Black Audio, Nieminen & Litmanen
30.09.2004
Klubi/Tampere
Lähdin Klubille seuraamaan lähinnä, miten Giant Robot -mies Arttu Tolonen istuu Black Audion livekokonaisuuteen. Kesän Provinssissa Robotin orgaanisen tarttuva soundi oli vakuuttanut hyvin, mutta mihin suuntaan Artun kitara-, banjo ja huuliharppusoundit veisivät Audion? Mustan Äänen kakkoslevyllä yhtye on siirtynyt entistä enemmän rauhalliseen, toki koneiseen, mutta jopa surumielisesti bluesahtavaan tunnelmointiin. Livenä tanssipotkulla on luonnollisesti suurempi rooli, mutta Klubin keikka ei kyllä ollut lähelläkään raivokkaimpia kokemiani Black Audio –hurmoksia. Huolimatta Villen persoonallisesta ketkutuksesta tai hersyttävän töksähtelevistä välispiikeistä... hyppäsipä aurinkolasien taakse piiloutunut solistimme jopa siihen kuuluisaan Klubin tolppaan riippumaan.
Aloitusvuoron tarjoili kuitenkin pari viikkoa takaperin Kickstartin parhaan keikan esittänyt Hammond-lyömä –kaksikko Nieminen & Litmanen. Pukumiehet lavalle ja jatsia tiskiin! Ei haittaa, kuten yleisöstä kommentoitiin. Sami ja Juha todistivat Klubilla, etteivät he välttämättä tarvitse edes sitä intiimiä yleisökontaktia soittaakseen mainion keikan. Seinän takana meuhkannut Ismo Alanko hiukan häiritsi tunnelmaa, muttei onneksi kuulunut liikaa soiton takana. Jazzia, bossanovaa, groovea, musiikillisia tulivuorenpurkauksia, tämä kaksikko pystyy puolessa tunnissa käsittelemään tuon kaiken ja paljon enemmän! Leo Jokelan tanssitaitoja vuodelta 1969, Rintamäkeläisiä, ujeltavia Hammondeja ja risteilyromantiikkaa. Ja tyylikkäästi kraka kaulassa, herrasmiestyyliin ilman turhaa kahkoamista. Kohtuullisen harvalukuinen yleisö ei totuttuun tapaan kovin lähelle vaivautunut, mutta selkeästi esityksestä nautittiin. Kyllä omalla kohdallakin tämäkin livesoitto potki levyä tarttuvammin, vaikka edellisen keikan tapaista hurmosta ei 10 metrin etäisyydellä yleisöön syntynytkään.
Audion keikka kärsi aikamoisista käynnistysvaikeuksista. Soitto kyllä kulki, mutta sitä totuttua sulavaa groovea saatiin odotella melkein keikan loppupuolelle asti. Million Stars Are Burning -levyn Everything’s OK:llä aloiteltu keikka todisti Artun sulautuneen soundiin onnistuneesti, vaikka miehen harppu olikin jäänyt kotiin. Huuliharppu-osioiden soitteleminen kitaralla ei ehkä täysin toiminut, muutenkin Artun kitara pisti välillä sen verran säröä ilmoille, että melkein pelästyi. Banjon tuominen kokonaisuuteen on kyllä loistava idea! Vesan biitit olivat pääasiassa melko rauhallisella ajovaihteella, vaikka kyllä Villen hötkynnän johtama elektrojuna onnistui vetämään tanssihaluisimmat yleisöstä mukanaan. Louisiana soi aika löysästi, mutta esimerkiksi varsinaisen setin viimeisenä soinut vanha tuttu Kalashnikov potki kyllä hyvin, samoin Ghost Arcade. Parasta groovea tarjoili myös A Million Bucks, Headless Rooster Got No Chicken ei puolestaan soinut ihan kaikkein parhaassa terässä. Rauhallisemman puolen helmi oli selkeästi encorena soitettu Blind Lemon Jeffersonin molliblues See That My Grave Is Kept Clean.
Black Audion bändin jätkien soitto Kymenlaakson ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän opiskelijoille, kuten Ville yleisöä tervehti, oli pitkästä aikaa nähtynä erittäin tervetullut kokemus. Silti kun joskus poijat pistäisivät pelkän tiukan elektrovaihteen päälle, niin kyllä taitaisivat sukat pyöriä useammissakin kengissä! Hyvä toki näinkin...
Ilkka Valpasvuo
