tarttuva (ilman piilotarkoituksia) ja se kestää jatkuvaa altistumista raskaammallekin toistolle.

Mika Roth


Tapani Rinne & Juha Mäki-Patola: Open Part 1 Tapani Rinne & Juha Mäki-Patola: Open Part 1
Hush Hush Records

Tapani Rinne & Juha Mäki-Patola ovat kumpikin ansioituneita tekijöitä kotimaisen musiikin kentillä, mutta vuosikymmenten varrella herrat eivät ole aiemmin tehneet yhteistyötä. Tämä muuttui onneksi pandemian aikana, kun herrat loivat verkon kautta yhteyden ja idea musiikista sai alkunsa. Vuoden 2021 alussa kaksikko loi kolmen kuukauden kiivaassa periodissa albumillisen jazzahtavaa ambient-musiikkia, josta on lohkaistu nyt ensimmäinen sinkkuraita näytteeksi.

Open Part 1 on instrumentaalikappale, joka kertoo tietysti jo nimellään olevansa osa jotain suurempaa ja kauniimpaa. Saatesanoissa vaikutteiksi mainitaan mm. elokuvamusiikin parissa kunnostautuneet Jóhann Jóhannsson, Philip Glass sekä Ryuichi Sakamoto. Tavallaan näiden raskassarjalaisten mainitseminen auttaa kuvaamaan musiikin tiettyjä osia, mutta samalla se on hieman harhaanjohtavaa, sillä Mäki-Patola ja Rinne ovat luoneet tyystin oman luotonsa ja paikkansa musiikin äärettömien vetten keskelle. Open Part 1 ei varsinaisesti ’mene’ mihinkään, siitä puuttuvat tutut elementit, mutta sen sisäavaruudet tottelevatkin toisenlaisia lakeja. Taika toimii, mielikuvitus saattaa viedä kuulijan nopeasti jonnekin ja sinkun jälkeen kiinnostus maaliskuista albumia kohtaan vain kasvaa.

Mika Roth


Tprkl: Flexmode Tprkl: Flexmode
Mörssirecords

Tprkl nimen takaa löytyy jätesäkistä työstettyä supersankari(?)naamiota pitävä kotimainen räppäri, jonka kuvallisiin seikkailuihin kannattaa tutustua verkon toisten palveluiden avulla. Musiikillisen historian luvuista mainittakoon tauolle jämähtäneet Läskit lokit ja Weljet-Weljet, joiden jälkeen soundit, tyylit ja aiheet ovat tainneet muuttua monta astetta happamimmiksi. Elo ei ole helppoa, eikä sen tarvitsekaan olla.

Flexmode on h√§din tuskin kahden ja puolen minuutin raja-aitojen p√§√§ll√§ tanssaava kappale. Se on niin tekstilt√§√§n kuin soundeiltaankin er√§√§nlainen kujanjuoksu, jossa lopussa ei ainakaan kiitos seiso. T√§m√§ ei kuitenkaan est√§ Tprkl-henkil√∂√§ syyt√§m√§st√§ tiukkaa sanatulta, ja ent√§ ne soundit? Jos t√§m√§n j√§lkeen taivas ei n√§yt√§ pilvisemm√§lt√§, niin ei sitten koskaan. Soundit jurnuttavat matalalla, biitti naksuu laiskasti ja masennusta voi puristaa litratolkulla n√§ist√§ riveist√§, jotka operoivat niin monilla ironian ja sarkasmin tasoilla, ett√§ tukkaan sattuu ‚Äď mutta hyv√§ll√§ tavalla.

Mika Roth


Voltonen: Aja vaan Voltonen: Aja vaan

Voltonen on kuopiolainen iskelmärock-yhtye, jonka tarkoitus oli alkujaan luoda mahdollisimman heppoista iskelmää. Ensimmäinen suunnitelma avasi Pandoran lippaan, josta on sittemmin lennähtänyt ties minkälaista musiikillista kalakukkoa muun maailman ihmeteltäväksi. Toisella singlellä nelihenkisen orkesterin musiikki ei muistuta oikeastaan kovinkaan paljoa rockia tai iskelmää, vaikka onkin selkeästi sukua kummallekin. Eli mistä tässä on oikein kysymys?

Aloitetaan suomalaisille sieluille tutusta kaihosta. Se n√§et on t√§m√§n siivun polttoainetta, niin asenteen kuin lyriikoidenkin taholla. Liev√§√§ h√§mmennyst√§ aiheuttavat my√∂s Mariachi-tyyppiset venytykset taustalla. Tuskinpa siell√§ mit√§√§n oikeita torvia on, mutta vaikutus vastaa kyll√§ tavoitteita. Rytmipuolen levottomuus saa pohtimaan varhaisen garagen raakaa energiaa, joka on kuitenkin valjastettu aidolla westernill√§ vahvistetun/heikennetyn popin eteen. Ja jotta pasmat menisiv√§t mahdollisimman sekaisin, on v√§liosassa jopa surumielist√§ vihellyst√§ torvien kaverina ‚Äď ihan oikeasti. Ajetaan vaan, mutta minne, ja onko sill√§k√§√§n loppupeleiss√§ mit√§√§n v√§li√§? Levy√§ lupaillaan ilmestyv√§ksi, joten pidet√§√§n antennit herkkin√§ Voltosille.

Mika Roth




Lukukertoja: 437
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs