Sinkut II - Helmikuu 2023

77: M� en en�� k�ttele diktaattoreita

77 on numeroyhdistelm�, joka merkitsee toisille osapuilleen kaikkea ja toisille ei yht��n mit��n. Urheilufanaatikot saattavat muistaa l�mm�ll� Ray Bourquen ja Willie Roafin, kun taas monille muille numero merkitsee sit� mit� Pelle Miljoona, Kollaa kest�� ja kumppanit kotimaisessa punkissa aikoinaan tekiv�t. Monissa punk- ja rockliemiss� mukana olleiden Hekon, Jukan, Juuson ja Kaiden tapauksessa seiskaseiska-ramopunkki saa soida kuin vuonna 1977 konsanaan. Yy-kaa-koo-nee!

M� en en�� k�ttele diktaattoreita -sinkku tekee monet asiat selv�ksi jo kansikuvallaan, mutta niin vain b�ndin videokanava meni pariin otteeseen nurin, eli kalikka osui n�ht�v�sti kivuliaasti ainakin jonnekin. Diktaattorit saavat kuulla kunniansa, kun mehukkaalla riffill� varustettu biisi p��see kunnolla vauhtiin. Eik� viestin takomiseen tarvita kuin se kaksi minuuttia, miss� ajassa satunainen punkrock-fanikin saadaan koukutettua. Muistetaan siis, ett� hirvi�n mahdin alku syntyy pelosta, joten n�hd��n isottelevat pellet hein� itsen��n vain.

Mika Roth

---

Cacophonic Frequencies Project: Insomnia Hell

Pitk�n ja hieman h�mment�v�n nimen omaava Cacophonic Frequencies Project on rumpali Jesse Kiviluoman p�yt�laatikkobiiseille syntynyt musiikkiprojekti, jossa genret vaihtuvat yht� taajaan kuin laulajat ja soittajatkin. Ensimm�isen� julkaistun biisin juuret ulottuvat aina vuoteen 2008 asti, eli laatikossa on tuhdimpikin kerros julkaisematonta kamaa, jota l�hdet��n nyt purkamaan ilman mink��nlaisia rajoja ja rajoituksia.

Ensimm�isell� kierroksella ruletti on pys�htynyt progehtavan ja vanhemman liiton melodisen metallin kohtaan. Komean ��nen omaava Miikka Saastamoinen saa pist�� palkeistaan parasta peliin, ja kertos�keen melodisuuden vastavoimana b�ndi muljauttelee tahtilajia ja rytmej� veike�sti. Pitki� suoria ei juuri siunaudu matkalle. Sami Laine kiskaisee komean kitarasoolon ja ankkuriminuutilla kerroksia ladotaan viel� pari lis��, ettei ihan tyls�� tule. J�nnitt�v� jos nyt samalla hiukan demomainen aloitus.

Mika Roth

---

Eesa: Perhosia

Eesa-nimen takaa l�ytyy Esa Hynynen, joka tekee musiikkia popin eri sektoreilla indieartistina. Uran kolmas sinkku on saanut muodokseen isommin soundaavan ja synahorisonttinsa rohkeasti avaavan balladinkaltaisen, joka ei ole tarkemmin tutkittuna perinteist� poppia, eik� oikeastaan balladikaan. Aika- ja tyylilinjat menev�tkin sekaisin, p��llekk�in ja limitt�in, kun Perhosia l�htev�t liihottelemaan ennakkoluulottomasti suuntiinsa haasteita s�ikkym�tt�.

Moderniksi tanssislovariksi muotoutuva biisi antaa kertos�keess� melodisen popin lent��, kun taas s�keist�t vedet��n l�pi rap-lausunnan pehme�ll� puolella. Tekstiss� kaikki on valmista suureen rakkaustarinaan, mutta juuri kun kaikki on kohdillaan ei tapahdukaan taikaa. Perhoset eiv�t lenn� vatsassa, joten on aika ymm�rt�� ysk� ja suunnata toisille kedoille. Kaihoa riitt�� ilmassa ja isosti kaiutettu biisi antaakin melankoliansa aaltoilla koko plus kolmen minuutin edest�, vaan viimeinen veto j�i mielest�ni nyt uupumaan. Kertoja ei summaa tilannettaan riitt�v�sti, kaikki j�� leijumaan ilmaan ja biisi vain lopetetaan kesken.

