Pienet - Marraskuu 2022

Black Sleep: Muuttohaukka EP
Soundhill

Marginaalissa on aina tilaa, mink� my�s omia teit��n metallin kummissa, tummissa ja toisinaan synaisissakin korvissa tarpova Black Sleep on huomannut. Pandemian aikana jo kaksi EP-levy� sek� nipun sinkkuja julkaissut yhtye osasi h�mment�� jo vuosien takaisella The Whales of the Grey Sea -debyyttialbumillaan, eik� kyseinen supervoima ole haipunut mihink��n.

Tuolta pohjalta on tavallaan jopa ymm�rrett�v��, ett� nyt kierr�tet��n Riki Sorsan t��ll�p�in tunnetuksi tekem�� Muuttohaukka-biisi�. Pohdiskelevasta siivusta on kuoriutunut doomahtava raita, jonka otsikko on kelvannut samalla koko EP:lle. Mielenkiintoinen, huvittava ja ansiokas n�kemys, mutta todellinen painopiste omasta mielest�ni on sinkuksikin nostettu These Quiet Orbs. Black Sleep tekee omia juttujaan ja vinhassa kulussa ryhm�n vahvuudet p��sev�t loistamaan. Yl�s ja alas poukkoileva biisi on saanut my�s arvoisensa sovituksen, joka ei yhdist� pistett� A, B ja C suorimpia linjoja suosien.

Rullaavampi The Load Master on kummallinen puolipainajainen, jonka vaihteistosta ei tunnu koskaan l�ytyv�n sopivinta v�lityst� � liek� tuo ollut tarkoituskin. T�h�n kun lis�t��n viel� The Face of Timen industriaalimpi juntta, niin johan on mustilla unilla muotoja.

Mika Roth

---

Empath: Naad
Signature Dark Grey

Empath on Mikko Ihalaisen ambient-projekti, jonka musiikkia tuli kes�ll� soitettua runsaammin. Tai ainakin niit� tiettyj� raitoja. Music For Hypnagogia oli melko selke�sti kahtia jaettu kokonaisuus, �isemp��n ja rauhallisempaan, sek� urbaanimpaan ja kiihke�mp��n lohkoon.

Naad on luojansa rauhallisempaan ja seesteisemp�� puolta edustava kokonaisuus, tosin tempo pysyy nytkin melko tiiviin� ja mit��n ambientin pumpuleissa lillumista kiekolta on turha odottaa. Sen sijaan teknosti tamppaava rytmi ohjaa tiet� eritt�in niukoiksi karsittujen biisirakenteiden lomitse, etenkin nimiraidan saavuttaessa hypnoottisen aaltoilun tilan. Kolmeen kappaleeseen kuluukin l�hemm�s 17 minuuttia, rakenteiden hitaasti muuntuessa, jalostuessa ja kehittyess�. Muodoiltaan villein on kiistatta Logos, tosin biisijoukko on niin tiivis, ett� nyt puhutaan ennemminkin s�vyeroista.

Naad on niin osiensa kuin kokonaisuutensakin puolesta eteenp�in t�hy�v�, tarmokkaasti askeltava ja ponnisteleva kokonaisuus. Empath ei pyyd� lojumaan kanssaan sohvilla, vaan ennemminkin kulkemaan pitkin k�yt�vi�, halleja, katuja, kaupunkeja, luontopolkuja, metsi�, er�maita. Jos t�m� on artistin seesteist� puolta, niin nopeuskin on totta tosiaan suhteellinen k�site.

Mika Roth

---

Hootenanny Freaks: 25th Anniversary Edition

Hootenanny Freaks se jatkaa vain puskemistaan ja kuten tuoreen sinkun otsikosta voi lukea, nelj�nnesvuosisataista taivaltahan t�ss� juhlitaan samalla. Kotkasta aikoinaan maailmalle ponnistanut hard rockin ja heavy metalin kaukopartio runttaa pakettiin kaksi uutta biisi�, joilla tiet� kelpaa aurata auki vaikka seuraavat 25 vuotta.

