Pienet

Joulusinkut II 2023

22.12.2023

Bambi L & Mr. Glög: Let’s Glög
Xmas Mistery Records

Punaisiin sonnustautuneet Bambi L & Mr. Glög kiskaisevat joulubileet käyntiin erittäin glögisellä numerolla, jonka mausteisuus saa rillit huurtumaan siinä missä makkarin somat ikkunatkin. Bambi L on jo tuttu artisti lievästi vinon poppinsa puolesta, vaan kuka on mystinen Mr. Glög aka Xmas Mistery? Se ei selvinne heti, mutta tuottajana häärinyt JS16, eli Jaakko Salovaara, on saanut uutettua lasiin mojoisen ja funkisti möyrivän soundikeitoksen.

Lajitunnistus on haastavaa, kun duo oikeastaan jo räppää, vuorovedon tuodessa funkkia ja groovea imuakin mukaan menoon. Tekstin puolella puolituhmat sanat saattavat tuoda pari risua aattona, mutta suuressa kuvassa en koe litkun läiskyvän lasin reunojen ylitse. Taustan juurevat koskettimet ja funkkaava rytmi auttavat, eivätkä iloisesti törähtelevät torvet ainakaan heikennä iskuvoimaa. Bambi L laulaa sydämestään glögin himoaan ja hilpeä huumoripitoisuus ei peitä kappaleen alkuvoimaa alleen. Pakataan kimaltavimpiin papereihin ja sijoitetaan lahjapinon päällimmäiseksi.

Mika Roth

Flok: Sydäntalvi

A cappella ja joulubiisi, oikeasti? Flok ei edes teoriassa voi hävitä tätä koitosta, koska ainakin omassa päässäni lauluyhtyeet ja vuoden punaisin juhlakausi ovat kuin luotuja toisilleen. Niinpä oli helppoa tarttua Sydäntalvi-kappaleen liepeestä kiinni ja katsoa mihin se johtaa, tuore Lumi-sinkku yhä visusti mielessä. Yhtyeen omaa tuotantoa oleva kappale on muodoltaan popballadi, mikä sekin sopii teemaan ja kauteen.

Sydäntalvi voi näyttäytyä monenlaisena, mutta kappaleen kertojalle se on uuden rakkaustarinan tausta ja ympäristö. Paremmin sisätiloissa ja lämpimämmissä maisemissa viihtyvä kertoja näkee nyt ulkona kylmässä jotain upeaa ja ainutlaatuista. Huuruiset hiukset ja lumiset hartiat kuuluvat hänelle, joka on vienyt sydämen. Sitä tekee talvella rakastuminen ja tuo kohottava tunne tuodaan hienovaraisesti esiin musiikin keinoin. Melodia leijuu, rytmitys alleviivaa tykyttävää sydäntä ja sanat johdattavat hellästi halki talven ihmemaan. Joulu on jo lähtökohtaisesti mahtavaa aikaa, rakastumista parempaa asiaa ei voi ihmiselle tapahtua, ja yhdessä nuo kaksi ovat vieläkin enemmän.

Mika Roth

Ida Elina: Heinillä härkien
Hello World Records

Edellisessä joulusinkkukoosteessa pääsin juuri toteamaan, kuinka klassikoiden versioiminen on vaikea laji, mutta Ida Elina tuntuu hallitsevan alan suvereenisti. Toistankin ylistyssanani, sillä nyt popkanteletar on ottanut käsittelyyn jo 1600-luvulta asti periytyvän jouluteoksen. Tätäkin numeroa on versioitu uupumattomasti kerran toisensa jälkeen, joten yllätyin aidosti, kun ensikuuntelun jälkeen halusin kuulla Ida Elinan näkemyksen uudelleen. Ja vielä uudelleen.

Avain on mielestäni modernisoiduissa soundeissa, joissa kanteleen helähdykset ja mahdolliset kopinat ovat osa uudenlaista äänimaisemaa. Kantele on jo alun alkaenkin upea soitin, josta on viime vuosina löydetty kokeellisuuden kautta aina vain enemmän ja enemmän mahdollisuuksia. Nykyäänhän kansallissoittimemme toimii jo metallibändienkin värkkinä, vaikka metalli onkin nyt kaukana. Sen sijaan Ida Elina on luonut tutusta laulusta ilmavan, eteerisen ja kokeellisen pop-kappaleen, joka ei kuitenkaan ole menettänyt ydintään. Tämä on yhä laulu joulun ihmeestä, jonka keskiössä on tallista löytyvä lapsi. Tausta on vain hivenen muuttunut.

