Elmeri ja nynnyrokin uusi aalto
09.03.2022
Elmeri etsi paikkaansa maailmassa ja puuhaili joissain bändeissä, mutta palaset olivat aina jotenkin levällään. Viimein nynnyrokin kutsu kuitenkin voitti ja oli aika astua eteenpäin elämässä ja musiikissa. Tuo tapahtui vuonna 2020 ja sen jälkeen herran musiikkia on saatu nauttia pienemmissä annoksissa ja nyt on koittanut debyyttialbumin aika. Desibeli.net haastatteli tekijää musiikin takaa.
Sooloura on siis alkanut mukavasti, vai mitä mieltä itse olet?
- Haave on aina ollut jossain vaiheessa tehdä ihan ikioma levy ja nyt se tuli vihdoin tehtyä! Mulla on myös vaihtoehtoinen todellisuus, jossa teen ääniä elokuviin.
Materiaali Sumuisessa seurassa -esikoisalbumille on kerääntynyt pidemmältä aikaa ja vanhin biisi on kuuleman mukaan vuonna 2017 kirjoitettu Metrossa. Iso osa on syntynyt vasta pandemian aikana, mutta poikkeuksiakin on.
- Burniksen ja Camoonin kirjoitin pari viikkoa ennen levyn äänityksiä, kun levy-yhtiöltä tuli toivomus vielä pariin kunnon rokkibiisiin. Mun biisikynä viuhuu yleensä parhaiten just silloin, kun pitää saada nopeesti jotain aikaiseksi.
Entä miksi päädyit juuri nyt käynnistämään soolouran isommin?
-. Oon aiemminkin yrittänyt väsätä ties mitä sooloprojektia, mutta ne on aina kaatunu yltiöpäiseen mikromanagerointiin joka osa-alueella. Tässä projektissa on selkeä työnjako: mä oon päävastuussa sanoituksista ja sävellyksistä ja Matias Kiiveri taas biisien sovituksista ja tuotannosta. Toimii.
Mukaan ei mahtunut ainuttakaan viimevuotisen Pikajuna Valhallaan EP:n raitaa. Valinta on mielestäni aika kova, kun nimiraita ja Juulia ovat saaneet mukavasti huomiota. Onko nyt siis koittanut täysin uusi aika?
- Elmeri-saundi on kehittynyt uudenlaiseen suuntaan sitten Pikajunan. Siinä missä EP:n biisit oli sellaista aika klassista nynnyrokkia, jossa tempo vähän eli ja biisit oli tavallaan tuotannoltaan aika semmosia jopa ”riisuttuja” ja livemäisiä, niin levylle on löytynyt kivoja sävyjä mm. syntikoista ja rumpukoneista. Saundi on nyt vähän tuotetumpaa ja tiukempaa. Käynnissä on selkeesti tämmöinen nynnyrokin uusi aalto.
Tästä päästäänkin siihen, että musiikkisi on tosiaan mielenkiintoinen sekoitus mennyttä, nykyistä ja hiukan tulevaakin. Albumi käynnistyy Hukatut diskovuodet -siivulla, jolla rock soi tosin isosti ja pop-koukut viuhuvat. Jotenkin aikalinjat tuntuvat menevän jatkuvasti ristiin, eli kuinka Elmeri-soundi oikein syntyy?
- No nää on tämmösiä hetkiä mun tajunnasta nää biisit. Levy ei ole tarinallisesti sellanen lineaarisesti seurattava kokonaisuus, vaan draaman kaari syntyy tunnelman kuljettamisesta, eikä niinkään konkreettisesta, yhtenäisestä tarinasta. Lähes kaikkia biisejä yhdistää kaipuu ja haaveilu jollain tasolla. Tuottaja Matias Kiiverillä on tosi laaja osaaminen ja tuntemus eri aikakausien saundeista ja hänen työskentelynsä on sellaista tosi tiedostavaa sen osalta, että tehdään indierokkia. Sit välillä sekoitetaan pakkaa ihan huolella.
Tästä päästäänkin pohtimaan, että mikä sitten on nynnyä ensinnäkään. Jotkin biisit soundaavat ja boogaavat kuin rock’n’rollin iso käkkäräpää Marc Bolan. Liekö hänkin sitten ollut sydämestään nynny, ken tietää…
Iso osa teksteistä on tosiaan kaipailevia ja ne vaikuttavat ainakin osin omaelämänkerrallisilta, kuten myös viimekeväinen Rokkenroll-sinkku. Ovatko nämä tarinoita Elmeristä, Elmerin kaltaisesta hepusta, joka ei ole suoraan hän, vai ovatko nämä vain tarinoita?