Energisesti r�iskyv� avausraita Lose It All kertoo meille suomalaisille rakkaasta ja tutusta asiasta, eli el�m�lt� turpaan saamisesta. Kertoja on ottanut kohtalolta vastaan niin k�mmen- kuin rystypuolenkin palautuksia, mutta kuitenkin alta puskee pintaan usko johonkin parempaan. Johonkin joka on tuolla jossain vain odottamassa, ja sama voima kohottaa my�s biisi�. Falling Waters onkin sitten se kolikon toinen puoli, jossa omista voimista ei loppua tulekaan ja velat ovat muuttuneet saataviksi. Eik� muodoksi sovi tietenk��n mik��n muu kuin korkeaoktaaninen heavy rock, jossa jokainen kerros on entist� tuimempi.

Varttisatanen takana ja vauhti se vain kiihtyy, joten ei muuta kuin jatkoa punomaan reilun vuoden takaiselle Eyes of the Warrior -pitk�soitolle.

Mika Roth

---

Jesse Vuoltee: The Skanks

Jesse Vuoltee on mielenkiintoinen hahmo, sill� h�n on verkon mystisi� musiikillisia haamuja. Suoranaista tietoa on vaikea ker�t� mist��n, mutta musiikkia tuntuu vain pulppuavan jostain. Esikoissinkku The Sound & The Band / Kennedy Shake julkaistiin lokakuun loppupuolella, mink� j�lkeen Vuolteelta on ilmestynyt albumi, kolme EP-levy� ja sinkku. Tied� sitten koska materiaali on luotu ja jatkuuko ketsuppipulloefekti vastaisuudessakin.

Arvioitavakseni tarjottiin kahta ensimm�ist� julkaisua, joista valitsin The Skanks EP-levyn, joka on t�t� kirjoitettaessa jo yli kaksi viikkoa vanha. Eli t�ysin muinaishistoriaa, jos sit� vertaa vaikkapa viimeisimp��n tuotokseen. The Skanks on garageista rockia, huippuunsa karsittua rytmikolinaa ja kitaranr�min��, sek� ennemminkin huudettuja kuin lausuttuja lyriikoita. Asenteen tasolla ruosteiset naulat pist�v�t esiin kaikista rakenteista, soundihygienian ollessa l�hinn� myyttinen satu.

What You Say Though tempaisee kuitenkin ilmat pihalle �rh�k�sti ja The Fixin muheva bassolinja voisi el�� el�m�ns� onnellisena postpunkin ahdistuneissa tanssisaleissa. Nothing Is Over Nothing on tovereidensa tavoin my�s j�nn� kollaasi punkin raivoa, grungen angstia, garagen s�hk�isyytt� sek� postpunkin juurevaa mustaa voimaa. Toiset on vain luotuja luomaan, ja onneksi n�in, jotta me muut voimme ihailla ja ihmetell� vastaisuudessakin musiikin ehtym�t�nt� alkuvoimaisuutta.

Mika Roth

---

Johanna Viksten: Uni tuu jo / Rakkaus on simppelii
�myri Productions

Johanna Viksten on laulaja/lauluntekij�, jonka kyn� on ollut mukana isompienkin nimien tekemisiss�, mutta nyt on koittanut sooloilun vuoro. Tarina ei kerro, josko n�m� kaksi kappaletta saavat tulevaisuudessa sisaruksia rinnalleen, mutta kuullun perusteella tilausta sooloilulle olisi jatkossakin. Runsaasti materiaalia luovan artistin pari uutta siivua saavat kirmailla popin kedoilla vapaan oloisesti, positiivista pienuutta suosien.