Mika Roth

---

Joonatan: Meid�n pit�� puhua
Kaiku Recordings

Joonatan on artisti, biisinkirjoittaja ja tuottaja, joka tekee musiikkinsa alusta loppuun asti itse. Tyylilajina toimii moderni pop, ilman sen kummempia rajoja ja nuori mies on ehtinyt tehd� yhteisty�t� jo kovien nimien kanssa. Kovuus loistaa kuitenkin positiivisella tavalla poissaolollaan debyyttisinkulla, jota taustoitetaan kutkuttavan niukasti. Kyseess� on kuuleman mukaan kahden ihmisen v�lille syntynyt j�nnite, joka pit�isi jotenkin purkaa.

Kohtalokkuus on taitolaji, jonka Joonatan tuntuu hallitsevan jo t�ss� vaiheessa suvereenisti. Sovitus ottaa heti tilan haltuunsa ja elokuvamaiset temput, kuten kaiutus ja ilmaan j�tetyt lauseiden loput, kertovat enemm�n kuin sata turhaa sanaa. Mist� siis pit�� puhua, kun klubijumputus t�ytt�� taustat ja Joonatan toistaa �baby�-sanaa eri taivutuksilla? Monet mahdolliset sanat korvaantuvat kaipuuta ja magnetismia kahden ihmisen v�lill� huokuvilla �isen elektronisilla soundeilla. Harvoihin lauseisiin rakentuva hienovarainen tarinan kuljetus taas osoittaa Joonatanin olevan valmis puhumaan ja kertomaan monistakin eri asioista tavoillaan.

Mika Roth

---

Kalervo Riviera: Sopivat oireet
Alakulttuuritalo

Kalervo Riviera julistaa olevansa It�-Helsingin tunteiden tulkki ja urbaanissa ymp�rist�ss� napattu kansikuva jatkaa tuota tarinaa. Esikoisalbumi Trapetsia ratakiskoilla on kymmenist� potentiaalisista kappaleista ty�stetty kokonaisuus, jonka ensimm�iseksi sinkuksi on valikoitunut svengaava retropop-helmi Sopivat oireet. Trio soittaa ns. oikeita soittimia, mink� avulla poprockin s�vyihin on saatu ujutettua soulahtavaa sek� funkahtavaa vetovoimaa.

Periaatteessa pinnaltaan rauhallinen kappale sykkii vahvalla syd�mell�, alleviivaten kertojansa sis�ll� j�yt�v�� ep�varmuutta sek� tyhjyytt�. Sopivat oireet on siis yht��lt� tyhj�ksi koettua el�m�n rituaalia toistava kierto, mutta kertojan jokaisessa y�ss� voisi piill� mahdollisuus johonkin parempaan, johonkin ainutlaatuiseen. Yksin�isyytt� v�kijoukoissa, rahdun lannistuneen biisin soljuessa raiteillaan kohti auringonlaskua � tai oikeammin nousua. Herkullista lakonisuutta, tarttuvaa kaipuuta ja sielukasta kipua, kun mik��n ei tunnu silt� milt� sen pit�isi tuntua. Vai oliko juuri se kaiken pointti, salainen tarkoitus, loputon rooli?

Mika Roth

---

Lake Jons: You Are Not Alone
AntiFragile Music

Lake Jonsin vajaan nelj�n vuoden takainen The Coast nosti indie folk duon kertaheitolla kotimaisen musiikin k�rkikahinoihin. Toinen albumi yht� moneen vuoteen suorastaan huusi tuolloin itselleen jatkoa, vaan mit� tapahtuikaan? You Are Not Alone -sinkku on ensimm�inen julkaisu noin nelj��n vuoteen.

Uusi sinkku on tavallaan askel taaksep�in, kohti vuoden 2018 debyyttialbumia, mutta my�s mit� selvin loikka aivan uuteen suuntaan. Lake Jons on hakenut elektronisesti kerrostettuun poppiinsa j�lleen inspiraatiota luonnosta, mutta metsien huminat ja koskien kohinat ovat nyt osa paikallaan jauhavaa kuviota, joka ei kuitenkaan pysy paikoillaan. Biisi eteneekin koko viiden minuutin matkansa salakavalasti, vaikka koukkua ja tarttumapintaa ei aluksi tunnu olevan nimeksik��n. Nyt kokonaisuus on jokaisen sekuntinsa summa ja kolmannen albumin ensimm�inen maistiainen nostaa j�lleen panoksia, mik� sekin on duolle ominaista.

