Dashing Waves, Mellow Mood All Stars
05.09.2003
Klubi/Tampere
Klubin perjantain reggae-sessioista ei puuttunut oikeastaan juuri muuta kuin se toinen tunnelman luoja, eli yleisö. Mikä lie moiseen katoon syynä, Helsingin rytmiylpeyden Dashing Wavesin kiittäviä arvioita joka puolella niittäneen mainion Rockers Internationalinkin ollessa melkoisen tuore julkaisu, jonka voimalla viimeistään luulisi kansansuosion kasvavan. Oliko tuo lipunhinta sitten liian korkea? Kenties... Paikalle saapuneet saivatkin sitten nauttia Wavesin nautinnollisen ja monipuolisen jamittelun lisäksi myös toisesta, vielä monijäsenisemmästä reggaepoljentoisesta ryhmästä.
Mellow Mood All Stars koostui kahdestatoista muusikosta, mukana saksofonia, kitaraa, pystybassoa, melodikaa sekä monenlaista naputusta, koputusta ja raastinääniä tuottavia lyömiä sun muita. Sekä tietysti ihmisääntä, jota tarjoilivat pääasiassa ryhmän naisjäsenet. Muutamaan kappaleeseen saatiin sitten myös miehistä laulutulkintaa. Keikka alkoi instrumenttejaan ronttaavien muusikoiden valuessa pikkuhiljaa melko autioon saliin. Lavan annettiin kuitenkin olla omassa verhon erottamassa yksinäisyydessään, tuoli sieltä, toinen täältä ja ennen kuin huomattiinkaan, oli yhtye asettunut mukavaan epäsekavaan rivimuodostelmaan lavan eteen, lähelle yleisöään.
Minkäänlaista sähköllä vahvistettua ääntä ei tarvittu, kaikki äänet laulua myöten tulivat akustiseen malliin. Muodostelmasta ja akustisuudesta johtuen esityksestä nousi mieleen lähinnä katusoittajien esitys. Ja yksi parhaimmista sellaisista, mitä olen osunut kuulemaan. Nimensä mukaisesta melko mellow –hengessä fiilistellyt porukka ratsasti kyllä reggaepoljennolla, mutta kokonaisuus oli sekä jazzahtavaa että ennen kaikkea iskelmää. Musiikkia jostain jazz-klubin, reggae-festivaalien, katusoittokisojen, klassisen iskelmän improvisointikurssin ja, omana höpsönä mielleyhtymänäni, Pikku Kakkosen taustamusiikkien yhteennivotusta maailmasta. Olipas sekavaa... Joka tapauksessa, tarttuvaa, letkeän menevää, iskelmämelankolista... mutta silti ennen muuta reggaeta. Mausteita kokonaisuuteen saatiin muun muassa flamencosta...
Saksofoneilla soundiaan komeasti kuorruttanut MMAS nosti ainakin minun huulilleni hymyn ja jalka polki tasaisesti koko keikan tahtia letkeilylle. Ainoa häiritsevä seikka oli laulun hetkittäiset peittymiset kantavampiäänisten instrumenttien alle, ei voi väittää laulun olleen mitenkään johtavassa roolissa. Tuli mukavasti siinä sivussa. Tämä reggae puree varmaan vähän joka makuun... ja vielä encorekin saatiin, vaikka deejii yrittikin yli-innokkaana vääntää ämyrinsä päälle juuri saatuamme big bandin takaisin ”lavalle”. All Stars –ketju heti illan alkajaiseksi...
Väliaikajamittelujen jälkeen Dashing Wavesin yhdeksänhenkinen pumppu valtasi lavan ja bileet potkaistiin käyntiin tuoreen levyn kakkosraidan Big Up!:in tahdeissa. Chekan monikielisen tiputtelun johtama reggaejuna aloitti suhteellisen letkeällä materiaalilla, pikkuhiljaa kiihdyttäen tahtia. Chances Are, Welcome ja niin edelleen... Reino Nordinin lyömäsoitintaiteilut lavan keskellä rikastavat Wavesin soundia mukavasti, eikä sovi unohtaa myöskään Helmi Saksalan koskettimia. Kitarat ja basso tuovat paahdon ja perimmäisen tahdin antaa Joakim Bachmann rumpupatterin takaa. Vauhtiin päästyään yhtye antoi yleisölleen lepotauon levyn päättävän Over The Rainbown rauhallisilla tahdeilla. Pienen fiilistelytauon jälkeen hanat taas auki! Descended, latinalaisrytminen Garcia, mahtava Creativity... Chekan ja Tuuli Saksala/Susanna Hakulinen -kaksikon hoitamat lauluosuudet erottelivat biisejä toisistaan muuten yhtenäisesti juoksevasta rytmiveturista. Levytuotoksen ansioista kertonee jotain jo se, että huomasin laulavani tarttuvimpia paloja mukana... Hittimatskua.
Ensimmäisen encoren aluksi Reino ja Joakim antoivat lyömillään näytteen kunnon rytmirypistyksistä. Yeah! Lyömäshown jälkeen yhtye tarjoili vielä ainakin levyn avaavan iloisen David & Goljat -menorallin ja vähälukuisan, mutta sitäkin innokkaamman yleisön kannustuksella yhtye saatiin lavalle toiseenkiin encoreen. Vaikka puhtia olisikin ollut vielä vaikka muille jakaa, ei liikaa hyvää yhdellä kertaa. Kaiken kaikkiaan yksi parhaista iltamista, jonka olen viettänyt yhtä harvan yleisön keskellä. Tällä kertaa loistavat keikat täydensivät yleisönkin osuuden showsta. Eli ei jäänyt harmittamaan, paitsi järjestäjien ja bändien puolesta...
Ilkka Valpasvuo