A-puoli kertoo kepe�sti ja jopa leikkis�sti unettomuuden moninaisista hankaluuksista. K�rsin yhdess� el�m�ni vaiheessa suoranaisesta insomniasta, ja se oli kiistatta vaikeaa aikaa, mutta Viksten osaa kutoa aiheesta vieh�tt�v�n pop-kappaleen. Akustinen kitara soi unta houkutellen ja laulumelodia on hauska, kuten my�s v�syneen toiveuinujan sinne t�nne s�nt�ilev�� ajatuksenjuoksua my�t�ilev�t lyriikat unta odotellessa.

B-puoli ottaa yht� rennoin k�sin k�sittelyyn rakkauden, seh�n kun on tunnetusti niin simppelii� Ironia on lemmenasioissa tulenarkaa, koska v��rin annosteltuna saattaa tarinointi kuulostaa nen�kk��lt� tai suorastaan kylm�lt�. Viksten osaa kuitenkin s�keist�iss� ja kertsiss� vaihtaa lavasteita, rooleja ja n�k�kulmia. Biisi onkin kuin lapsekas vuoropuhelu, jossa toinen ��ni ylist�� rakkautta ja toinen kiist�� kaiken. L�mmin halailu vaihtuu tuosta vain hy�tysuhteita egokeskeisesti pohtivaan laskelmointiin, mik� tekee t�st�kin kappaleesta virkist�v�n erilaisen.

Mika Roth

---

Jupiter Is Blue: Everlasting

Jupiter Is Blue toteaa vantaalainen yhtye, ja taitaa siit� kaasuj�ttil�isest� sinist�kin navoilta l�yty�. Vai liek� nimi viittaus jumalaiseen olentoon, jota roomalaiset aikoinaan palvoivat? Ken tiet��, mutta se ainakin on tiedossa, ett� t�m� b�ndi soittaa emo-henkist� tummempaa rockia. Niukoissa saatesanoissa puhutaan jopa post-hardcoresta, mutta kolmella raidalla hc on kyll� todella post, ja ennemmin voitaisiin pohtia melodisen kitarapoprockin valtaa.

Emon melankolisuus ja soundien liev� suruisuus ovat merkitt�vi� elementtej�, mutta itse musiikki on silti vahvasti eteenp�in virtaavaa. Samoin aikakaudet vilisev�t ilmassa siten, ett� mihink��n ei juututa. Nimibiisi Everlasting intoutuu meuhkaamaan ys�rin angstin voimalla ja vokalistin ��ni sopii runsaiden kitaroiden sekaan kuin nakutettu.

Biisikolmikon pisin numero on p��t�sraita Halo, joka tuntui aluksi hivenen hudilta kahden tiiviimm�n annoksen j�lkeen. Halo hurmaa kuitenkin omin keinoin ja samalla kikkapino kasvaa, kun tuhdimpi vallitus saa oman paikkansa j�lkimm�isell� puolella. EP:n mitassa viisiminuuttinen tekee kuitenkin osansa ja jos t�st� pitk�soittoa pit�isi ryhty� kasailemaan, kelpuuttaisin jokaisen rallin mukaan. Niin vahvaa ja vakaata ty�t� yhtye on jo nyt osannut tehd�.

Mika Roth

---

Minja Koski, Mikael Saari & Lumos-kvartetti: Jossain on kai viel� joulu
Texicalli Records

Minja Koski, Mikael Saari & Lumos-kvartetti ovat poikkeuksellisen rohkeita, sill� he ovat tarttuneet Leevi and the Leavingsin tekemisiin. Eik� mihin tahansa kiekkoon, vaan Varasteleva joulupukki -klassikkoon. Joulu on vaativaa aikaa, etenkin kun kaikki ei aina mene kuten suunnitelmissa, ja G�sta-vainaan joulu oli kiistatta toisenlainen.