Mika Roth

---

Mardi Tickle: Monday Everyday

Helsinkil�inen laulaja/lauluntekij� Mardi Tickle julkaisi vuonna 2019 mainion Colouring Book -pitk�soittonsa, jolla soulahtavat ja tanssittavat siivut eiv�t ainakaan j��neet v�rikkyydest� paitsi. Pandemian pistetty� asiat osin j�ihin on seuraavaa julkaisua saatu odottaa vuosia, mutta viimein odotus on ohi. Eik� sielukkuus tai kimalle ole karissut vaikeina vuosina mihink��n, vaan Monday Everyday jatkaa aika suoraan siit� pisteest�, mihin esikoisalbumi meid�t aikoinaan j�tti.

Mardi Tickle on ihka oikea b�ndi, jonka kitaraton rock perustuu ennemminkin pianoon ja sielukkaisiin vokaaleihin. Kuinka ollakaan, uudella sinkulla kitara kuitenkin p��see hiukan pilkist�m��n takaa, vaikka vokaalit rytmiryhm�n kanssa viev�tkin j�lleen karavaania todellisten johtajien ottein eteenp�in. Monday Everyday on hieman makeansuolainen numero, joka kiihdytt�� kertos�keess� sykett��n, mutta j�� pohtimaan s�keist�iss� hetkellisiin varjoihin. Voittaako maanantai vai voitetaanko maanantaina? Veikkaan j�lkimm�ist� sill� nyt kyse on ennemminkin uskon asiasta, uskosta omiin voimiin ja hartioiden kantavuuteen.

Mika Roth

---

Marian Kyyneleet: Naapurissa ammutaan
Eclipse Music

Marian Kyyneleet on nimen� ihailtavan monitasoinen ja monitulkintainen. Juuri nyt se toimii otsikkona folkahtavaa ja laulaja/lauluntekij� -henkist� hiljaisempaa poppia esitt�v�lle yhtyeelle, jonka uusi sinkku pys�ytti ainakin allekirjoittaneen ihan oikeasti miettim��n asioita. Mit� se meille kuuluu, ett� mit� naapurissa tapahtuu, vaikka selv�sti jokin onkin pahemman kerran pieless�. Ja kysymys on tietysti sovitettavissa my�s suurempaan mittakaavaan.

Maailma on vaikea paikka el��, etenkin kun tiedon valtatiet tuovat ulottuville niin kovin paljon asioita, joista ei haluaisi oikeastaan edes tiet�� mit��n. Paitsi ett� hiljaisuus on samalla my�ntymist�, sokean silm�n valitseminen tekee meist� kaikista osallisia. N�it� vaikeita asioita niin mikro- kuin makrokosmoksessa pohtii Marian Kyyneleet ja biisih�n on murskaavan kaunis pieni folkpoppis. Vain laulu, kitara, tunteita tihkuva sello ja mahdollisesti koskettimista syntyv� hiljaisuuden viereen luotu ��nitaustatapetti. Hiljaa ja silti niin kovaa.

Mika Roth

---

Moonshine Mojo: Muddy Roots

On hyv� tiet�� mit� tekee ja miss� seisoo. Moonshine Mojo on itse rakennetuilla instrumenteilla jyt�bluesrokkia soittava kotimainen voimatrio, jonka sikarilaatikkokitarat ja matkalaukkurummut saavat aikaiseksi alkuvoimaisen mekkalan. Enk� k�yt� tuota termi� nyt negatiivisessa mieless�, sill� urallaan jo yhden pitk�soitonkin julkaissut trio on saanut noiduttua musiikkiinsa poikkeuksellisen tiukan juuriston. Amerikkaa lantrataan ja rikastetaan monilla yrteill�.

