Lek matkalla laivadiscosta kotibileisiin
06.02.2004
Ruotsinkieliselle popille löytyy suuret markkinat lahden takaa, mutta toki toisella kotimaisella pelaavia artisteja löytyy myös kotimaasta. Yksi sellainen on Tamperelainen viisihenkinen Lek, jonka sokeripoppailevasta tunnelmoinnista saatiin nauttia taannoin Tampereen Yo-talolla. Itse vedin keikan pohjalta yhtyeestä mielleyhtymiä niin Bo Kaspers Orkesteriin kuin Cardigansiinkin. Solisti Noora Vanhanen ja kitaristi Mikko Pykäri vastailivat Desibelin haastatteluun Lekin puolesta. Mikko ja Noora, onko näissä bändeissä teidän mielestänne mitään samaa? Entäpä ikikova ja supermainio bob hund –orkesteri?
Mikko: - bob hundin kanssa yhteistä on ainoastaan kieli. Cardigansin varhaisemmassa tuotannossa on kyllä yhteneväisyyksiä. Ehkäpä sävellyksistä saattaa löytää vaikkapa ripauksen Pet Shop Boysia tai The Sundaysia.
Noora: - Mä kuuntelen paljon erilaisia orkestereita ja vaikutteita saa alitajuisesti varmaan sieltä sun täältä. Cardigans ja Bo löytyy molemmat levyhyllystä, mutta on siellä paljon muutakin. Kaikki vaikuttaa vähän kaikkeen, mutta lähinnä biisejä tehdessä mietitään, että kuulostaako tä Lekiltä? Yleensä kuulostaa. Siihen tietenkin vaikuttaa myös se, että Mikko ja minä ollaan jo niin kauan tehty yhdessä musaa, että tiedetään sanomatta mitä toinen hakee.
Millainen on Lekin historia? Entä mitä oli ennen Lekiä ja entäpä sen jälkeen?
Mikko: - Lek syntyi alkuvuonna 2002. Tehtiin Nooran kanssa muutama ruotsinkielinen kappale kitaralla, rumpukoneilla ja syntikoilla. Vuoden päästä löysimme Rissasen Mikon rumpuihin, Pohjolan Mikon bassoon ja Sami Nissisen koskettimiin. Siitä se lähti.
Noora: - Eli Lek on ollut tällä kokoonpanolla kasassa suunnilleen vuoden. Minä ja Mikko ollaan tunnettu yläasteelta ja musaakin on tehty eri kokoonpanoilla 6 vuotta. Musaa tehdään ruotsiksi koska se on mun äidinkieli ja mä sanoitan mielelläni ruotsiksi. Se kuulostaa jotenkin niin kepeältä ja kauniilta. Suomi tökkii jollain tavalla, ehkä mä vaan en osaa latoa suomenkielisiä sanoja tarpeeksi hyvänkuuloiseen järjestykseen. Englanniksi tein lyriikoita ennen Lekiä, mutta tällä hetkellä englanti ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, koska jotenkin kaikki mitä sillä kielellä sanoo kuulostaa kliseeltä.
Noora kirjoittaa sanat, musiikin tekevät Noora ja Mikko (Pykäri), joista Mikko sovittaa toimivan yhtälön. Onko tämä ollut koko Lekin historian ajan sama käytäntö ja onko se toimiva? Kuinka paljon muu bändi pääsee vaikuttamaan kappaleiden luomistyöhön?
Mikko: - Sävellyspuolen hoidamme Nooran kanssa yksinoikeudella, vaikka bändissä löytyy muitakin huippusäveltäjiä. Sovituspuoli sen sijaan hoituu paremmin yhdessä. Keitosta tulee näin maukkaampi. Låtar om ensamhetillä tein sovitukset itse ja ideat ovatkin siksi paikoin hieman tasaisia ja monotonisia. Ryhmän voima tulee sovitustyössä hyvin esille. Ei meillä ole mitään soita näin –kuviota. Jokainen kehittelee yleensä omat juttunsa ja yhdessä pohdimme kokonaisuutta.
Noora: - Totta kai muutkin lisäävät mausteita tähän keitokseen. Jokainen muusikko tuo omia ideoitaan treeniksellä esiin ja niitä toteutetaan sen mukaan kun hyvältä tuntuu. Aika nopeasti kyllä huomaa mikä toimii ja mikä ei. Sovittamiseen osallistuu jokainen miehekkäämpi jäsen Lekissä, mä en itse välttämättä ole sovitusasioissa niin paljon äänessä.