Koko levy on nyt versioitu uudelleen ja kaupan p��lle on kiskaistu viel� riehakas Jouluaattona k�nniss� -sinkku. Kokonaisuutta mainostavalle kolmen biisin paketille on valikoitu em. sinkkulis�, sek� albumin positiivisempaa puolta edustaneet Jossain on kai viel� joulu ja Joulukertomus. Ja kun kerran aletaan uusiksi tekem��n, niin annetaan biiseille kunnolla kyyti�. Lumos-jousikvartetti riisuu biisit l�hes kelteisilleen, mutta sovitusten onnistumiset oikeuttavat rohkeat vedot ja ainakin soundi on totaalisen erilainen. Minja Koski, joka tunnetaan my�s M-artistinimell�, laulaa puhtain otsin ja n�yttelij�n�kin kunnostautunut Mikael Saari pist�� t�ydet pinnat tulkintaansa.

Onko t�m� sitten harhaoppisten h�yry�mist� legendan haudalla, vai arvokasta versiointia ja kunnianosoitusta? Muoto on kiistatta muuntunut, mutta n�en ainakin n�m� kappaleet ansiokkaina yrityksin� uuden luomisessa, joten ollaan positiivisia � vaikka vuoden synkin juhla kiistatta l�hestyykin jo.

Mika Roth

---

Northvoid: Echoes From North

Northvoid on pandemian aikana perustettu kotimainen yhtye, joka takoo metalliaan monin, osin moderneinkin, vasaroin. Muutaman rivin mittaisessa saatekirjeess� ei juuri suuta piest�, joten puhukoon musiikki tekij�idens� puolesta.

Ensimm�inen EP on aina b�ndille tai esiintyj�lle kova paikka, sill� se asettaa reunalinjat ja tason, johon kaikkea tulevaa tullaan vertaamaan. Ja aina on niit� kirottuja konservatiiveja, joiden mielest� ensimm�inen tuotos oli ainoa oikea, aito ja kuunneltava. Mutta takaisin aiheeseen. Sinkkuja ei ole viel� lohkottu, mutta jouhevammin melodiansa kanssa kulkeva Shade olisi mielest�ni selv� ykk�svalinta. Melodisen ruotsideathin kanssa kaveruutta hierova siivu kun l�htee melkoiseen liitoon kertsiss��n. T�m� onkin sit� helpommin myyt�v�� metallia, jota my�s avausraita The Myth edustaa.

Yll�tt�v� pelinavaus on sen sijaan Dust of the Earthin taustoilla haamuileva sinfonisuus. Biisi rokkaa raskaimmin toisella bootsillaan, kun taas toisessa jalassa lienee puita halanneiden muinaisgermaanien virsu. Ensimm�isell� kuuntelukerralla rattaat eiv�t tuntuneet viel� osuvan kohdilleen, mutta liev� sijoiltaan oleminen saattaa olla tarkoituskin, sill� nopeasti korva tottuu kummaan kaavaan � ja oikeastaan rakastuu siihen. Alkupamauksen kaikkia mahdollisuuksia kelpaakin hy�dynt�� tulevaisuudessa, mutta jo nyt yhtye p�rj�� poikkeuksellisen hyvin persoonallisuuskisassa, mik� on mielest�ni elint�rke��.

Mika Roth

---

Raatok�rp�set: Viimeinen ihminen
Kalansilm�

Raatok�rp�set on kouvolalainen postpunk-b�ndi, jonka kahden ja puolen vuoden takainen debyyttialbumi Kauhu iski raa�alla energiallaan vasten kasvoja. Kahden biisin mittainen EP-levy toimii kuuleman mukaan v�litilinp��t�ksen�, kun parin vuoden takaiset kappaleet julkaistaan.

Ja kuinka maailma muuttuikaan niiss� parissa vuodessa, sill� nyt ydintuhon painajaiset ovat muuttuneet menneisyyden kaiuista t�ksi hetkeksi, samalla kun sodan kauhut hiipiv�t aina vain l�hemm�s. Alkujaan 80-luvun dystopioille kunniaa tehneet kappaleet istuvatkin harmillisen ajankohtaisina kuvauksina t�ss� p�iv�ss�, kun valmistaudumme suurvaltojen uusiin valtapiireihin ja olemme antaneet yksityisyyden kadota viihteen ja digitaalisen helppouden nimiss�.