Mika Roth

Jordan Mooren: Snow on Christmas

Jordan Mooren on tummaa ja folkahtavaa musiikkia luova muusikko Englannin Leicesteristä. En ole aivan varma, missä törmäsin nuoren herran jouluhenkiseen kappaleeseen ensi kertaa, mutta se tarttui nopeasti korvaan ja jäi muistuttelemaan itsestään poikkeuksellisen maukkaan piparireseptin tavoin. Aineksethan ovat tutut: tunnetta, blueskitaraa, samassa hengessä vedettyjä vokaaleja ja hiukan laahaava tempo. Mikä tässä joulun hangessa on erityistä?

No, ensinnäkin kappale on Moorenin kynästä, mikä lasketaan aina laulaja/lauluntekijöiden plussaksi, etenkin kun kyseessä on joulubiisi. Toisekseen tekstissä vältellään onnistuneesti sokerista lässyilyä, Moorenin dokumentoidessa yhtä lumista ja kovin ikävää jouluaattoa. Maas on hanki, mutta velat painavat ja arjen murheet ovat tehneet ihmisistä entistäkin yksinäisempiä. Tämä ei ole joulukriittinen kappale, vaan ennemminkin nykyistä elämäntapaa surumielisesti arvosteleva numero, jossa kriisit vain korostuvat juhla-aikana. Ja silti, kaikesta tästä huolimatta, Snow on Christmas omaa omanlaistaan kaunista vetovoimaa.

Mika Roth

Ladytron: All Over By Xmas
Cooking Vinyl

Jouluna on mukava saada yllätyslahjojakin kuusen alle. Liverpoolin suurin ja kaunein synaelektrojätti Ladytron on kuulemma työstänyt joulusinkkuaan jo pari vuosikymmentä, joten hiontaa on ainakin riittänyt. Yhtye teki aiemmin tänä vuonna onnistuneen paluun seitsemännellä studioalbumillaan, joka nosti trioksi kaventuneen bändin takaisin genrensä kärkeen. Elektroninen ja synainen pop saa hallita myös All Over By Xmas -sinkun maailmaa, glamin kimaltaessa kepeästi ja punaisen vallatessa juuri riittävästi tilaa itselleen.

All Over By Xmas vinkkaa kimaltavilla diskopalloilla ja superpehmeillä soundimatoilla 70-luvun suuriin brittiläisiin jouluglamkappaleisiin, mutta harkiten ja hyväntahtoisesti. Ladytron tekeekin tavallaan retroisen pastissin, jossa on kuitenkin enemmän uutta pintaa, kuin mitä ensikuulemalla ehkä huomaa. Joulun kellot kilkkaavat alusta loppuun osana rytmiä, kuulaat vokaaliraidat sulautuvat harmonisen moniääniseksi kuoroksi ja mitta jää sopivasti hiukan alle kolmen minuutin. Periaatteessa kappale ei juuri matkallaan muutu, mutta nyt yhdestä puusta veistäminen on tuottanut askarruttavan erilaisen ja muotoaan korostavan joulukuvaelman.

Mika Roth

Maiju Lehti: Lumi

Maiju Lehti on julkaissut pitkään sinkkuja ja EP-levyjä, mutta nyt horisontissa siintää viimein debyyttipitkäsoitto. Ensimmäinen palanen tulevasta ihmeestä on talvinen Lumi-sinkku, joka kuvailee valkean kauden saapumista Helsinkiin. Periaatteessa mikään ei viittaa suoraan jouluun, mutta jousikvartetin työ ja inspiraationa toiminut Joni Mitchellin River luovat jostain syystä adventtikauteen täydellisesti istuvan kuvaelman.