Millaisilla laatusanoilla kuvailisitte itse musiikkianne?
Mikko: - Kaunis, raikas, kevyt. Ehkä.
Alkaen vuodesta 2002 ja Låtar om ensamhet –levystä olette julkaisseet yhden neljän kappaleen äänitteen per vuosi. Onko suunnitelmissa jatkaa samoilla linjoilla vai laajentaa pitkäsoittokantaan jo vuonna 2004?
Noora: - Nyt keväällä menemme taas studioon ja teemme 4 biisin äänitteen. Ehkä sen jälkeen on luvassa isompi paketti.
Mikko: - Riippuu siitä kiinnostuuko kukaan musiikistamme. Seuraava demo tulee vielä ainakin näillä näkymin neljän biisin paketissa. Sen jälkeen esim. omakustanne voisi olla hyvä vaihtoehto. Aika näyttää.
Millaisia muita tavoitteita yhtyeellänne on?
Noora: - Mukavaa olisi esiintyä esimerkiksi vähitellen pääkaupunkiseudulla ja kuulla mitä mielipiteitä Lek herättää siellä suunnalla. Levydiili on mun henkilökohtainen toiveeni. Saa nähdä tapahtuuko sitä koskaan.
Mikko: - Mäkin haluaisin joskus tehdä oikean levyn. Vaikea sanoa siitä eteenpäin. Varmaan Saksan ja Japanin markkinoille postimyyntijakelu ja sitä kautta maailman stadioneille.
Onko Lekin musiikki muuttunut levytysten välillä? Jos on, mihin suuntaan?
Noora: - Kyllä on muuttunut. Munaa tulee lisää, mutta ei meistä ikinä mitään raskaan musiikin soittajia tule ;) Lekin musiikki on mielestäni siirtymässä laivadiscosta kotibileisiin. Aavistuksellinen ripaus lisää potkua.
Mikko: - Koko ajan tapahtuu kehitystä. Linja selkiytyy ja elää. Ensimmäinen demo flirttaili rumpukoneiden ja syntetisaattoreiden kanssa, uusin on luomua ja orgaanista, seuraava jotain siltä väliltä.
Keikan loppupuolella kuulluissa uusissa(?) kappaleissa huomasi selkeän lisäyksen basson voimakkuudessa. Viestiikö tämä Lekin soundin kasvamisesta niin sanotusti ”munakkaampaan” suuntaan?
Noora: - Nimenomaan lisää munaa on tulossa. Pelkkää nössöilyä ei jaksa pidemmän päälle.
Mikko: - Seuraavaksi tuleva demo on napakampi ja rankempi kuin muut, mutta rankka se ei silti tule olemaan. Bossa nova ym. sellainen jää kenties mukaan mutta enemmän ehkä mausteena kuin ainesosana.
Minulla on takaraivossani joku hämärä mielikuva, että Lek olisi ollut lähdössä johonkin ison maailman musiikkikarkeloihin. Olenko jäljillä vai täysin hakoteillä?
Noora: - Olet ihan pihalla.
Lek esiintyi marraskuussa 2003 televisiossa. Millainen kokemus oli soittaa studiossa ja myöhemmin nähdä itsensä soittamassa televisiossa?
Noora: - Se oli ihan hauskaa. Toimittaja kyseli mukavia ja haastattelu tehtiin vanhassa hississä. Hissimusaa. Heh. Studiossa työskentelyn mielekkyydestä en niin tiedä, mielummin lauleskelen yleisölle. Bändin poikien kanssa on kuitenkin aina letkeä meininki, oltiin missä tahansa, että ei studio sikäli miltään piinalta tunnu.
Mikko: - Kiva kokemus kaikin puolin. Vaikka olen enemmän studiotyöskentelymiehiä.
Yhtyeessä on kolme Mikkoa. Onko tästä aiheutunut koskaan vakavia sekaannuksia?
Noora: - No ei. Lempinimiä ja sukunimiä käytetään treeneissä. Tosin kosketinsoittajaa etsiessämme mietittiin, että pitäisikö laittaa ilmoituksia joissa etsitään Mikko-nimistä ja vuonna -81 syntynyttä miespuolista muusikkoa. Äh. Onneksi löydettiin Samppa. Sampalla on taikatatsi.
Onko Lekillä jonkinlaista mottoa tai johtolausetta, jonka haluaisitte lehtemme lukijoille julistaa?
Mikko: - Harjoita kielitaitoasi ja kuuntele Lekiä!
Ilkka Valpasvuo, bändikuva Lek