Kev��ksi luvatun Mojolithic Vibrations -pitk�soiton toinen sinkku karkaakin mukavasti lapasesta ja revittelee punaisilla kierroksilla polttamatta kuitenkaan moottoriaan. Kolmessa minuutissa boogierockin etupainotteinen jyr� tulee p��lle, kaulitsee tarkoin satunnaisen kuulijansa ja sujauttaa sekaan sen verran h�rskisti tarttuvaa melodiaa, ettei mit��n oleellista j�� puuttumaan. Rouheat soundit ja kahden kitaran sahaus jakavat taatusti mielipiteit�, mutta eip� sikarilaatikkokitaroita olekaan luotu kaikkien korville. Mutaista on ja juurevaa, mutta kyll� t�st� lekasta toisenkin huikan ottaisi. Ja kolmannen.

Mika Roth

---

Mr. Dad: The Coke Dealer's Depressed Again

Sinkkujen myyntipuheet ovat joskus puhdasta ry�st�taidetta ja yliampumisen haastavaa kisailua, jossa pit�� kiinnitt�� huomio tavalla tai toisella. Mr. Dad osuu tietysti jo sinkkunsa otsikolla herkk��n kohtaan, tosin �kaikkien b�ndien is� pist�� samalla kaulansa suoraan silmukkaan. Kun kappaleen tyyli� verrataan viel� Dylaniin ja The Beatleskin mainitaan, niin pakkohan biisi oli kuunnella kriittisell� korvalla ja herkill� antenneilla.

Ent� mit� l�ytyy kehujen ja ylisanojen takaa? The Coke Dealer's Depressed Again on kiistatta kaihoisa folkpop-biisi, jonka analogisessa hehkussa nuoren Dylanin ja suruisan Brian Wilsonin perint� el�� vahvana. Ajallinen ��nikuva on 70-luvulle uskollinen, juuttumatta kuitenkaan kehyksiins�. Puoliv�liss� ��nenpaine kasvaa ihan pikkiriikkisen, melodiat l�hentelev�t i�kk��mm�n fab fourin tekemisi� ja biisi ymm�rret��n lopettaa riitt�v�n ajoissa. Kolme minuuttia onkin sinkulle t�ydellinen mitta ja kahden helsinkil�isen laulaja/lauluntekij�n duolta on luvassa my�hemmin niin sinkkuja kuin debyyttialbumikin.

Mika Roth

---

Pekka Laine: Fumemos un Cigarillo
Svart Records

Enp� tiennyt aiemmin, milt� elokuvallispsykedeelinen instrumentaalimusiikki tarkemmin ottaen kuulostaa. Tai siis kyll�h�n kitaristi Pekka Laineen uusi sinkku kuulostaa retroisalla tavalla tutulle, mutta saatesanoista napattu sanallinen kuvaus her�tti uteliaisuuden. Eik� siin� mit��n, sill� Laineen yhdistetty� voimansa tuottaja-multitaituri Michael Bleun kanssa taisivat kaikki taivaiden t�hdet asettua kuin luonnostaan suosiollisiin asentoihin.

Nostalgian voima on kiistaton ja alun perin jo 60-luvulta per�isin oleva argentiinalainen pop-helmi on k��ntynyt spagettiwesternm�iseksi, uustarantinomaiseksi ja valkokangassoulahtavaksi siivuksi. Jouset v�ritt�v�t taustaa, kohtalokkaat kuorot utuilevat, mutta johtaja on kaihoisa kitara, surumielisyyden sinisi� nuotteja kirkkaille sinitaivaille saatteleva sooloinstrumentti. Eik� t�ss� viel� kaikki, sill� sinkku on vasta maistiainen tulevalta pitk�soitolta. Caramba ja tuhat tulimmaista! Nyth�n taivaskaan ei ole en�� rajana.

Mika Roth

---

Pieta: Peura ajovaloissa

Pieta on laulaja/lauluntekij� joka luo popmusiikkia laidasta toiseen, hiljaisuuden ��relt� aina massiiviseen tanssielektroon asti. Peura ajovaloissa on esikoissinkku, joka posauttaa korkin auki rohkean ��nekk��sti, eik� h�peile tekemisi��n. Peura ajovaloissa on ymm�rt��kseni vertauskuva ep�varmasta teinist�, joka kertoja on ehk� joskus ollut � vaan ei ole en��.