”Jos Helsinki on hetkisen kaunis…” lauloi joku joskus, mutta tällä erää maa saa pysyä puhtaan valkoisena. Pääosin orgaaninen soundimaisema vahvistuu flyygelin varovaisista nuoteista, kertojan kulkiessa halki talven ihmemaiden ominta paikkaansa etsien. Aika etenee armottomasti, aikaa on silti liikaa ja luntakin satelee kauniisti. Yhtäältä kaikki on kohdillaan ja silti jokin on sitkeästi pielessä, minkä Lehti tuo hienosti kappaleessa pintaan. Rauhaa toivotaan, mutta liika oma rauha on pahasta, kun vastauksia etsivä ihminen keikkuu lastun tavoin talvisessa purossa tietämättä päämääräänsä.

Mika Roth

Martha Spencer: Cherry Street Christmas
Gingham Rose

Martha Spencer on moneen taipuva yhdysvaltalainen laulaja/lauluntekijä. Spencer soittaa musiikkia menevästä countrysta aina herkkään folkkiin ja bluegrassista old time -klassikoihin saakka, joten repertuaarin leveys ei tuota ongelmia joulukonserteissa. Spencerin itsensä kirjoittama Cherry Street Christmas saattaisi vallan mainiosti olla yli sata vuotta vanha klassikko, niin loistavasti Spencer on osannut sisäistää maansa rikasta musiikkiperintöä.

Bluegrass lienee osuvin yksittäinen termi kappaletta boksitettaessa. Torvet soivat veikeästi virnuillen, piano tapailee toiveikkaita kuvioita ja monet eri kielisoittimet tuovat mausteisen värikkäät osansa äänten hilpeään kudokseen. Taitaapa joku vielä soittaa pyykkilautaakin, mikä on ainakin tämänkertaisen joulukoosteen ainutkertainen tapaus. Tekstissä suunnitellaan toiveikkaana tällejä mistelin alle, jotta joulun suukko saataisiin muutaman hiutaleen leijaillessa alas odotusta täynnä olevassa illassa. Ei siis muuta kuin kohti Cherry Streetin misteleitä avoimin mielin ja duuri huulessa.

Mika Roth

Mikko Herranen: Nythän on joulu
Noise Floor

Mikko Herranen julkaisi taannoin hienon Varjot-albumin ja samoilla linjoilla jatkaa myös tuore joulusinkku. Nythän on joulu -kappale sai alkunsa em. albumin sessioiden jälkimainingeissa. Sattuman kautta teksti löysi tekijän, oikeaa muotoaan hakeneet ideat kirkastuivat ja kävi selväksi, että negatiivisista lähtökohdista alkunsa saanut työ tulisi tehdä valmiiksi, eikä ainoastaan mustuutta korostaen. On aika lopettaa itkeminen ja aloittaa eläminen, julistaa kappale, ja se jos mikä on hieno viesti.

Herranen omaa äänen, joka kestää massiivisimmankin äänivallin ja massiiviseksi tämä joulusinkku myös äityy. Teksti antaa vihjeitä ikävistä juonteista historiassa, mutta ne ovat vain viittauksia, sillä huomio on tulevassa. On aika kiiruhtaa joulukirkkoon, valon äärelle, toisten ihmisten sekaan. Ollaan siis huomaavaisia siellä valojen lämmössä ja huomataan heidät, jotka eivät ehkä uskalla astua vielä rohkeasti varjoista täysin esiin. Joulun ihmeitä on monia, jokainen meistä voi yllättäen olla mukana yhdessä sellaisesta.

Mika Roth

Mink´s Miracle Medicine: Christmas is Over
Big Universe Music

Mink´s Miracle Medicine - siinä kolme isoa M-kirjainta, joita sopii ihmetellä ja ihmetellä pitää myös yhtyeen joulubiisin melankolista sisältöä. Yhdysvaltalainen americana-duo, jonka Daniel Zezeski ja Melissa Wright perustivat vuonna 2013, löytää näet jouluaatosta aivan toisenlaisia mahdollisuuksia kuin monet muut. Silti kertoja on yhä jouluasussaan, parhaissaan, mutta vesisateiden tuoma musta joulu on lyönyt joulufiilikset maihin.

Tätä kirjoitettaessa joulun valkeus ei näytä omankaan ikkunan takana kovin lupaavalta, mutta kaihoisaa americanaa runsailla akustisilla soittimilla esittävä Mink´s Miracle Medicine osaa viedä asiansa vieläkin pidemmälle. Kitara ja banjo soivat heleästi, viulu piirtelee siron sinisiä nuotteja ilmaan ja vokaalit tulevat tietysti esitettyä siipi maassa. Vaan on tässä omaa folkahtavaa kauneuttakin melodian kaareillessa, eikä kertoja ole täysin joulumieltään vielä haudannut. Hihat vain paloivat hetkellisesti, kuin piparit konsanaan.

