Robert’s Street Fighters
26.05.2004
Turkoosi/Helsinki
Funkin hiphopit reggaerytmit iskivät tajuntaan heti laskeutuessamme Turkoosin kellariklubin portaita. Robert’s Street Fighters oli juuri aloittanut jamittelunsa, kun pääsimme mukaan menoon puoli yhdentoista aikaan keskiviikkoiltana. Bailujalka sai heti liikettä ja lantiokin alkoi keinua. Trooppiset rytmit saivat jengin pikkuhiljaa pauloihinsa ja pieni klubi oli täynnä innokkaita keinuttajia.
Viime marraskuussa koottu poppoo soitti erittäin taidokkaasti ja antaumuksella. Erityisesti Samuli Peltosen trumpettisoolot ja levareita pyörittäneen Totte Rautiaisen pienet koneelliset yksityiskohdat saivat innostumaan. Myös kosketinsoittaja Karri Luhtala osoitti paikkansa kokoonpanossa. Eikä yhtään tarvitse väheksyä perussoittimia pyörittäneitä kitaristi Jani Hietasta, basisti Joonas Almilaa tai rumpali Tatu Rönkköä.
Laulusta tai ennemminkin räpäytyksestä vastasi Tyko Haapala, joka myös osittain osui musiikin mukaan oivallisesti, mutta välillä tuntui ajalevan muun rytmin ulkopuolella. Valitettavasti täytyy todeta, että bändissä olisi ehkä enemmän potentiaalia ilman turhan voimallista räpäytystä. Tietysti esimerkiksi ”rocki-biisin” sanoma olisi ilman räppiä jäänyt huomaamatta. Ja onhan toki totta, että vokalisti usein saa jengin heräämään ja yhteiseloon. Äänenkäyttöä kannattaisi kuitenkin treenata sointumaan paremmin muun musiikin mukaan, siten myös räpillä olisi varma paikka Don Johnson Big Bandin menoa muistuttavassa musiikissa.
Helsingissä majaansa pitävä seitsenhenkinen kollektiivi sai alkunsa Hyvinkäällä järjestetyistä mustan musiikin iltamista, joissa haluttiin välillä kokeilla livebändin toimivuutta. Nyt kokoonpano soitti vasta toista keikkaansa, mutta kokemus muista bändeistä kuului ja näkyi niin musiikissa kuin lavamenossakin. Kesällä Robert’s Street Fightersillä on odotettavissa keikka ainakin Leppäkosken Rytmi -festivaaleilla.
Turkoosin pikkuklubi oli innoissaan pumpun vedosta ja taputti pojat vielä encorelle kolmen vartin perussetin jälkeen. Encoressa voimakkaan hiphopit rytmit tyynnytettiin rauhallisempaan jamitussessioon, joka kesti parisenkymmentä minuuttia. Liveosuuden jälkeen jengi jäi hengailemaan Turkoosin rentoon ilmapiiriin ja rauhallisen rytmikkään musiikin tahtiin. Paikka oli varsin mukava uusi kokemus Helsingin yöelämässä. Edulliset hinnat ja monipuolinen ohjelmisto taitavat tuoda klubiin jengiä ilta toisensa jälkeen niin keikoille kuin yläkerran istuskelupuolellekin.
Nelli Korpi, kuva Santtu Nyman