Viimeinen ihminen on diskanttinen, lohduton ja julma kuvaelma, jossa ihmisyyden iltarusko on muuttumassa silkaksi pimeydeksi. Portti kiskaisee rokimmat palaset esiin ja kasarin kaukaiset haamut ulottuvat aina Fields of the Nephilimin luo. T�st� olisi hyv� jatkaa, jos jatkaa viel� aikovat.

Mika Roth

---

Sam Shingler: Boundaries Part I
Stupido

Kevyen poprockin mestariksi vuosien saatossa jalostunut Sam Shingler on t�n� vuonna julkaissut kaksi hienoa sinkkua, joista Home r�j�ytti taannoin Desibeli.netin sinkkukoosteessa kaikki pankit. Se toinen sinkku on puolestaan Henna Emilia Hietam�en kanssa esitetty pop-helmi Utopia, joka maalailee otsikkonsa veroista haavemaailmaa melankolisen todellisuuden p��lle.

Nyt mainiot sinkut on niputettu ensimm�iselle Boundaries EP:lle, joka on puolestaan kolmannes tulevasta samannimisest� pitk�soitosta. Boundaries Part I tarjoaa siis kaksi tuttua siivua ja kaksi ns. uutta kappaletta, mink� lis�ksi n�m� kaikki raidat ovat osa albumikokonaisuutta. Heikompaa ehk� hirvitt�isi moinen kehien sis�kk�isyys, mutta omaan korvaani Shingler tuntuu kajauttavan vain kunnaribiisin toisensa per��n.

A Summer Lily kohoaa korkeuksiin murheettoman kes�taivaan alla, aivan kuin aika pys�htyisi yhteen t�ydelliseen tuokioon ja rakkauden voima t�ytt�isi joka sopukan. Ankkuriraita Loneliness ui sitten astetta syvemm�ll�, kuten nimikin vihjaa, mutta yksin�isyys ei ole murskaavaa. Melankoliassakin on tasoja ja etenkin kertos�keen korkeat vokaalit ja syv�lt� lempe�sti iskev� rytmikuvio osuu ja uppoaa. T�m� oli vasta ensimm�inen kolmannes, mutta kaikki merkit n�ytt�v�t jo nyt todella lupaaville.

Mika Roth

---

Sandburn: Concrete Jungle / Speedfreak

Sandburn on kolmihenkinen stoner rockia veivaava yhtye Sein�joelta. J�senist�� yhdist�� musiikin lis�ksi skeittaus, joten biisien teemat eiv�t liene kovinkaan yll�tt�vi�.

Yll�tt�v�� sen sijaan on soiton napakkuus jo n�inkin varhaisessa vaiheessa, sill� ymm�rt��kseni kahden biisin mittainen sinkku on ryhm�n esikoisjulkaisu. Soundimaailma on luonnollisesti rosoinen ja tikkuinen, eik� budjetti ole luultavimmin p��t� huimannut. Toisaalta fiilis on v�lit�n, kappaleet todella tuntuvat iholla ja ilmassa on sit� elint�rke�� vaaran tuntua. Etenkin B-puoleksi sys�tyll� Speedfreakilla renkaat viuhuvat jo sellaisella kiihkolla, ett� maisema sivuilla venyy v�riviivoiksi ja hiukset lepattavat jossain kyp�r�tt�m�n p��n takana. Concrete Jungle rusauttaa boogie-vaihdetta laatikkoon ja fuzzin savuisuus t�ytt�� kammion taas astetta psykedeelisemm�ll� usvalla.