Mika Roth

Purkkapäivä: Joululahjoja
Killer Records

Tampereelta päin joulukuustaan (ehkä) kaatamaan lähtevä Purkkapäivä täräytti tänä jouluna ihmeteltäväksi oikein kaksi joulubiisiä. Toisen itsenään ja toisen taas kiistanalaisemman alter egonsa kautta. Rohkeat siirrot jäivät toiseen kertaan, sillä keskityn nyt aitoon asiaan, eli itse Purkkapäivään. Bändin punkahtava poppi on saanut synaisen strösselipinnoitteen, mutta sehän sopii tilanteeseen kuin jallupullo raittiin pukin sivutaskuun.

Ja jallupullosta puheen ollen, tämän biisin semimasentunut mieskertoja on saavuttanut pisteen, jossa duunia voi paiskoa vaikka koko joulun putkeen. Kotona ei näet ole enää ketään odottamassa, eikä ketään kiinnosta työn sankarin uudemmat edesottamukset, koska asiat on tullut ihan itse pilattua. Göstan haamu on pitkä ja leveä niin tekstin kuin kai hiukan sävellyksenkin puolella, mutta tamperelaisten melankoliakone saa jauhettua piparit murusiksi ihan omin voimin. Pinnat sopivan räpsäköistä ja rockeista soundeista, sekä koko surkeuden kruunaavista taustavokaaleista. Cheers kaikille heille, jotka viettävät joulun baarissa – yksin.

Mika Roth

Ruotomieli: Jouluksi sun luo?
Kynsinauhat

Ruotomieli on luotettavaksi todettu tonttupartio, jonka takaa löytyy tiukka tekijätiimi. Niinpä räväkän retkueen uusin joulunäytelmä otettiin innolla vastaan ainakin Desibeli.netin kuusen äärellä. Bruce Springsteenin lainailu ei näet rajoitu tällä erää vain kansikuvaan, vaan 70-lukuinen rock’n’roll soi pomon työtä kunnioittaen ja myötäillen. Kaiken kukkuraksi joulusinkulle kertyy mittaa päälle 6 minuuttia, mutta muistetaan että niin Rosalita (Come Out Tonight) kuin hyvällä asialla ollut Chimes of Freedom kellottivat kumpikin yli 7 minuuttia.

Kysymysmerkillä varustettu Jouluksi sun luo? -sinkku kertoo duunia niska limassa paiskovasta miehestä, joka kyllä tahtoisi olla tyttönsä luona joulunvietossa, mutta ei vain ehdi – ajoissa nyt ainakaan. Tekstin puolella riittää viittauksia, luultavasti tahallisia ja tahattomia, niin pomon kuin pukinkin juttuihin. Tuotakin enemmän leivänmurusia on ripoteltu musiikin sekaan ja oikeasti tekijäkrediitteihin pitäisi pistää Springsteenin nimi. Homman kruunaa sielukas saksofoni, isosti soivat koskettimet, sekä kumisevat joulukellot. Joillekin tämä on jo taatusti liikaa, mutta omaan joulupöytääni Ruotomielen kokkaama kinkku on sopivan ylikypsä.

Mika Roth

Skerryvore: Angel of Christmas
Cooking Vinyl

Euroopan laidalta kotoisin oleva Skerryvore on skotlantilainen yhtye, jolla pamahtaa ensi vuonna mittariin täydet kaksi vuosikymmentä. Peräti kahdeksanhenkinen bändi soittaa ’celtic rock’ tyyppistä musiikkia, mutta rockin saa kyllä ainakin tällä sinkulla heivata termeistä sivummalle. Kelttiläisyys saattaa ilmetä kumpuilevassa melodiakulussa, sekä rikkaassa soitinpaletissa, jota myös käytetään ilahduttavan vapaamielisesti.