Kolmeen ja puoleen minuuttiin ladattu biisi ei juuri jarruun koske, vaan elektronisesti vahvistetut b�ndisoittimet takovat naarmuista v�litt�m�tt� eteenp�in. Kitaran s�r�isyyteen otti jopa hetken tottua, sill� kontrasti vokaaleihin ja muihin elementteihin on kiistatta melkoinen. Mutta lopulta juuri sen biisi tarvitsi ymp�rilleen, jotta lyriikat todella voivat osua kohteeseensa. Kaiutettu laulu ja kolkoksi karsittu soundikentt� viskaavat sanat silmille, nostavat valonheittimet suoraan eteen ja tuo ehdottomuus kantaakin biisin lopulta maaliin asti. En viel�k��n tied�, mit� oikein olla kappaleesta mielt�, mutta ainakin se j�i tiukasti mieleen. Viimeisen minuutin voima saakin odottamaan toukokuista debyyttialbumin julkaisua mielenkiinnolla.

Mika Roth

---

Plastic Tones: Threshold

Plastic Tones on poprockin ja popin rikkaissa murtovesiss� viihtyv� helsinkil�inen yhtye, joka ei suotta peittele vaikutteitaan ja ymm�rt�� niiden huiman potentiaalin nykyp�iv�ss�kin. Rakkaus Blondien uuden aallon poprockia ja The Rolling Stonesin 70-luvun soundia kohtaan on selvi�, joka v�ritt�� tekemisi� vaan ei m��r�� suuntaa. Plastic Tones osaa kuitenkin my�s napsaista tanssittavimmalta David Bowielta ja h�neen voimakkaasti vuorostaan vaikuttaneilta amerikkalaisilta jotain, joka istuu luonnollisen tuntuisesti helsinkil�isten soundiin.

N�in laajan vaikutekirjon uhkana on tietysti se, ett� oma soundi puristuu lainavaatteiden alle, eik� Threshold ole kiistatta kaikkein muistettavin numero. Pumppaava bassolinja ja naisvokalistin viile�n tyylik�s ty�skentely ovat plussaa, mutta jos kerran grooveruuvia halutaan kunnolla v��nt��, niin miksi ei menn� samalla lontoolaisen Junglen tasolle saakka. Kun funkkaus pist�� kerran polviin liikett�, kannattaisi kortti pelata tappiin asti. Taustan yksityiskohtien mehukkuus saakin veden herahtamaan kielelle, mutta viel� ei tainnut irrota taivaallista palkkiota. L�hell� kuitenkin jo ollaan, tosi l�hell�.

Mika Roth

---

P��kallo: Levitoiva nainen
Svart Records

P��kallo on nimen� sit� kaliiberia, joka luo monenlaisia odotuksia. Kuopiolainen yhtye hakee perinteiseen kitararockiinsa vivahteita mystisist�, osin psykedeelisist�kin suunnista, rankkuutta kuitenkaan unohtamatta, joten otsikko on t�ss� tapauksessa mit� osuvin. Kovista tekij�ist� koottu b�ndi on julkaisemassa ensi kuussa debyyttilevy��n, jolta on ehditty lohkaista jo kolme sinkkua. Niist� uusin, Levitoiva nainen, kierr�tt�� rohkeasti vanhoja kauhuelementtej�.

Mystiset voimat ovat liikkeell� ja aikaikkuna narahtaa jonnekin 60-luvun lopun garagerockin suuntaan. Koskettimet jylisev�t kitaran rinnalla ja vokalisti pyrkii pit�m��n puolensa l�hes kaoottisessa meuhkassa, joka on kaatumaisillaan metelin puolelle, mutta ei sitten kuitenkaan. ��nt� on yllin kyllin, eik� kaiunkaan kanssa olla t�n��n nirsoja. Onneksi v�liosassa ehdit��n tipauttaa hetkiseksi painot k�sist�, jotta loppukiri ei tuo veren makua suuhun. Yhtyeen mukaan nimetty albumi onkin n�ill� n�yt�ill� omanlaisensa tapaus.