- Yli kaiken mua pelottaa aikuistuminen ja etsin musiikin kautta erilaisia lievityksiä siihen haaveilusta, kaipuusta ja rokkaamisesta. Sitä tää ehkä niinku pohjimmiltaan on, siis musan tekeminen ja ehkä se aikuistuminenkin? Niin ja tulevaisuus pelottaa aina. Menneisyys (ajan kultaama) ja nykyhetki (vaikka se on ehkä joku abstraktio menneen ja tulevan välillä?) on hyviä. Vaihtoehtoiset tulevaisuudet kiehtoo aina myös.
Poprockin saralla jonkin saaminen helpon kuuloiseksi on usein mitä vaikeinta. Minusta albumin soundi on samaan aikaan tosi välitön, helppo ja kuulijaystävällinen. Kuinka asiat studiossa sujuivat ja kuinka pitkään työtä tehtiin?
- En oikein välitä sellaisesta tekemisestä, että on usemmat sessarit pidemmällä aikavälillä ja äänitellään eri mestoissa. Filut viuhuu ja läppärit käy kuumana. Tää oli tämmöstä hyvää ennesvanhasta meininkiä, että mä kirjotin biisejä ja sitten yhdessä tuottajan ja levy-yhtiön Ninnin kanssa valittiin sieltä kokonaisuus. Tai no okei, kyllä filut viuhui ja läppäri kävi kuumana, kun mä tein esituotantoa biiseihin itsekseni ja joitain niitä raitoja päätyi lopullisiin tuotoksiin. Äänitettiin Matiaksen kanssa kaikki lopulliset raidat purkkiin, oisko ollut kymmenessä päivässä Hollywood House studiolla. Oli tosi nasta meininki.
Kaksi heppua hoitivat siis lähes kaiken ja Elmeri painoi välillä recciä. Kiitokset lähtevät Jarno Alhon suuntaan mainiosta masteroinnista, mutta muuten Matias-velho hääräili studiossa itsekseen. Vaan nyt on studio jäänyt taakse, joten koska Elmerin musiikkia voi kuulla livenä?
- 18.3. soitetaan Jyväskylän Ilokivessä. Varsinainen levynjulkkarikeikka Helsingissä tulee todennäköisesti huhtikuulle.
Minkälaisen kokoonpanon olet laittamassa kasaan?
- Mulla on tosi kiva pändi:
Kitara: Niilo Oikari
Basso ja taustalaulu: Mika Muhonen
Rummut: Tommi Jokinen
Laulu, kitara ja rumpukone - meitsi
Jos Elmeri olisi sarjakuvahahmo, niin minkälainen ja missä seikkailuissa häntä nähtäisiin? Ankkalinna vai Metropolis, Meri-Rastila vai Berliini?
- Tulevaisuus pelottaa mutta ehkä Elmeri olis kuitenkin jonkinlainen analogisen avaruusajan retroilija, ehkä asuis spaceranchilla tai kommuunissa jossain Jupiterin kuussa, jossa olis paljon kasveja ja vapaana kirmaavia eläimiä. Semmonen niinku tulevaisuus, joka tuntuu jotenki silti menneisyydeltä. Kitara ampuis ehkä jotain kämästä sähköä mut se enemmänki kutittelis mukavasti, kuin satuttaisi. Yks seikkailu vois olla jossain avaruusdiskossa ja toinen mystisessä Meri-Rastila -nimisen planeetan laguunissa.
Aikamoisia visioita, mutta pohdittaessa seuraavaa liikettä on se harvinaisen selvä.
- Seuraavaksi toteutan elämänmittaisen haaveeni, eli teen toisen levyn.
Lopuksi sana on vielä vapaa.
- Eletään ihan todella kummallisia ja kuumottavia aikoja. Suosittelen hyvää musaa jokaiselle oman ja läheisen ihmisen terveyden ylläpitämiseksi. Voi koittaa myös joogaa ja meditaatiota mut ei kannata suorittaa niitä liikaa.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Venla Shalin