Angel of Christmas on yksi lauluista, joilla kampanjoidaan vähäosaisten lasten joulun asialla. Eli keräämällä rahaa voidaan toisille antaa hieman enemmän iloa. Eikä tämä ole mitään pikkutoimintaa, sillä viime vuonna lähes puolta miljoonaa lasta pystyttiin auttamaan Cash for Kids -kampanjalla. Ehkäpä jalo ajatus on saanut myös biisikynät lentämään normaalia kevyemmin, sillä Angel of Christmas on kerrassaan kaunis ja linjakas joulupoprokkis. Ainekset ovat tuttuja, mutta em. soitinrikkaus ja pieni rohkeus sovituksen puolella tekevät kummia pinnan alla, etenkin biisin viimeisen kolmanneksen aikana. Muistetaan tipauttaa joulun keräyslippaisiin edes jotain pientä, ja autetaan pukkia auttamaan.

Mika Roth

Stornoway: Excelsior (feat. Côr Meibion Gwalia)
Cooking Vinyl

Oxfordista on pitkä matka Skotlannin Stornowayhyn, mutta niin vain englantilainen Stornoway valitse itselleen aikoinaan sangen pohjoisen nimen. Folkahtavaa indiepoppia luova bändi otti puolittaiseksi virheeksi osoittautuneen Bonxien jälkeen happea ja sittemmin soundi on asettunut astetta hillitymmäksi. Hillitty on myös engelsmannien sävyisä joulusinkku, jolle ilmavaa lisävoimaa puhkuu Lontoon tienoilla asuvien walesilaisten muodostama Côr Meibion Gwalia -kuoro.

Aiemmin kuluvana vuonna Dig the Mountain! -albumilla musiikkimaailman kuohuihin palannut Stornoway kuulostaa hienosyiseltä, positiivisen jouluisalta, juhlavalta ja silti pienimuotoiselta. Excelsior ylistää luonnon ja maailman kauneutta, mutta muistuttaa myös ihmistä tuota siteen ylläpitämisen tärkeydestä. Pienestä teemasta käynnistyvä ja hiljalleen voimaa sekä massaa keräävä raita nousee portaan kerrallaan ylemmäs. Kolmannella minuutilla mukaan liittyvät hetkiseksi jopa puhaltimet, joiden jälkeen kaikki käpertyy jälleen folkahtavan ytimen äärelle. Erittäin kaunis toteutus ja mitä tärkein viesti, jota kannattaa pohtia joulunkin aikaan, kun kulutusjuhla voi huomaamatta karata lapasesta.

Mika Roth

Tantrum: Santa Time

Raskaampaa laitaa edustava Tantrum tuo Skotlannista saakka kovan musapaketin, jonka sisältä paljastuu vanhan koulukunnan NWOBHM-räiskettä. Eli nyt tonttujen pajat kaikuvat perinteisemmästä melodisesta metallista. Santa Time on puolestaan starttiraita samannimiseltä EP-levyltä, joka muilta osin koostuu lainaralleista. Mutta alkuperäinenhän on aina alkuperäinen, joten skotit näyttäkööt kärkibiisillään mihin pystyvät.

Vokalisti/rumpali Mark Reid pistää välittömästi tuulemaan, eikä vertailu kultakauden Bruce Dickinsoniin olisi lainkaan epäreilua – ketään kohtaan. Kahden kitaran kutomat melodiat ovat aika puhdasta rautaneitsyttä, harmonioiden napsahtaessa komeasti kohdilleen. Tekstin puolella joulun meininki menee uusiksi, sillä pukin pirulainen kaappaakin nyt lapsia pajalleen, ollen Scrooge potenssiin jotain. Eli piilottakaa lapsenne, koska tänä jouluna luvassa on vain pakkotyötä. Muistetaan mainita myös sellainen tärkeä asia, että glasgowilaisten sinkun ja joulu-EP:n myyntitulot menevät vähäosaisten lasten joululahjoihin. Näin voitte antaa jotain heille, jotka muuten saattavat jäädä jouluna(kin) vaille mitään kivaa.

Mika Roth

Vaasa Palaa: Kuin lentää vois

Ja sitten jotain hieman erilaista, taas. Vaasa Palaa julkaisi kolme vuotta sitten Kuin lentää vois -joulusinkun, jonka kaurismäkeläinen ja mustavalkoinen SF-todellisuus oli ankea. Tummasävyinen rock taisi olla osuvin kuvaus tuolloin. Bändi päätti tehdä biisistä joka vuosi uuden version, eikä tässä tehdä mitään Bing Crosbyn White Christmaseja, missä versiota ei erota toisesta. Kuin lentää vois oli viime vuonna eurodancea, toissa vuonna se sai vähäeleisen indiepopin viitan ylleen.