Mika Roth

---

Rakkaudella Janne: Toppilan avaruusmies
J�m�diili Records

Rakkaudella Janne on niin folkista, kantrista, rokista kuin progesta kitaravetoiseen musiikkiinsa voimaa ammentava kotimainen yhtye. Musiikki syntyy mies & kitara -pohjalta, mutta studiossa kappaleet saavat ymp�rilleen b�ndisovitukset. Toppilan avaruusmies -sinkun tapauksessa nuo sovitukselliset ratkaisut ovat tosin enemm�nkin harsottuja palasia jo valmiiksi persoonallisen ytimen ymp�rille, eik� niiden liene tarkoituskaan kuin lerputtaa oudosti tuulessa.

Ent� mist� tuo tuuli sitten muodostuu, mik� puhaltaa biisin sisuksista ulosp�in? No seh�n on tietysti kumma avaruusmies, jonka kertoja on tavannut oletettavasti lapsuudessaan. Joku joka on saattanut ottaa Ziggy Stardustin haastattelut liian tosissaan, ja jonka p��ss� on tapahtunut mystist� ratojen naksahtelua. Nostalgia polttaakin kaihoisan poprockin siivist� k�rkisulat, mutta Rakkaudella Janne ei j�� murheilemaan. Se nyt olisi v��rin niin kertojaa kuin siunattua hulluutta kohtaan, sill� Toppilasta on p��sty avaruuteen Oulun kautta. Siell� t�hti� on n�et enemm�n ja alempana kuin kotikylill�. Hieno lofi kaihorautalanka ja beat-helmi.

Mika Roth

---

Sivujuttu: Kaunis ajatus

Sivujuttu sai alkunsa nimenomaan sivuprojektina, joka on sittemmin kehittynyt ihka oikean b�ndin suuntaiseksi. Punkahtavaa ja riitt�v�n popahtavaa kitararockia r�imiv� yhtye julkaisi keskell� pandemiaa EP:n ja nyt on sihtiin otettu kokonaisen pitk�soiton tekeminen. Materiaali tulee kuuleman mukaan olemaan suomen- ja ruotsinkielist�, eli lontooksi ei siivuja tulla n�ht�v�sti kuulemaan. Ykk�ssinkku rokkaa uuden aallon hengess�, energiatasoista tinkim�tt�.

Kaunis ajatus on kolmeen minuuttiin puristettu biisi, joka l�htee saman tien telineist� matkaan ja ravaa kipakalla r�yh�ll� l�hes koko matkansa. Lyhyt v�liosa tipauttaa m�t�n tasoa hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Bassolinja seikkailee taustalla, kitara kukkoilee kukkulan kunkkuna ja kertos�keen melodiaan pistet��n mukaan kaikki mahdollinen. Onpa sekaan puristettu ihka oikea kitarasoolo, mutta t�rkein ase l�ytyy laulumelodiasta ja sen tukemisesta tuskin havaittavilla koskettimilla. Lupaava startti uudelle luvulle.

Mika Roth

---

Sky Dee and The Demons: What a Sensation
Stupido Records

Rock on rajaton riemu, tavataan sanoa. Vaan ei tuo vanha sanonta t�ysin ponneton ole viel� nyky��nk��n, kuten Sky Dee and The Demons esimerkill��n osoittaa. Svengaavaa poprockia vanhemmilla kuvioilla ja rohkeilla leikkauksilla luova kotimainen yhtye n�et iskee tiskiin sen verran yll�tt�v�n grooverockjyr�n, ett� parempi pit�� tiskin reunasta kunnolla kiinni, koska tanssilattia tulee jytisem��n orkesterin toimesta.

Peruskivi on rock. Vanha kunnon rock, jossa s�hk�kitara on kuninkaallinen seremoniamestari, mutta ei suinkaan ainoa johtaja. Sopivan rosoisen ��nen omaava vokalisti ja alati taustalta taikojaan viskova kosketinvelho pit�v�t ��nikent�n rikkaana, liek� per�ti farfisa joka siell� taustalla soi? Basso pumppaa rytmi� ja tekee hell�� junttaty�t� rumpujen kanssa, rytmillisen yhteisymm�rryksen ulottuessa koko b�ndin l�pi. T�m� takoo otsaan, vaan ei hakkaa p��t� tunnottomaksi, sill� melodiastahan kaikki l�htee nytkin. Yhtye julistaa svengaavansa kuin raitiovaunu, enk� l�htisi v��nt�m��n kiskoja sen kummemmin kun kerran toimii.