Sandburn ei siis varsinaisesti riko kaavoja ja kohahduta viel� valinnoillaan, mutta perusasiat ovat kohdillaan ja sen ansiosta tulevaa kannattaa rakentaa betonilohkare kerrallaan. Vokalistin ilmaisutyyli ja b�ndin soundi ansaitsevat my�s kiitosta, kun genren oppeja vaalitaan n�in suurella syd�mell�.

Mika Roth

---

Sunge: Harmaa mies

Sunge-nimen takaa l�ytyy Tampereelta kotoisin oleva Tatu "Sunge" Sundqvist, joka esitt�� suomenkielist� indie-rockia hillityn riisutuin vedoin. Kolmen raidan mittainen Harmaa mies EP on samalla debyyttijulkaisu, jolla Sungen musiikki soi alleviivaavan pienieleisesti.

Laulutyyli osuu v�litt�m�sti korvaan ja jakaa taatusti mielipiteit�, sill� Sunge ennemminkin lausuu kuin laulaa ja ��nen lakonisuuteen ottaa aikansa tottua. Biisien soundimaailma on samaan aikaan brutaalin paljas ja minimiin karsittu, jolloin s�hk�kitaraa, bassoa ja rumpuja tulee todella seurattua. Kahden keskitempoisen ja trubaduurimaisemman numeron j�lkeen Noidankeh� yll�tt�� groovaavalla bassolinjallaan ja uuden aallon rockille vinkkailevan muotonsa ansiosta. T�m�h�n on kuin masentunut versio Talking Headsista, tai bilett�m��n pakotettua Samuli Putroa � enk� siis vinoile.

Avausraita Harmaa mies ottaa harmaudestaan kaiken irti ja ehk� liikaakin, sill� biisi tuntuu juuttuvan omiin pilviins� jo nelj�ss� minuutissa. P�ll� lehahtaa puolestaan kahden ��rilaidan v�liin, edustaen vokaalien puolesta asteen kunnianhimoisempaa linjaa. Esikoisen materiaali on samaan aikaan kiehtovaa ja raakilemaista, mik� on debyytill� tietysti ymm�rrett�v��kin, joten nyt harmaudesta lis�s�vyj� kalastelemaan.

Mika Roth

---

The Darts: Love Tsunami
Dirty Water Records

Autiomaassa sijaitseva Phoenix on todella kuuma paikka, ja niin on my�s kyseisest� paikasta operoiva garagerock-b�ndi The Darts. Love Tsunami on kolmen raidan mittainen makupala, joka toimii samalla askeleena kohti ensi vuonna julkaistavaa Snake Oil -pitk�soittoa.

Avauksena kajahtava nimiraita onkin yht� garagen vuoristorataa, kun farfisa soi kilvan kitaran kanssa ja rytmiryhm� paukuttaa svengaavaa jousipohjaa. The Darts osaa pelata melodioidensa kanssa veike�� piirileikki�, jossa vauhti tuntuu vain kiihtyv�n ja kiihtyv�n ja kiihtyv�n. Eik� keinunta asetu vaan ennemminkin jyrkkenee, kun Shit Show p��see irti. P��ss� vilisev�t klassisten B-leffojen kuvakollaasit, kun myyttisen Amerikan sivukujilla r�ll�t��n kaikkea kummaa etsien. Ankkuriksi valittu Underground on joukon suoraviivaisin ja ehdottomin rock-kappale, joka hieman ristiriitaisesti on my�s selv�sti pisin numero. Mutta en valita, koska l�hemm�s nelj� minuuttia kest�v� kaahailu ei hyydy edes viimeisell� minuutillaan, koska nopeutta suosivat mimmit osaavat my�s hellitt�� kaasuhanasta hetkeksi.

Ei ehk� mit��n uutta, mutta kuinka herkullisesti rock, garage ja noisen kanssa flirttaileva m�iske soivatkaan, kun The Darts pist�� tikkoihin vauhtia. Rakkauden tsunamista kelpaa nauttia vaikka miss� altaissa.