Entä mitä tämän vuoden paketista paljastuu? Jihuu, nyt tuli turskasta päähän, sillä sehän on tietysti norjalaista black metalia! Eikä raskaus ole vienyt pois viestiä, minkä lisäksi uusin versio on tähän mennessä ilmestyneistä pisin. Rääkyminen ja kitararaasto ovat tiukkaa, sinfoniset synat maistuvat hiukan muovilta, mutta nythän on toisaalta joulu. Eeppinen kitaravalli tehdään blackin tyyliin ja kaikki on kuten pitääkin. Ja näin meidän kesken: metallinen muoto kyllä sopii paremmin hyisiin lyriikoihin, kuin em. eurodancen jytke. Kova paketti ei petä, mutta olisiko ensi vuonna sitten bluegrassin vuoro, vai mennäänkö jo fuusiojazziin asti?

Mika Roth

Wynonna: Beautiful Star of Betlehem
Anti

Legendaarinen countryartisti Wynonna oli ensimmäinen, joka tipahti pois edellisestä joulusinkkukoosteesta, mutta toisesta kattauksesta löytyi tilaa myös yhdysvaltalaiselle countrykonkarille. 80-luvun alkupuolella uransa käynnistänyt Wynonna tietääkin mitä tehdä A.L. Philipsin klassiselle kappaleelle, joka on olennainen osa amerikkalaista jouluperintöä. Wynonna versioi biisin jo äitinsä kanssa vuoden 1987 Christmas Time with the Judds -albumilla, jolla nuo kaksi countrytähteä pistivät kilvan parastaan.

Uusi versio korostaa akustista ja orgaanista soundia, nostaen folkahtavia elementtejä rohkeasti keitoksen pintaan. En edes arvaile, mitä kaikkea rytmipuolella kolistellaan ja rämistellään, mutta alkuperäinen soundi on yhtä kaikki hienoa kuultavaa. Kielisoittimissakin kirjoa riittää, vaan tärkein elementti on edelleen Wynonnan sielukas ääni ja upea tulkinta. On yksi asia laulaa ja toinen on laulaa siten, että kuulija todella kuuntelee tekstiä ja uskoo sanoihin. Stetsonia siis päästä ja joulutähden tuikkeesta nauttimaan.

Mika Roth

Sam Huber: A Soulful Christmas
True Groove Records

Sielukasta joulua meille antaa vielä Sam Huber, oikein kunnon tuplasinkun voimin. Joulu on rakkauden aikaa, eikä Suomen groovaavin ja funkein valkoinen mies petä odotuksiamme – tietenkään.

Ensinnä kuultava Santa Claus Wants Some Lovin’ on Mark Ricen jo kaiketi 70-luvun hämärissä kirjoittama kappale, jonka teki tunnetuksi Albert King. Siivua ovat sen jälkeen versioineet kaikki Bill Murray & George Clooney -duoa myöten (kyllä, luit oikein), mutta Huberin ei tarvitse punastella kovassa seurassa. Aattoiltana pukki voi olla hyvinkin lemmenkipeä ja tuo tunne myös välittyy autenttisista funkin, soulin ja bluesin nuoteista. Marinoitu soundi on muheva ja Huberin vokaalit sujahtavat kuin luonnostaan kohdilleen.

Linkkiä Marvin Gayen suuntaan syntyy puolestaan sinkun B-puolen siivusta. I Want to Come Home for Christmas on sisarustaan huomattavasti hitaampi, tunnelmallisempi ja herkempi numero. Valot himmenevät, äänet asettuvat ja periaatteessa kaikki on kohdillaan, mutta jokin ei nyt pelaa mielestäni optimaalisesti. Torvet piirtelevät kyllä taustalla sävykkäitä taivaanrantoja, mutta Huber asettuu turhankin selkeästi osaksi isoa orkesteria. A-puolen sielukasta kipunointia tuleekin ikävä, mutta onneksi se on ihan tuossa vieressä.

Mika Roth

Lukukertoja: 771