Mika Roth

---

The Fisherman & The Sea: Strangehold
Neck of the Woods

T�m�kin sinkkukooste tarjosi j�lleen pari mojovaa yll�tyst�. The Fisherman & The Sea vastaa yhdest� niist�, sill� ennemminkin folkahtavan poprockin kanssa aiemmin operoinut yhtye soundaa nyt niin americanalta ja amerikkalaiselta, ettei mit��n rajaa. Hekottelin itseksi lukiessani saatekirjeen otsikkoa, jossa mainittiin Foo Fighters ja Tom Petty, sek� jopa Angus Young. Vaan mit� l�ysink��n otsikoiden takaa?

Okei, myyntipuheet ovat aina tietyll� tasolla myyntipuheita, mutta t�ll� er�� niiss� on yll�tt�v�stikin pointtia ja pontta. Ensinn�kin kitararockin soundi on kasarille ominaisesti siiderinkuiva ja rapsakassa ��nimaisemassa stemmalaulut huhuilevat tapetteina taustalla. Kitara kuljettaa karavaania s�vykk��sti, rytmiryhm� naputtaa nuottinsa tarkasti ja totomainen kiippareiden sulauttaminen soundiin on mestarillista. Eik� itse biisi j�� komeiden kehyksiens� taakse, vaikka Learning to Flyn korkeudet j�iv�tkin saavuttamatta � viel�.

Mika Roth

---

VIMMA: Sateenkaari ja ilmapallo

VIMMA on niit� yhtyeit�, joiden lupaavan lennon pandemia katkaisi julmalla tavalla. Olen tuskin ainoa, jonka mielest� loppuvuodesta 2019 ilmestynyt Meri ja avaruus -pitk�soitto unohdettiin tarpeettoman nopeasti. Seuraavan kes�n festarikeikat j�iv�t v�liin tietysti kaikilta, mutta VIMMAn tapauksessa se tarkoitti divarissa pysymist� seuraavat vuodet, vaikka tunnustuksia tulikin mukavasti.

Vaan kaikki loppuu aikanaan, eik� karanteenien j�lkeinen elo j�� odottamaan ket��n, joten ainoa suunta on eteenp�in. Uusi sinkku on toinen ennakko tulevasta toisesta pitk�soitosta ja yhtyeen j�nnitt�v� folkpopin ja progerockin sekoitus pelaa ainakin nyt v�hemmill� kansanmusiikin pitoisuuksilla. Alun vaanivan h�myinen osa t�ydentyy eteerisest� vaiheesta, jonka kautta viulu piirtelee kaihoaan ja mets�n vastausta odotellaan. Tekstiss� maailman uhat ja vaarat v�ijyv�t, eik� niilt� p��se turvaan edes uneen, koska asiat eiv�t vain toimi siten. Musiikki ja sovitus heijastavat tekstin kaksijakoisuutta, unen ja toden sekoittuessa kohtalokkaasti.

Mika Roth

---

Violet Sin: The Night Is Dark (And Full Of Memories)

Mahtipontisesti nimetty Violet Sin on suomalais-amerikkalainen modernia metallia soittava yhtye, joka osaa ottaa kimalletta ison veden takaa ja yhdist�� sit� kotoiseen melankoliaan. Debyyttisinkulla k�sitt�m�tt�m�n valtava m��r� aineksia runtataan nelj�n minuutin mittaiseen sinkkuun, joka alustaa samalla tiet� tulevaisuuden mittavammille julkaisuille.

Kaikki aseet laukovatkin putket kuumina metalliaan maisemaan, kun nelihenkinen b�ndi pist�� toinen toistaan nopeampaa ja isompaa vaihdetta silm��n. Veli-Matti Kanasen ja Jon Pyresin jo vuonna 2016 perustama b�ndi paukuttaa metalcorea, ei h�peile ottaa sekaan kasarisia synia ja kaikki kuorrutetaan isokarmisella metallin laskettelulla. H�rski melodisuus ja voimakkaat tarttumapinnat saavatkin lopputuleman kuulostamaan ruotsalaiselta, mik� on n�iss� karkeloissa laskettavissa positiiviseksi asiaksi. Materiaalia ja omaksuttavaa on tosin niin huimat m��r�t, ett� metallikakulle kannatta antaa sulatteluaikaa.

Mika Roth