Mika Roth

---

Time Primer: Born of Shades / Riddle Me This

Musiikilliseksi kameleontiksi ja raskaiden ainesten taitavaksi jalostajaksi osoittautunut Time Primer jatkaa tulevan esikoisalbuminsa hidasta paljastusta. Pitk�soiton nimi on Artefact ja sen kaksi kappaletta nostavat vain odotuksia tulevaa kohtaan, sill� t�ss�h�n on k�siss� kaksi puhdasta osumaa.

Born of Shades vihjaa jo ensisekunneillaan, ett� soundikentt�� on modernisoitu. Koneiden hiljainen s�ks�tys, paukahteleva rytmi ja pintaan sijoitetut melodiset vokaalit muodostavat kolmikannan, joka ohjaa tulevaa ja rytmitt�� l�hes kuuteen minuuttiin asti j�nnitteens� yll�pit�v�� biisi�. Progeisessa siivussa modernius, melodisuus ja positiivinen yll�tyksellisyys ovat j�lleen avaintekij�it�, joiden avulla kappale keksii itsens� viel� pariin kertaan uudelleen. Eik� siivu sirpaloidu, vaan punainen lanka kulkee halki matkan vahvana ohjenuorana.

Riddle Me This antaa purjeidensa t�ytty� hetkitt�isist� puuskista, kun massaansa ker��v� siivu leikittelee massiivisten ��nilohkareiden parissa ja pit�� silti kiinni keveyden takaavasta pienuudestaan. Tuo jos mik� on hankalaa saavuttaa, mutta Time Primer ei olekaan mik� tahansa pumppu. Biisikaksikossa riitt�� sulateltavaa ja l�ydett�v��, eik� mik��n tunnu silti liiaksi paisutetulta tai venytetylt�. T�t� on sovittamisen jalo taito parhaimmillaan silloin, kun musiikin tarpeet saavat riitt�v�sti aikaa ja tilaa itselleen.

Mika Roth

---

Xeno: Reconstruction
Art Gates Records

Xeno-nimisi� yhtyeit� ja artisteja on enemm�nkin, mutta nyt k�sittelyss� on Alankomaista kotoisin oleva modernia, raskaampaa ja progehtavaa metallia soittava orkesteri. B�ndin esikoisalbumi Sojourn ilmestyi loppuvuodesta 2020 ja t�m�n vuoden puolella yhtyeelt� on julkaistu kolme sinkkua, jotka on nyt niputettu yhteen.

Sinkuista uusin, eli Columns, saa kunnian avata pikkukiekon l�hemm�s 12 minuutin mitassaan. Progeisuuspitoisuudet pongahtavat kiistatta korkealle, mutta sijoittaisin Xenon silti metallin moderniin laitaan, muutenkin kuin soundien ansiosta. Musiikki tuntuu kulkevan omilla ehdoillaan, soundeissa on elokuvamaisia paisutuksia, jotka eiv�t kuitenkaan varasta valokeiloja itselleen. Sama melodisuutta vaaliva l�hestymistapa on havaittavissa my�s 8 minuuttisessa Pillarsissa, jonka kiertelee ja kaartelee p��aiheensa ymp�rill� sangen n�pp�r�sti. Murina�rin�� edustavat vokaalit jakavat taatusti mielipiteit�, kuten my�s matiikkametallimaiset sovitusratkaisut, jotka tekev�t kuullusta ter�v��, kovaa ja ehdotonta.

Xenon moderni metallipy�rre on rakennettu b�ndin ehdoilla ja kaikki kolme raitaa toistavat periaatteessa samoja teemoja. Yhtenev�isyydet ovat kuitenkin t�ss� muodostelmassa vahvuus, eik� rapsakoiden kitarariffien ristitulessa p��se varsinaisesti valittamaan, sill� ty�n laatu on ihailtavan korkeaa.

Mika Roth